E-pillerit tekivät elämästäni paremman

Yhteistyöpostaus: Plan International Suomen Mitä-verkoston Ehkäisytalkoot. 

Jaa oma kokemuksesi ehkäisystä anonyymisti täällä!

 

Kuvittele tilanne, että olet kaksi kertaa kuukaudessa niin sairas, että vietät yön esimerkiksi tiputuksessa tai vessan lattialla välillä oksentaen kivusta. Tämä oli pitkään oma tilanteeni. Arvatkaa mistä oli kyse? Kuukautisista ja ovulaatiosta! Voit uskoa, että kuukautiset olivat minulle pitkään kirous. Sitten löysin e-pillerit.

 

Ehkäisypillereistä käydään jatkuvaa debattia. Toiset ajattelevat, että hormonien syöminen on haitallista ja sekoittaa kropan toimintaa. Toisille pillerit sen sijaan tuovat avun esimerkiksi akneen tai hormonaalisiin kipuihin ja näin ollen auttavat kroppaa toimimaan. Itse olen syönyt pillereitä sekä akneen, hormonaalisiin kipuihin että raskauden ehkäisyyn. Pillerit ovat helpottaneet elämääni siinä määrin, että niihin liittyvät epäilyt ovat henkilökohtaisissa kokemuksissani toissijaisia. Pillereiden käyttö on minulta tietoinen päätös, ja siksi käytön valitsemisen demonisointi on toisinaan mielestäni jopa ärsyttävää.

 

On totta, että läpi elämän syötävistä hormoneista on toistaiseksi vähäisesti tutkimustietoa. On myös totta, että miesten e-pillereistä on puhuttu niin kauan, että niiden markkinoille tulemista soisi joudutettavan. Kaikesta tästä huolimatta olen tyytyväinen, että minun ei tarvitse lääkärillä käydessäni perustella e-pillerien tarvetta ja ne myönnetään perustuen pyyntöön, ei aneluun. Se liittyy nähdäkseni e-pillereiden keskeiseen antiin: keholliseen itsemääräämisoikeuteen. On näet kiistatonta, että kun ehkäisypillerit tuotiin markkinoille 1960-luvulla, siirryttiin merkittävä etappi kohti naisten seksuaalista vapautumista: e-pillerit mahdollistivat naisille seksin harrastamisen ilman jatkuvaa pelkoa ei-toivotusta raskaudesta. Esimerkiksi The Economist -lehti on näistä syistä valinnut e-pillerit yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä keksinnöistä. Tosin on syytä muistaa, että pillerit suojaavat ainoastaan raskaudelta. Seksitautien ehkäisyyn on pillereitä syödessäkin käytettävä kondomia.

 

Pillerien käyttöön tulisi debateista huolimatta kuulua samanlainen sääntö kuin mihin tahansa omaan kehoon koskevaan päätökseen: mun kroppa, mä päätän. Siksi pohtisin kahdesti, ennen kuin tyrmään e-pillerit täysin.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

 

 

suhteet oma-elama seksi hyva-olo

3 X case Louhimies

Eilen – osuvasti Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä – kahdeksan suomalaista eturivin näyttelijänaista kertoi julkisesti työskentelystä ohjaaja Aku Louhimiehen kanssa. Tarinat olivat kammottavia, ja ne voi lukea tästä Ylen jutusta. Tämän tekstin kärkenä eivät kuitenkaan ole Louhimiehen kyseenalaisten ja alistavien metodien yksityiskohtainen kuvailu, vaan keskustelun jälkipyykki, jossa sympatiapisteitä on yllättäen jaettu myös Aku Louhimiehelle. Tartun nyt kolmeen eniten kuulemaani väitteeseen:

 

  1. “Miksi Louhimiestä täytyy kiusata?” Tämä argumentti toistui erityisesti eilisen A-studion aikana, johon myös Louhimies osallistui. Ensinnäkin, Louhimies ei ole kiusattu, vaan kiusaaja. Toiseksi, se, että Louhimies kutsutaan suoraan tv-lähetykseen kertomaan oma näkökulmansa ei ole kiusaamista vaan kuulemista ja tilan antamista. Mutta jotainhan se patriarkaatista kielii, että sympatiat kääntyvät käsittelyvaiheessa kiusattujen naisnäyttelijöiden sijaan heitä kiusanneeseen miesohjaajaan.
  2. “Mutta kun se teki niin hienoja elokuvia!” Tai: “Mutta sen elokuvathan olivat ihan paskoja!” Kuten tässä twiitissä tiivistetään, ei teosten laatu liity keissiin mitenkään. Nerokas taideteos ei oikeuta sadistista käytöstä, ja toisaalta teosten huonouden korostaminen implikoi, että Louhimiehen metodeilla olisi pitänyt tehdä parempaa taidetta. Keississä on kuitenkin kyse metodien suhteesa vallankäyttöön, ei metodien suhteesta taideteosten laatuun. Keskustelu Louhimiehen taiteen tasosta on tässä yhteydessä turhaa, koska mikään – edes taide – ei oikeuta sadistista käytöstä.
  3. “MeToo-kampanjan vuoksi kaikki naisten sanoma on nykyään pyhää ja miesten sanoma valetta.” Niin, no. Kuten Matleena Kuusniemi eilen A-studiossa totesi, ovat naiset kyllä yrittäneet puhua aiheesta ennenkin, mutta ennen MeToo:ta heitä (meitä) ei olla kuultu. Tämä väite on myös ristiriitainen kohtaan 1 nähden: Tähän asti on kohistu, että miehiä ei nykyään kuunnella eikä miesten anneta puhua, mutta eilen, kun Louhimiestä kuunneltiin ja hänen annettiin puhua, ei sekään kelvannut.

 

Kiitos niille rohkeille näyttelijöille, jotka toivat tapauksen esiin, jotta vastaavaa ei tulevaisuudessa tapahtuisi.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

 

kulttuuri leffat-ja-sarjat ajattelin-tanaan raha