Jättäkää säärikarvat rauhaan!

Ruotsalaismalli Arvida Byström esiintyi Adidaksen mainoskasvona sheivaamattomin jaloin. Mitä tapahtui? No, nettitrollien kultakautena Byström sai luonnollisesti raiskausuhkauksia, koska ei ollut ajellut jalkojaan karvattoman naisideaalin mukaiseksi. Se, että säärikarvoista tarvitsee ylipäänsä keskustella vielä vuonna 2017, on kyllästyttävää. Mutta se, että säärien ajamatta jättäminen aiheuttaa vihapuhekampanjan ja uhkailun seksuaalisella väkivallalla, on suorastaan kammottavaa.

Nopeasti ajateltuna asian pitäisi olla simppeli: Aja sääresi jos huvittaa, älä aja jos ei huvita. Mikä tässä sitten on niin vaikeaa? Yllätys yllätys – patriarkaattipa hyvinkin. Yksinkertaistettuna patriarkaatti tarkoittaa niitä rakenteita, jotka pitävät sukupuolet visusti omilla paikoillaan ja kontrolloivat etenkin naisten liikkumatilaa. Kuten Jemina oivallisesti kiteytti: naisen säärikarvojen ajamatta jättämisestä seuraa sosiaalinen stigma. Jeminan mukaan maailma pelkää yhä karvaista naista. Olen samaa mieltä. Mielestäni se johtuu siitä, että karvainen nainen näyttää patriarkaatille keskisormea ja horjuttaa siten tasapainoa, jossa naisen paikka on istua hänelle valettuun muottiin eikä venyttää muottia.

Yksi karvakeskustelun ongelma on siinä, että patriarkaalisessa ympäristössä useimmiten nimenomaan naisten jalkojen karvaisuus tai karvattomuus on aktiivisen valinnan tulos: Nainen on joko päättänyt tarttua höylään tai ottaa vastaan ulkopuolisten ihmettelyt normien rikkomisesta. Toisin sanottuna säärikarvat tai -karvattomuus on valinta, jota suurin osa naisista joutuu jossain määrin pohtimaan, mutta jota miesten ei juurikaan tarvitse rakenteiden pakottamana ajatella (paitsi jos mies päättää ajaa säärikarvansa, mistä patriarkatti saisi saletisti sydärin). Ja jos nainen on päättänyt olla ajattelematta karvaisia jalkojaan, ajattelee ympäristö hänen puolestaan. Kysy vaikka ystävältäni, jonka karvaiset sääret ja korkokengät -yhdistelmä oli saanut lähijunassa runsaasti epämääräistä huomiota osakseen.

Olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada jatkossakin sukupuoleen katsomatta ajaa tai olla ajamatta karvansa ilman ulkopuolisten kommentointia tai ihmettelyä. Mainoskuvastoon sen sijaan toivon lisää karvaisia naisia horjuttamaan kauneusideaaleja, luonnollisesti sillä oletuksella, että karvaiset mallit saavat olla karvoineen rauhassa raiskausuhkauksilta (pyyntö, jonka esittäminen tuntuu täysin absurdilta). Näillä puheilla Bluestocking julistaa karvarauhan. Oletko mukana?

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook + Instagram!

Kauneus Mieli Meikki Ajattelin tänään

Wille Hyvösen Tuntematon – vuoden tärkein elokuva

wille3.png

Leffa- ja teatteriskenessä Suomi 100 -juhlavuosi on ollut silkkaa seitsemää veljestä ja tuntemattomia sotilaita. Toisin sanoen miesnäyttelijät ovat päässeet miesohjaajien luotsaamina tekemään esityksiä Suomen miesten historiasta. Sotilashuumori kukkii ja äijämentaliteetin määrä on vakio. Kun valkoinen mies juoksee metsässä ase kädessä kaltaistensa kanssa, teoksen ainoan naisen rooli on olla miehen kasvamisen peili ja sukupuolivähemmistöt on häivytetty kuvista kokonaan, ei jää epäselväksi, kenen tarinoilla on väliä.

Tätä taustaa vasten oli itsestään selvää, että kun kaverini Wille pyysi minua katsomaan elokuvansa Tuntematon, katsoin sen tietenkin. Ja miten tärkeä teos se onkaan!

Hyvösen elokuva kertoo tarinan, jollaista suomalainen elokuva ei ole vielä kertonut. Tuntematon on kuvaus siitä, millaista on elää tuntemattomassa sukupuolessa patriarkaalisessa maailmassa. Maailmassa, jossa niille, jotka eivät ole valkoisia heteromiehiä, huudellaan suihinottopyyntöjä kadulla ja vislataan ohi kulkiessa. Kun Hyvönen veti mekon päälle, patriarkaatti tuli tällä tavoin näkyväksi myös hänelle.

Valkoisen heteromiehen valta on valkoiselle heteromiehelle näkymätöntä, koska hän on se, joka valtaa käyttää. Valkoisuus ja sukupuoli ovat valtapositioita, joita hierarkian yläpäässä olevat eivät joudu näkemään: heille ei esimerkiksi vislata kadulla eikä heidän pätevyyttään kyseenalaisteta sukupuolen tai ihonvärin perusteella. Kun Hyvönen sanoi Nyt-liitteessä, ettei valkoisella heteromiehellä ole oikeutta olemassaoloon, loukkaantuivat valkoiset heteromiehet joukolla. Valkoisuus tai mieheys ei Hyvösen kritiikissä kuitenkaan ole viittaus ihonväriin tai sukupuoleen, vaan hegemoniseen valtapositioon. Toisin sanoen valkoisen heteromiehen valtapositio on murrettava, jotta yhteiskunnasta tulisi demokraattisempi. Se tarkoittaa, että valkoisten heteromiesten on kyettävä reflektoimaan omaa positioaan ja jakamaan valtaansa myös muille kuin kaltaisilleen.

Hyvösen mukaan elokuva-alalla vallan demokraattinen jakautuminen ei toteudu: “Oonksmä kertonut miten paljon mua vaivaa se minkälaiset miehet tekee Suomes elokuvii?” Suomalainen elokuvakenttä on Hyvösen kuvauksessa ikään kuin yksi esimerkki siitä, miten patriarkaatti toimii käytännössä. Samanmieliset, samannäköiset ja suunnilleen samanikäiset miehet tekevät keskenään samankaltaisia elokuvia. Hyvönen on antanut elokuva-alan hegemonisille toimijoille yhteisnimityksen Doku Karumies. Doku Karumies on instituutio, jota ei saa kritisoida, tai rahoitusta ei elokuvateollisuudessa tule. Tuntematon onkin tehty ilman rahoitusta. Ja ehkä juuri siksi se onkin kertakaikkisen tinkimätön, rohkea ja vilpitön.

Kun elokuva oli valmis, otti eräs toimittaja Hyvöseen yhteyttä ja pyysi häntä yhteishaastatteluun Aku Louhimiehen kanssa. Toimittaja halusi, että Tuntematon sotilas -elokuvaa kuvaava Louhimies pääsisi kertomaan haastattelussa Hyvöselle, miltä Hyvösen häneen kohdistama kritiikki tuntuu. Näin toimii patriarkaatti: kun vähemmistöön kuuluva ihminen kertoo tarinan omasta näkökulmastaan ja omista tunteistaan, käännetään keskustelu valkoisen heteromiehen tunteisiin. Hyvönen kieltäytyi haastattelusta ja pidätti siten oikeuden pysyä itse teoksensa keskiössä. Varsin kohtuullista, mielestäni.

Tuntematon kertoo tarinan, joka on tähän saakka suomalaisessa elokuvateollisuudessa vaiennettu. Siksi se on elokuva, joka kaikkien pitäisi nähdä.

Wille, ihailen sinua valtavasti.

Tuntematon ensi-illassa Korjaamolla ke 11.10. klo 20 ja 21. Liput 6€. Esitykset Rivierassa 13.10., 20.10. ja 4.11. klo 23.30.

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta