Uusi hallitus on valittu. Ministereitä on 19. Naisia heistä on 11, miehiä 8. Ylen A-studiossa sanottiin, että kyseessä on Suomen historian tasa-arvoisin hallitus. Opposition miehet loukkaantuivat tästä joukolla. He kysyivät, ovatko he ymmärtäneet tasa-arvon jotenkin väärin. Kyseessähän on naisten ylivalta, ei tasa-arvo! Jostain syystä samat henkilöt eivät kuitenkaan olleet huolissaan tasa-arvosta silloin, kun Sipilän hallituksessa istui 11 miesministeriä ja 6 naisministeriä. Tai ylipäänsä siitä, että vuodesta 1917 alkaen Suomessa on ollut yhteensä 1126 miesministeriä ja 157 naisministeriä.

Tämän jälkeen keskustelu on kiertynyt niin kireälle jengalle että päänsäryltä on ollut vaikea välttyä. Muun muassa Tuomas Enbuske kirjoitti kolumnissaan jota en aio linkata, että kiintiöt ovat “saatanasta”, koska “ne korjaavat virheen, joka on ollut menneisyydessä”. Twitterissä Enbuske jatkoi puhumalla “kollektiivisesta syyllisyydestä”, johon feministit nyt ilmeisesti miesparkoja puskevat kantamaan vastuunsa historian epätasa-arvosta.

Paitsi että eivät puske. Historiallista kontekstia ei nosteta esiin, koska halutaan miesten tuntevan itsensä ja sukupuolensa muita huonommiksi. Se nostetaan esiin, koska nykykäytännöt eivät ole syntyneet tyhjiössä. Ne ovat historiallisen kehityskulun tulos. Siksi historiallisen kontekstin sivuuttaminen on älyllisesti laiskaa.

Mutta tiedättekö: me voimme nykykäytäntöjä muokkaamalla luoda uutta historiaa. Sellaista, joka säteilee tulevaisuuteen tasa-arvoa synnyttävänä. Siksi on edistyksellistä ja hienoa, että nykyinen naisenemmistöinen hallitus tasapainottaa miesvoittoista ministerikaanonia. Se ei ole “punttien tasaamista” eikä “kostomentaliteettia” (termit lainattu Twitter-keskusteluista, kiitos niistä!), vaan kielii siitä, että maailma voi näyttää myös tältä.

Minua ei kiinnosta kostaminen vaan tasa-arvo. Ja väitän, että suurin osa feministeistä on kanssani ihan samaa mieltä.

Muun väittäminen on älyllisesti yhtä laiskaa kuin sanoa, että historialla ei ole mitään väliä.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Aloitin tänään päiväni lukemalla Laura Huhtasaaren haastattelun Hesarista. Mitä jäi käteen? Hyvin hämmentynyt olo. Jopa niin hämmentynyt, että palasin haastattelun pariin vielä iltapäivällä ja yritin keksiä kulmaa, josta sisältöä olisi voinut lähteä avaamaan. Siitä ei tahtonut tulla mitään. Sitaatit olivat kuin saippuapaloja, jotka lipesivät käsittämättömiin. Lopulta päädyin kaikkein ilmeisimpään: tarttua Huhtasaaren väitteiden todenperäisyyteen.

Väite 1: Huhtasaaren mukaan ”mitään vihreää tai EU-myönteistä aaltoa” ei eurovaaleissa nähty.

Tarkistus: Europarlamentin vihreä ryhmä (the Greens) sai yhteensä 67 meppiä. Se on 15 enemmän kuin aiemmin. Menestystä tuli muun muassa Saksassa, Briteissä, Ranskassa, Irlannissa ja Suomessa. Näillä lukemilla voidaan helposti puhua vihreästä aallosta – ja niin tekevätkin osapuilleen kaikki muut paitsi Huhtasaari, joka kieltää ilmiön olemassaolon, vaikka se vyöryy hänen edessään.

Väite 2: ”EU-myönteisten määrä ei kuitenkaan kokonaisuudessaan lisääntynyt, toisin kuin EU-kriittisten määrä. – – – Myönteisyys unionia kohtaan on pikemminkin lipsumassa.”

Tarkistus: Huhtasaari ylläpitää koko haastattelun ajan käsitystä, jonka mukaan oikeistopopulistit olisivat pääsemässä EU:ssa niskan päälle. Ranskassa ja Italiassa vaalivoitto tulikin, mutta esimerkiksi ECR ryhmittymä, johon perussuomalaisetkin kuuluvat, menetti jopa 18 paikkaa. Parlamentin oikean laitaman ryhmittymät (ECR, EFDD ja ENF) kasvattivat kyllä yhteenlaskettua edustustaan, mutta oikeistopopulistien kannatus kasvoi huomattavasti odotettua vähemmän. Lisäksi osa euroskeptikoista poistuu parlamentista Nigel Faragen Brexit-puolueen mukana, jos ja kun brexit toteutuu lokakuun lopussa. Näistä lähtökohdista on jokseenkin rohkeaa väittää, että myönteisyys unionia kohtaan olisi suorastaan ”lipsumassa”.

Väite 3: EU on kohdistanut eroavaan Britanniaan “kostomentaliteettia”.

Tarkistus: EU ei ole kohdistanut Britanniaan “kostomentaliteettia”. Sen sijaan Brexitiä alunperin ajanut Vote Leave -kampanja esitti suoranaisia valheita kampanjoidessaan EU-eron puolesta. Kampanja muun muassa liioitteli EU:n kustannuksia ja väitti valheellisesti, että kustannukset siirrettäisiin brexitin jälkeen kansalliseen terveydenhuoltoon, joka saisi jatkossa 350 miljoonaa puntaa viikossa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi sen sijaan jo viime vuonna, että kaikki mahdolliset brexit-skenaariot tulevat aiheuttamaan kustannuksia sekä Britannialle että EU:lle. Se ei ole EU:n kostomentaliteettia, vaan Britannian Vote Leave -kampanjan valinta, joka tehtiin silloin, kun EU-eroa lähdettiin sorvaamaan.

Väite 4: Hehkulamput ovat “ilmastoystävällisiä”, energiansäästölamput “ongelmajätettä”.

Tarkistus: Energiansäästölampuissa on elohopeaa, eli ne kuuluu kyllä lajitella ongelmajätteeseen. Siitä huolimatta ne ovat ilmastoystävällisempiä kuin hehkulamput, jotka tuottavat noin 10 % valoa ja loput lämpöä ja ovat siksi energiatehottomia. Kun hehkulampuista päätettiin luopua, laskettiin, että hehkulampuista luopumisen jälkeen EU:ssa säästetään vuoteen 2020 mennessä 80 terawattituntia energiaa. Se on määrä, joka vastaa sähköenergian kokonaiskäyttöä Suomessa. Lisäksi energiansäästölamppujen käyttöikä on hehkulamppuun verrattuna jopa 10-20 -kertainen. Pitää olla aikamoinen veijari, että näillä luvuilla onnistuu tulkitsemaan hehkulamppujen pärjäävän paremmin ilmastovertailussa. Sanoinko veijari? Tarkoitin populisti.

Väite 5: ”EU on pistänyt vapaan liikkuvuuden turvallisuuden edelle”.

Tarkistus: EU ei ole asettanut näitä kahta toisilleen vastakkaisiksi. Samaan aikaan, kun EU-kansalaiset voivat liikkua Schengen-alueella maasta toiseen vapaasti ilman järjestelmällistä tarkastamista jokaisen maan rajalla, tukee EU Euroopan laajuista poliisin ja tulliviranomaisten yhteistyötä. Lisäksi EU koordinoi kansallisia toimia, jotka ehkäisevät terrorismia ja radikalisoitumista, tukee turvallisuusalan tutkimusta ja osallistuu kriisinhallintaan.

Väite 6: “Meillä on täysin yksipuolinen media Suomessa”.

Tarkistus: Suomi nousi huhtikuussa kansainvälisessä lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle. Se tarkoittaa, että meillä on kaikkea muuta kuin yksipuolinen media Suomessa.

Väite 7: “Malmö on sotatoimialue.”

Tarkistus: Malmö on ruotsalainen kaupunki. Ruotsissa ei ole sotaa. Malmö ei siis tosiaankaan ole sotatoimialue.

Laura Huhtasaari sai eurovaaleissa 92 585 ääntä. Se on mielestäni aika iso luottamuksen osoitus henkilölle, joka haluaa hehkulamput takaisin.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER