Suomalaisuus ei ole yhtä kuin valkoisuus
Kotikaupungissani Turussa oli eilen kamala päivä. Puukon kanssa keskustassa riehunut mies tappoi kaksi ihmistä ja puukotti lisäksi kahdeksaa. On järkyttävää seurata, kun oma arkiympäristö muuttuu panajaismaiseksi. Myös tapauksen käsittely herättää ihmetystä.
Sisäministeri Paula Risikko kertoi eilisiltana tiedotustilaisuudessa, että epäilty on ‘ulkomaalaisen näköinen’. Sama ilmaus toistui useissa medioissa Helsingin Sanomia myöten. Siis ‘ulkomaalaisen näköinen’. Anteeksi mitä?
Sanat ovat paljastavia. Kun sanotaan, että suomalaisuus näkyy ulospäin, annetaan viesti siitä, että ‘oikeat’ ja ‘kunnolliset’ Suomen kansalaiset ovat ‘tavallisia’ valkoisia ihmisiä. Sanojen lisäksi tämä näkyy käytännössä: Kun Turun tapahtumat alkoivat valjeta, tehtiin somessa laajalti ei-mihinkään-perustuvia oletuksia puukottajan taustoista, uskonnosta ja motiiveista, koska tämä ei ollut valkoinen. En muista vastaavaa analyysia esimerkiksi valkoisten miesten suorittamien kouluampumisten yhteydestä.
Toiseuttamisen ja valkoisuuden normalisoinnin mekaniikka toimii vaikkapa näin: Jos valkoinen ihminen riehuu aseistettuna julkisella paikalla, kukaan ei liitä tekoa valkoisuuteen tai oleta asian koskevan muita valkoisia ihmisiä. Jos taas et ole valkoinen, kunnollisuus pitää ansaita. Valkoiselle enemmistölle kunnollisuuden todisteesta käy vaikkapa se, että juokset puukottavan tappajan perään ja otat samalla puukosta itsekin. Ja juuri tällaista vinoutunutta ja täysin älytöntä ajatusta varomattomat lausunnot ‘ulkomaalaisen näköisestä’ ihmisestä tukevat.
Olen sanonut sen ennenkin ja sanon uudestaan: Suomalaisuus ei ole yhtä kuin valkoisuus. Ei pitäisi olla vuonna 2017 näin vaikeaa ymmärtää.
Ajatukseni ovat Turussa uhrien ja omaisten luona.