Aamutoimia.
Aaamu. Ihmisen parasta aikaa. Ainakin minun mielestäni.
Oli aika, jolloin saattoi olla, etten ollut se suurin aamujen ystävä. Aamut menivät ehkä jotenkin näin; herätyskello helvetti, torkkunappula kerta kerran jälkeen, vaatteet, meikit, ei aamupalaa, reppu ja juosten bussiin, ehkä ehdin ehkä en.
Nykyään haluaisin ajatella, että aamut ovat aikaa itselle, aikaa miettiä mitä päiväksi on suunnitteilla tai ehkä vain aikaa istua hetken, venyttää niskaa, antaa hartioiden laskeutua ja silmien aueta. Eeva jakaa blogissaan aamurutiininsa ja kysyy miten sinä teet (miten sinä teet?) ja samaan aikaan kuin wellness warrior Jess myöntää nykyään nukkuvansa mieluummin kuin heräävänsä suorittamaan lähes pakonomaisesti aamurutiineitaan, mikä sai mnut miettimään omiani.
Useimmiten nousen aikaisin, hipsin talossani pohjois-Ranskassa alakertaan, sytytän muutaman kynttilän ja laskeudun joogamatolle: hartiat tuntuvat kipeiltä, niin aina ja aloitan venyttämällä hitaasti selkää ja hartiaseutua, koitan hengittää syvään ja antaa kehon herätä rauhassa. Annan musiikin soida hetken, istun polvilleni ja tunnustelen kuinka veri pulppuaa kehossa yön jälkeen. En vaadi itseltäni aamuisin paljoa matolla – enemmänkin sanon hei, tunnustelen ja kysyn, että miltä tänään tuntuu. Välillä vastaus on ettei tunnu ollenkaan ja sekin käy. Jatkan venyttelyä noin puolen tunnin ajan, rennosti, jonka jälkeen surautan itselleni vihreän mehun ja kipuan takaisin yläkertaan valmistautumaan. Aaamuihini kuuluvat nykyään kuivaharjaus ja Ayurveda öljyt, niistä ehkä enemmän ensi kerralla, jonka jälkeen käväisin pikaisesti suihkussa ja suuntaan kohti bussipysäkkiä. Aah, aika eteeristä?
Eipä niinkään. Useimmiten loppuaamu sujuu sukkahousuja etsiessä, ehkä hieman kiroillessa, bussille juostessa ja samalla suuvettä sylkiessä. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että saavun töihin hiukset harjaamatta ja hammastahnaa rinnukset valuen. Mutta hei, ainakin ehdin kuivaharjaamaan!
Kuva: ihana aurinkoinen aamu Tukholmassa, paivan lehti, sampyla seka Melqvist Kaffebar.