Aino Vähäpesola – Onnenkissa

Onnenkissa on ollut viime vuoden lempparini,

kun puhutaan kotimaisesta proosasta. Luin tämän ensimmäisen kerran jo viime keväänä koronasulkujen kukoistaessa (ah, mitä muistoja). Jostain syystä, vaikka nautin ja ahmin tätä aikanaan innoissani, en saanut silloin siitä kirjoitettua. Se tuntui jollain tavalla henkilökohtaiselta, kuin omalta monologiltani. En oikein tiedä, osaanko vieläkään sanoittaa siihen liittyviä tuntemuksiani. Ja jollain tavalla löysin Onnenkissasta jotain aika intiimiä, jota en edes haluaisi sanoittaa: samastuminen ja henkilökohtaisuus tässä romaanissa tulee sen verran iholle, että se tunne on yksinomaan minun.

Onnenkissa on kotimaista autofiktiota, joka seuraa parikymppisen päähenkilönsä tuskailua gradunsa kanssa, mietintöjä heteronormatiivisuudesta ja naiseudesta sekä niihin liittyvien normien kyseenalaistamista esseetyyppisten kappaleiden myötä. Se käsittelee myös joogaa, vaatekaappia, seksiä ja siitä nauttimista, naiseuteen liittyviä objektisoivia katseita sekä Edith Södergrania. Södergran soljuukin pitkin kirjan sivuja, sen taustalla kuin luoden teemaa asioiden ympärille. Vähäpesola kirjoittaa taitavasti pohtien ja kietoo mielestäni aika mielenkiintoisella tavalla nykypäivän kokemuksensa naisena Södergranin aikakauteen sekä Vierge Moderne -runon ympärille. Miten samankaltaista se naisen elämä nykyään onkaan, kuin silloinkin. Vai mikä oikeastaan on nainen? Onko se kyseenalaistettavissa?

Onnenkissa1

Aino Vähäpesola – Onnenkissa

Kustannusosakeyhtiö Kosmos 2019

189s.

Feministisessä kirjallisuudessa ja selkeästi naisen kirjoittamassa kirjassa on ollut historiassa välillä tietynlaisia raameja – kuten naiseudessa ylipäätänsä historian varrella on ollut. Madonna-huora -asetelmana on tuttu jo vuosisatojen ajalta ja on omalla tavallaan värittänyt myös kirjoitetun tekstin sävyä. Nainen voi olla alistuva tai sitten hyökkäävä. Tässä oli ailahdus mielestäni jälkimmäistä, mutta enemmän pohdiskelevaan eikä niinkään shokeeraavaan sävyyn kuvattuna. Se jää aidoksi, eikä niinkään järkytystä povailevaksi. Päähenkilön turhautuminen esseidensä käsittelemiin asioihin on aistittavissa ja kuvauksen tyyli on jämäkkä, muttei aggressiivinen. Ei alistuva, vaan kyseenalaistava. En ole ainakaan vielä lyhyen elämäni aikana lukenut aiemmin tällaista tekstiä, (muuta kuin ehkä miehiltä, boring) joten tyylissä oli jotain raikasta. Nautin siitä.

Asia, mikä lukiessani kiehtoi, oli myös päähenkilön opiskeltava ala. Kirjallisuudenopiskelija (oletettavasti Helsingin yliopistossa, jota ei kuitenkaan suoraan sanota) osui itselleni ainakin ihan kultasuoneen: olin lukemisen aikoihin juuri pyrkinyt pääsykokeissa samaan kandiohjelmaan. Hykertelin inspiraatiosta sekä innosta: tällainen minäkin haluan olla! Se tietenkin vaikutti lukukokemaani ja imin kuin pesusieni kaiken, mikä tekstistä oli informatiivista tulevista opinnoistani. Se kiehtoi ihan valtavasti ja ilostuttaa minua edelleen: olen vähän väliä napannut tämän hyllystä ja lukenut paikoitellen uudelleen lempikappaleitani. Kirja parhaimmillaan!

Onnenkissa2

Harvemmin itselläni tulee löydettyä kirjoja,

joihin samastuminen onnistuu tällä tasolla. Miehet ovat jollain tavalla yliedustettuina kirjallisuudessa, ainakin siis itsenäisinä toimijoina: tai sitten luen vähän väliä vääränlaisia teoksia. Nautin naisen kirjoittamasta kirjallisuudesta. Varsinkin sellaisesta modernista, jossa otetaan sukupuolen moninaisuus huomioon. Ehdotonta plussaa.

Jollain tavalla mietin, että ne, ketkä hyötyisivät sekä saattaisivat saada tästä jotain uutta opittua, tuskin tulevat tarttumaan kyseiseen teokseen. Toisaalta haittaako se, en tiedä. Itse saan tästä samaistumista, kuin myös ”no niimpä!” -tyyppisiä ajatuksia. Olisihan tämän voinut lukea myös kriittisemmin, mutta tällä kertaa keskityin vain nauttimaan lukukokemuksesta, josta suurimmaksi osaksi pidin kyllä kovasti. Kuitenkin vahvasti alkanut Onnenkissa kuitenkin loppua kohden menetti osan jämäkkyydestään sekä vaikuttavuudestaan. Jotenkin niin vahvasti startannut sekä ison vaikutuksen tehnyt kirja ei onnistunut pitämään kuitenkaan ihan loppuun saakka mielenkiintoani yllä. Oisikohan se jollain tasolla liittynyt omaan mielenkiintooni aiheiden puolesta vai johonkin muuhun, en tiedä.

Lisää kirjoja Vähäpesolalta? Kyllä kiitos ja pian, ostan heti.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *