Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt
Jos pitäisi, nimetä yksi tämän syksyn Kirjagramista tuttu teos, olisi se tämä: Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Lähtiessä käsittelemään tämän tyylistä teosta on tärkeää ottaa huomioon sen henkilökohtaisuus: olen huono lajimäärittelyssä, mutta nyt ei liikuta ihan tietokirjallisuuden eikä edes perinteisen self-help’n puolella. Konteksti sekä lukemisen ajankohta piirtää todella suurta merkitystä teoksen tulkinnan kannalta. Taustoituksena sekä itseltäni […]