Anne Frank: The Diary of a young girl

Anne Frankin päiväkirja on kyllä kirjallisuuden yksi klassikoksi muodostunut, ihan yleissivistykseen kuuluva teos. Olen ensimmäisen kerran yrittänyt joskus teini-ikäisenä, muistaakseni yläasteella lukea kyseisen kirjan. En ikinä saanut sitä päätökseen, enkä enää edes muista, miksi. Luulen, että se oli vähän liikaa liian nuorelle. Teini-ikäiselle itselleni merkitsivät enemmän arjen pienet mullistukset ja täytyy myöntää – olin raivostuttavan itsekeskeinen teini. Lukuharrastukseni joutui hyllylle pölyttymään vuosien ajaksi, kun kaikki muu vähän vähemmän järkevä kiinnosti paljon enemmän.

Viime toukokuussa, melkein tasan vuosi sitten matkustin Amsterdamiin moikkaamaan siellä vaihdossa olevaa ystävää. Hän oli järjestänyt meille päiväohjelmaa Anne Frankin taloon, mihin oli joutunut varaamaan liput jo muutamia viikkoja etukäteen sen suuren kävijämäärän vuoksi. Kierros perheen piilopaikasta toisen maailmansodan aikana oli vaikuttava, järkyttävä ja hiljaiseksi vetävä – hyvä niin. Tällaiset vierailut ovat minusta matkailussa parasta, kun saa muistutuksen itselleen siitä, miten hyvin itsellä asiat ovatkaan. Kierroksen jälkeen kävimme talon ohessa toimivassa matkamuistomyymälässä, mistä ostin mukaani uusimman painoksen Anne Frankin päiväkirjasta, sillä silloin minulle tuli olo, että kyseinen yleissivistyksen rako pitää korjata!

(Postaus jatkuu kuvan jälkeen!)

Anne Frank: The diary of a young girl – the Definitive edition

edited by Otto H. Frank and Mirjam Pressler, translated by Susan Massotty

First published in the United States of America by Doubleday 1995,

this edition printed in Penguin books 2012

351s

Esittelyjä kirja tuskin ei kaipaa. Anne pakenee sotaa ja juutalaisvainoja perheensä kanssa, kirjoittaen samalla kokemuksiaan päiväkirjaansa. Nuoren tytön kuvaus arjestaan on tarkkanäköistä ja laajaa, eikä lukijalle jää epäselväksi Annen mielenmaisema, sillä Anne kirjoittaa avoimesti tunteistaan, kaikki surusta vihaan avoimesti ja lukijaa säästelemättä.

Itse huomasin olevani vähän kahden vaiheilla teosta lukiessani. Uskon, että olen nykyään kypsempi ja aikuisempi ihmisenä ja ymmärrän paremmin sodan kurjuutta, kuin teini-ikäinen itseni olisi. Kuitenkin 13-vuotiaan kasvavan murkun mielen tuottama sisältö oli paikoitellen aika raskasta luettavaa. Anne on kasvava nuori ja murrosiän oikut ja riidat perheen kesken ovat havaittavissa tekstistä selvästi. Nämä eivät minua juurikaan kiinnostaneet ja teini-ikäisen tytön jutut turhauttivat itseäni aika paljonkin. Ei ollut ehkä imartelevaa huomata, kuinka nopeasti parikymppinen itseni on kalkkistunut (hehheh). Kuitenkin Annen selvitys ullakon arjesta minua kiinnosti suuresti ja huomasinkin peilaavani Annen kirjoituksia monesti suhteessa maailmantilanteeseen. Joka tapauksessa, uskon saaneeni kirjasta enemmän aikuisiällä irti, kuin olisin teininä siitä kyennyt. Nuorempana olisin ehkä löytänyt Annesta enemmän samaistumispintaa.

Omasta mielestäni tämä on kirja, josta ei voi antaa tähtiä. En erityisemmin näe siinä edes järkeä, sillä minun mielipiteelläni tuskin ei ole kauheasti painoarvoa näin mittavissa teoksissa. Nämä on näitä kirjoja, jotka täytyy vaan itse lukea. Muistakaa piipahtaa Anne Frankin talossa, jos matkustatte Hollantiin!