2/12/2015 Bride to be (part 1)

Tästä aiheesta varmasti tulee useampikin postaus kirjoitettua (varsinkin tammikuussa), mutta aloitetaan se nyt tällä. Ei siis saatu viime maanantaina Houston-Charlotte väliselle lennolle vierekkäisiä paikkoja, joten jouduimme miehen kanssa istumaan peräkkäin. En tiedä kuinka, mutta koneen laskeutuessa Charlotteen, olimme päättäneet järjestää häät uudenvuoden aattona. Naimisiinmeno ei ollut uusi idea, häät kylläkin ja varsinkin nämä uuden vuoden häät.

No, kävi lumipallo-efekti ja keskiviikkoon mennessä meillä olikin kirkko ja juhlapaikka jo varattuna ja mietimme, kuinka kutsuisimme läheisemme paikalle. Kutsuja kun täällä ei kukaan (minä) askartele (en sitten millään, en tosiaankaan), eivätkä ne muutenkaan ehtisi Suomeen niin nopeasti. Ja en sitten mene tosta postin lakostakaan vannomaan… Ja luotto USPS:ään on ihan nolla. Joten lähetimme videokutsun suvuillemme. Hääkutsu videolla. Isovanhemmille soitin, he kun eivät käytä WhatsAppia. 

Torstaina ostin asun, korut ynnämuut ja perjantaina viimeistelin homman ostamalla kengät. Nämä ovat ensimmäiset ja ainoat kuvat tästä aihepiiristä mitä tulen tänne blogiin lataamaan ennen hääpäivää!

12290425_10207396835614093_1040958052_o.jpg

Olen lähettänyt viikon sisään näihin hääjärjestelyihin liittyen varmaan 100 sähköpostia ja 500-1000 Facebook/WhatsApp-viestiä. Mun äiti on paras party planner ever, mutta hän karkasi juuri sopivasti ulkomaille, joten pahimman stressin (paikat, ketä kutsutaan) säästin häneltä sekä miehen äidiltä hoitamalla ne itse. Siinä mielessä täältä kaukaa on helppo suunnitella, kun voi vaan pistää viestiä oman pään mukaan ja elää normaalia elämää kaukana. Ei muuten stressi pääse lähellekään! Mä olen aina miettinyt sitä juhlista stressaamista, se ei tule multa luonnostaan. Juhlat kun on juhlat ja häät varsinkin yksi iloisimmista juhlista, menee puolet ilosta jos alkaa liikaa miettimään. Tai no, hyvähän mun on puhua kun omiin rippijuhliini ja yo-juhliin tulin vasta paikan päälle juhlien ollessa jo puolestani järjestetyt. Mun tehtävänä on aina ollut valita teemavärit… Että se siitä ”kokemuksesta” juhlien järjestämisessä. Itse olen enemmänkin erikoistunut bileiden järjestämiseen. Orvokin partyhousessa on tullut järkättyä yhdet sun toiset juhlat vuosien varrella ja noh, muutenkin… Onneksi bileet kuuluvat myös tähän suunnitelmaan, sillä onhan kyseessä häiden lisäksi uusi vuosi sekä mun synttärit! 

Juhlatilan löytyminen oli ainut ongelma. Tai ok, ei se ongelma ollut kun se hoitui vuorokaudessa, mutta käänsin oikeasti Googlen ympäri että löysin kaikki potentiaaliset vaihtoehdot. Nyt luulen että meillä on paras mahdollinen paikka, kaunis yli 100 -vuotias merenrantahuvila lyhyen matkan päässä Helsingin keskustasta. Meillä oli muutama ehdoton kriteeri ja useat paikat olivat jo varattuina uutta vuotta varten. Teen juhlatiloista ja muista hääjärjestelyistä postauksia luultavasti häiden jälkeen, en halua kertoa kaikkea etukäteen, sillä pitäähän sitä olla ylläreitä sekä haluan kertoa kuinka asiat toimivat minkäkin firman kanssa ja mitä voin suositella ja mitä en. Naurettiin miehen kanssa kaksi kuukautta sitten hääblogeille tms, mutta tässä sitä vaan itsekin morsiusjutuista kirjoittelen. Justinia lainatakseni; never say never!

12333880_10207396837894150_1092438803_o (1).jpg

Eniten naurattaa seuraavat asiat: teemavärit, häämenu, paikkalaput (oikeesti wtf…), morsiuskimput ja hääkakku. Nämä ei tosiaan ole niitä mun juttuja ja niitä kaikkia ei näissä häissä tulla näkemään, eilen sekoilin puoli tuntia väreissä ja lähetin viestejä millaisia koristeluja haluan. Näitä määräysviestejä lähetin siskolle ja äidille, joille olin antanut ”vapaat kädet” koristelujen suhteen. Tällä hetkellä on käynnissä sähköpostitse hintakilpailu hääkukista. En tosiaan maksa kukkakimpuista plus 70 euroa 😀 Toinen juttu oli häämekko. Valkoiset tylli-silkki-rimpsu-mekot (mitkä lie) ei ole mun tyyliä edes hääpukeutumisessa ja ajattelinkin, että sen sijaan että vietän päivän prinsessana, vietän päivän muuten vain hienona!

Meillä on perjantaina täällä ystävien järjestämät Bachelor/ette Partyt, saa nähdä millaista tulee. Kuulemma traditionaalista amerikkalaista juhlintaa, mutta sen sijaan että oltaisiin lähdetty tytöt ja pojat erikseen ulos, lähdetään kaikki yhdessä. Tässä ei enää ole kuin kaksi viikonloppua aikaa täällä, joten ei mielellään hukkaa yhteistä aikaa ystävien kanssa. Sitä seuraavana viikonloppuna meillä on kotona pikkujoulut/ tuparit mitkälie juhlat onkaan. Seuraava postaus on kuulumisia viime viikonlopulta, jolloin käytiin katsomassa futista 100 000 muun ihmisen kanssa ja näin sitä amerikkalaisinta Amerikkaa tailgatingin muodossa.

Terveisin: Talvimorsian, jonka ei koskaan pitänyt mennä naimisiin

PS. Ai niin, hyvää joulukuuta kaikille! Meillä eletään vielä ensimmäistä päivää ja Spotifystä soi Rajattoman Joululevy! 

suhteet oma-elama rakkaus
Kommentit (9)
  1. Onpa kivaa lukea ajatuksiasi! Meinaa itsellä oli vähän sama kun kesäkuussa päätettiin mennä naimisiin ja elokuun neljäs oltiin jo aviopari. Eniten naurahduksia aiheutti häämekkosalongin myyjä, kun hän kysyi kuinka pitkä aika häihin on, ja kun sanoin kuukausi, oli kuin peura ajovaloissa. Kuulemma niillä on toimitusaika yli 6 kuukautta. Onneksi löysin ammattilaisia jotka jakoivat mielipiteeni asiasta ja sain kaikki just niin kuin halusin, yksinkertaisena ja tyylikkäänä. Kaikki budjetti pistettiin häämatkaan, ja häitä juhlittiin vanhempien kanssa. Elämäni paras päivä, enkä sekuntiakaan katunut päätöstäni tehdä kaikki yksinkertaisesti.
    Onnea ja nauti rauhassa valmisteluista 🙂

    1. Saanko kysyä, onko tuleva miehesi Amerikan kansalainen / resident? 🙂

      1. Aina saa kysyä 😉 Ei ole, Suomesta kotoisin ja on USA:ssa määräaikaisella viisumilla F1 eli opiskelijana. 🙂

         

    2. Huomasin tämän kommentin vasta nyt jälkikäteen!

      Mekin saatiin vaikka minkälaista järkyttynyttä (positiivisella tavalla) ihmettelyä että näinkö lyhyessä ajassa aiotaan saada häät järjestettyä. Itse lähinnä mietin että mihin ihmeeseen sitä saisi kulutettua enemmän aikaa :D?? Tullaan Suomeen 19.12. ja itse oon töissä koko ajan ennen häitä, vain hääpäivä plus seuraava vapaana, eikä mua yhtään kauhistuta. Muut sanoo että tulee härdelli, mutta…mistä? Ehkä tästä on tehty liian iso juttu? Olen nähnyt listoja joissa on KUUKAUSITTAIN tehty lista mitä pitää hoitaa milloinkin! Itse saisin vain liian monta kriisiä ja uutta ideaa niin pitkässä ajassa. Tuntuu että menisi aikaa turhaan kun keskittyisi niin pitkään jahkaamaan hääpäivän yksityiskohtia, elämässä kun on monta muutakin kivaa asiaa? Ja kun tärkein on se hääpäivä, ei ne koristelut yms niinkään..

      Onneksi meitä on ilmeisesti muitakin minun lisäkseni, tällaisia nopealiikkeisiä morsiamia 🙂 Kiva kun luet blogiani!

      1. No just sitä! Itse kun on vielä melkoinen etukäteen hermoilija, miten mä ikinä voisin odottaa häitä vuoden? Ja parasta on se ettei ne ole tavallaan ohi vielä, ensi viikolla lähdetään vasta häämatkalle 🙂 Koulu on sotkenut kuviot aika paljon.
        Kyllähän niitä ”miksen minä saa tulla?” tuli jonkin verran. Mutta minä ajattelin että tehdään niin kuin me halutaan eikä kuunella ketään 🙂

  2. Hei,

    Olen mielenkiinnolla lukenut seikkailustasi koska se palauttaa mieleeni oman elamani viidentoista vuoden takaa. Halusin vain varmistaa etta olette tarkistaneet lakipykalat avioliiton kannalta, turistina naimisiin skenaario oli ainakin ennen petos ja green cardin saaminen erittain hankalaa sen jalkeen.
    Itse paadyimme menemaan naimisiin Suomessa ja hakemaan green cardia Yhdysvaltojen suurlahetystosta. Prosessi oli todella nopea ja paasin muuttamaan rakkaan luo jo kahden kuukauden kuluttua haista.
    Paperisota oli kamalaa mutta kaiken arvoista, onnea matkaan!

    1. Ei kai nyt petos sentään? 😮 Ehkä jos green cardin takia naimisiin menee, mutta kun kyse on oikeasta parisuhteesta niin eikö kaikki ole vapaita menemään naimisiin milloin ja missä ikinä haluavat? Meillä on kyllä siitä erilainen tapaus, että mies on amerikkalainen, mutta ei meillä ainakaan mitään ongelmia ollut missään välissä. Tulin tänne USAan turistina ja menimme naimisiin noin kuukauden päästä. Täällä ollaan. Sain työluvan ja green cardin nopeasti:)

      1. Muistaakseni kysyin suurlähetystöltä ja meidän tilanteessa naimisiinmeno täällä on ok, muista tilanteista en tiiä yhtään! Kuten sanoit, luulisi olevan okei silloin kun kyse on oikeasta parisuhteesta (jonka tietysti voi todistaa virallisesti tuhansilla dokumenteilla yhteisistä vuosista hahah). Meille sanottiin että kunhan on vihkitodistus esitettäväksi Suomessa, muutamia kuvia häistä jne. Meillä suunnitelmaan siis jokatapauksessa kuuluu että minä palaan Helsinkiin vielä töihin ja kouluun jne, oma viisumi helpottaa tätä ravaamista maiden välillä kun ei tule karensseja maahantuloon.

        Ja kuten muissakin oikeissa parisuhteissa niin tässäkään viisumi ei ole syy naimisiinmenoon ei tosiaan 🙂 Siksi olen onnellinen että saadaan kunnon häät vaikken tiennyt niitä haluavani 😀

    2. Kiitos kommentista 🙂 ihana kuulla muiden tarinoita vastaavista tilanteista (varsinkin jos on käynyt hyvin hehheh..). 

      Meillä on tosiaan ihan isot kirkkohäät tulossa molempien kotimaassa eli Suomessa. Lyhyt hetki mietittiin täällä naimisiinmenoa, mutta mukavampi tehdä se Suomessa läheisten keskellä. Minä jään sitten hoitamaan viisumiprosessia Helsinkiin kun miehen pitää palata Raleighin tammikuussa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *