…it`s a BOY

(Otsikko lainattu luotettavasta lähteestä, mukavalta lääkäriltä joka tökki vatsaani ultralaitteella. Ehkä kauneimmat sanat ikinä!)

Kuinka pelottavaa voikin olla kirjoittaa ensimmäistä kertaa näin julkisesti raskaudesta. Mutta samalla niin älyttömän kivaa, koska musta tuntuu että lähimpien ystävien sietokyky alkaa kohta olla koetuksella raskausjuttujen kuuntelemisesta. Ensimmäinen raskaus ulkomailla, noin 8000km päässä Suomesta, siinä herää fiiliksiä puolin ja toisin, asioista on otettava selvää ihan next levelillä ja päätöksiä pitää tehdä nopeahkoon tahtiin. Mielettömän kiva päästä taas kirjoittamaan kaikesta!

Koko tämän kolmisen kuukautta olen kirjoittanut postauksia talteen alkuraskauden viikoista ja siitä missä vaiheessa mitkäkin oireet vyöryivät päälle. Koska ne oikeasti vyöryivät. Kertailin eilen mielessäni läpikäytyjä raskausoireita, muutamia päiviä tai viikkoja kestäneitä ”kausia”, ja voin vain todeta että on se ensimmäinen kolmannes raskaudesta aikamoista. Nyt on ollut ihanaa saada oma itsensä (ja ruokahalunsa) takaisin reilun kahden kuukauden jälkeen! 

Tänään me käytiin jälleen ultrassa kurkkaamassa mitä olen näinä kuukausina saanut aikaan. Ja hei, en ole ikinä koskaan saanut aikaan mitään näin siistiä. HBO:lta Girlssiä tuijotellessani kasvatin sisälläni pienen pojan.

Huomenna julkaisen ensimmäisen raskausviikkopostauksen, pommitetaan ne nyt alta pois jotta voidaan jatkaa reaaliajassa ja jossain välissä päivittää mitä muuta tänne, mulle, oikeasti kuuluu!

Ja hei, en mä pelkästään raskaudesta aio kirjoittaa. Tässä on vähän muutakin meneillään samanaikaisesti. Esimerkiksi ihan normaalia kotirouvan arkea jenkeissä, aika paljon vieraita Suomesta, Nycin matka, Teksas ja muutto Jyväskylään kesäksi, ainakin tämmöistä nyt alkuun. Tervetuloa seuraamaan meidän matkaa!