tinder-itsetunto
No mä tein sen kuitenkin taas. Olen ladannut tinderin. Mulla on näemmä on-off suhde tinderiin. Joku viha-rakkaus suhde.
Tämä kuitenkin sopivasti jatkaa eilistä huono itsetunto-postaustani, mutta deittailun kannalta.
Taas uudelleen käynnistyneen Tinder-kauteni aikana olen nyt huomannut taas saman asian kuin ennenkin. Jos tulee vastaan komea mies, niin en ajattele olevani hänen arvoinen. Komeita siellä on enintään 1/100. Mutta olen selannut ehkä tuhansia miehiä. Itse ainakin haen sieltä ”oman tasoista” seuraa. En sitten tiedä osaanko luokitella itseäni samoin kuin muut luokittelisi. Mutta niille komeille miehille en yleensä paina sydäntä. No, ensiksikään he eivät yleensä ole sitä rokkityyliä, mutta kun mun täytyi laajentaa tätä valikoimaani. Rumempaan en mielellään laajenna. Ruma rokkari vielä ehkä menisi, mutta jos pitäisi ottaa ruma tavis. Mutta rumat rokkarit on mun kohdalla olleet usein rumia taviksia livenä. En tiedä miksei ne päivittäin pukeudu siihen rokkityyliin, etenkin jos kaikki kuvat henkii rockhenkisyyttä. Joten laajennus koskee luonnollisesti vain komeita. Pääpaino on kuitenkin edelleen siinä keskikastissa mihin itsekin oletan kuuluvani. (Anteeksi vielä kun sanoin tässä, että joku olisi ruma.)
Mä kuitenkin laitoin muutamalle komealle sydämen, ja niistä tuli mätsit. Melkein kaikesta tulee mulle aina match. Laitan itse aika vähän sydämiä ylipäätään. Pari on kyllä rock-henkistä komeaa. Ja tuntuu, että se on mulle vielä suurempi kynnys. Koska ne on oikeasti mun makuun, ja sen lisäksi hyvännäköisiä. Toiselle en ole vielä uskaltanut aloittaa keskustelua. Ja mä en ole naisia, ketkä odottaa miehen aina laittavan ekan viestin. Voin hyvin laittaa itsekin. Toisen kanssa on vaikea keskustella, ja en jotenkin tunne joko rohkeutta tai intoa. Kirjoitan hyvin ei-mun-tyylisesti, lauseen tai pari yleispätevää asiaa. En sitten tiedä pelkäänkö enemmän minkä kuvan annan itsestäni ja yritän olla tarkka. Ehkä en halua taas olla outo hölösuu. Ja pelottaa miestä tiehensä. Todellisuudessa ajan ehkä enemmän näin pois, kun en ehkä vastaa mitään yli vuorokauteen. Koska en keksi sanottavaa.
Jos olisi sopiva ja oikea kumppani, niin sille kyllä keksii puhuttavaa mistä vaan. Niin mä uskon. (Eli vaikka joku eräs ottikin mun höpötykset negatiivisesti, niin se oli multa vain kohteliaisuus häntä kohtaan.)
Toiselle, kenelle en ole vielä edes aloittanut keskustelua, niin hänen kohdallaan käyn välillä tarkastamassa onko hän postanut mut mätseistä. Ehkä olin pelkkä vahinkopainallus. Ja mietin, että miksi kumpikaan näistä on edes laittanut mulle sen sydämen? Mitä he voivat mussa nähdä? Tuollaiset, ketkä voisi saada kenet vaan. Ja vaikka he ovat rock-tyyliä, niin eivät ole silti sitä niin liikaa, ettei tavalliset naiset kiinnostuisi heistä. Ja on hirveästi tavallisia kauniita naisia. Ja oikeastaan usein komean rock-miehen rinnalla näkeekin juuri sellaisen tavallisen kauniin naisen. Mä en ole tavallinen, enkä kaunis. Hyvänä päivänä saatan olla söpö, mutta kasvojeni malli on sellainen ettei musta saa kaunista. Kauniilla on kauniit kapeat kasvot, ovaalit. Mulla on kulmikkaat. Ne on yleensä söpöjä eikä kauniita, jos ulkonäkö on heidän puolellaan. Tämä kasvojenmuoto on ehkä vähän sellaista Kate Hudson-mallia.
Näin viime yönä unta, että olin tindertreffeillä. Mies oli kyllä eräs julkkis, mutta luulen että se vain sattui nyt unessa olemaan se, mutta muuten viestitti asiasta, että miltä musta tuntuu jos en ole mielestäni toisen tasoinen. Unessa treffeillä mulla oli ylimääräinen olo. Tuntui, ettei mies oikein keskittynyt muhun. Koko ajan tuli vastaan jotain mua kiinnostavampia ihmisiä. Naisia ja miehiä. Oli tunne, etten voisi kuulua tuon miehen elämään. Etten ollut tarpeeksi hyvä. Miksi hän oli edes laittanut mulle sen sydämen? Miksi hän halusi tavata mut? Kun nähtävästi olisi paljon muutakin kiinnostavampaa tekemistä. Mä en ollut tarpeeksi kiinnostava. En ollut tarpeeksi yhtään mitään. Oli olo kuin olisin joku hännystelijä kuka vain kulkee hänen perässään.
Mutta vaikka itsestä tuntuisi miltä, niin pitäisi yrittää muistaa, että tinder-tapauksissa toinenkin laittoi sulle sen sydämen. Joten turha ajatella, ettei häntä voisi yhtään kiinnostaa tutustua suhun. Ainakin mulla on tuoreita kuvia, suurinta osaa ei muokattu ollenkaan, joku on mustavalkoiseksi. Ja vaihtuvasta hiustenväristä ja hiustenpituudesta huolimatta olen livenä hyvinkin kuvia vastaava ja tunnistettavissa.
Ja asiasta toiseen; vähän kyllä ärsyttää lähestyvä Ystävänpäivä. Mä haluaisin pitää sitä rakkauspäivänä, niinkuin Valentine’s Day. Eikä tavan ystävät saa mua silloin mitenkään paremmalle mielelle. Mukavaahan se on taas vaan itkeä…