Taas on vierähtänyt kuukausia viime kirjoituksestani. Tässä välissä on tapahtunut paljon.

Erosin Laurista viikko sitten. Tällä kertaa minä jätin hänet.

Mutta palataan nyt ensin kolmisen kuukautta taaksepäin.

Se oli helluntai kun tapasimme ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Eron jälkeen oli ollut satunnaisia viestittelyjä ja hiljaista aikaa. Välillä toinen vastasi toisen viesteihin ja välillä jätettiin vastaamatta. Välillä jopa sanottiin ikävästä. Välillä kissailtiin, tai minä kissailin, koska olin ollut loukkaantunut siitä, kun mun mielestä ei ollut hyvää syytä eroon, enkä ollut saanut tarpeeksi selitystä. Selityksiä sain eron jälkeisissä viesteissä. Minä en kuitenkaan ollut hyväksynyt eroa, vaikka yritin. Yritin työntää keskeneräisiä tunteitani vihan taakse.

Oli taas tuntunut, että hänelle oli niin helppo erota, kuten yleensä on ollutkin, tai ainakin on laittanut näyttämään siltä, kun voi vain painaa off-nappulaa. Tuntui, että kaikki ikinä mitä meidän välillä oli ollut, oli vain valhetta hänen kannaltaan. Siltä on tuntunut minusta joka erossa.

No, me tavattiin. Oli outoa ja ihanaa samaan aikaan. Mutta myös niin tuttua. Hän oli se mun ihminen. Sama kuin aina. Tosin jonkin verran (reilusti) humalassa, mikä nyt oli hänelle tyypillistä.

Suhteen aikana kai mäkätin paljon alkoholista ja tein rajoja (tietysti meidän molempien parhaaksi), mutta erottua tietenkään hän ei ollut enää rajoittanut juomista, kun ei ollut syytäkään siihen, vaan selkeästi oli lisännyt taas määriä ja laajentanut myös oluesta vahvempiin.

Mä olin eron aikana puhunut ystävilleni tunteista Lauriin. Puhunut niin etten olisi edes halunnut erota, ja että haluaisin vieläkin olla hänen kanssaan, ja että välitän ja ikävöin. Ainakin eron alussa ja eron loppupuolella. Välissä oli se vihakausi. Mutta, varmasti myös mun ystävilleni oli selvää jo ennen meidän yhteenpaluuta, että haluan seurustella nimenomaan Laurin kanssa, ja että on ollut kova ikävä häntä.

Samaan aikaan toisaalla. Eli mitä noin kolmen kuukauden eron aikana tapahtui Laurin elämässä. En näitä väitä totuudeksi, vaan jotain mitä olen kuullut joko häneltä tai muilta tai nähnyt omin silmin tai itse oivaltanut.

No, hän siis oli mut jättänyt. Ja ei tietenkään jäänyt perään ruikuttamaan. Joitain viestejä ehkä kännissä laittoi, useamman kerran, että kelataanko ja aletaan alusta, mutta silloin mulla oli vihakausi päällä. Lauri oli aloittanut hänelle ihanaa vapaata elämää. Saa ryypätä niin paljon kuin haluaa, ja lirkutella ihan kaikille. Oi että. Mun silmissä nuo juuri olivat aina hänen heikkous, ja ongelmat suhteessa ollessa. Eli hän sai elää ihanne-elämäänsä. Kukaan ei mäkätä eikä motkota. Saa ottaa random-naisia ryyppyseuraakseen. Saa lirkutella eksilleen ja kaikille.

Hän oli ladannut tinderin. Ja ehkä muitakin deittisovelluksia. Hän oli käynyt treffeillä. Ja kirjoitellut monille naisille, luultavasti vajaa parikymppisillekin tytöille (18+).

Mä olen aina miettinyt sitä että, kun mulla on parin vuoden sisään täysi-ikäinen poika, niin se on sama asia kuin hänellä olisi nyt parikymppinen tytär. Joten itselle tulee tollaisesta olo, että sama kuin mä lirkuttelisin oman poikani kavereille. Mikä olisi todellakin omasta mielestäni väärin.

Hän kuitenkin oli eron aikana sen mukaan mitä itse minulle kertoi, niin kirjotellut paljon naisille, lirkutellut heille, ja yhtä naista tavannut pari kertaa, ja pussannut, ei muuta, sekä nähnyt eksää, vain kaverina. Siltä eksältä kuulin toki muuta. Mutta se on toki vain kuulopuhetta, joten ei siitä sen enempää.

No, totuutta en tiedä. Hän on saattanut hyvin yrittää vaan machoilla eksälleen, jotenkin kaivannut huomiota, mitä luuli niistä puheista saavan, ja liioitella, ja mulle sitten sievistellä asiaa. Ehkä totuus on jossain välissä. Mutta ei sillä mitään väliä enää. Jokatapauksessa siis eli normaalihkoa sinkkuelämää.

Mä olin eron ajan koko ajan yksin ja masentelin ja yritin päästä masennuksesta, ja kasvattaa itsetuntoani. Jossain välissä vastailin miehille, mutten kellekkään lirkutellut. Tyyliin vain kiitin. Ja tosi monille sanoin etten etsi suhdetta, enkä kavereita, olen vasta eronnut, ja joillekin sanoin että haluaisin vielä olla eksäni kanssa. Noin sanoin Laurille, ja kavereille, ja miehille. Kaikille saman asian, mikä olikin totuus. Sitä ei tarvinnut väritellä huomion haussa tai muutenkaan.

Lauri on aina kenestä tahansa erotessa painunut suoraan lirkuttelemaan. Ja yleensä aina eksälle, tai eks-lirkuille. Se on hänen tapa. Hän ei odota, että yhtään pöly laskeutuisi. Mikä sinällään ei ehkä ole järkevää, koska usein viikon päästä ollaan oltu taas yhdessä. Mutta hän ei taida kestää hetkeäkään yksin vaan täytyy aina olla joku. Hän ei tarvitse suruaikaa eroista.

Tuota asiaa kun mietin, niin tulee ajatus, että tuon koko menneen kolmen vuoden seurustelumme aikana, jos hänen edellinen eksänsä ei olisi ollut päässyt yli hänestä, niin sama naistenvaihtelu olisi edelleen jatkunut. Varmaan joka riidan yhteydessä olisi oikeasti erottu, ja aina palattu siihen toiseen meistä. Joten kiitos sille toiselle eksällä minun puolestani hänen ylipääsystään, koska muuten en itse olisi saanut kokea sitä kolmen vuoden suhdetta (ja viisastua virheistä).

Itsellä taas oli aina olo, että en tosiaan ota ketään pitkään aikaan, tai ikinä. Eron jälkeen mulla tuli aina ikuisesti yksin -fiilikset. Olemme siis päinvastaisia erotilanteissa, niinkuin kaikessa muussakin.

Mutta piti mennä mukavampiin asioihin. Eli aloimme taas tapailemaan. Se oli ihanaa ja kivaa. Mulla oli ollut ikävä, hänelläkin oli ollut ikävä. Puhuttiin kuinka haluttaisiin olla yhdessä aina ja ikuisesti, mutta kun ei voi, ja kun on ne kaikki ongelmat, ja kun ei kuitenkaan onnistu.

Mä puhuin tapaamisista treffeinä, hän näkemisinä. Mä olin tosi pian, varmaan heti, jo valmis olemaan taas uudestaan yhdessä. Hänellä oli selkeä jarru päällä, ja pelko.

Tosiasiassa huonoja asioita oli esillä enemmän kuin aikaisemman suhteemme aikana, mutta olin ikävästä ja tunteista sokea. En ollut päässyt vielä yli hänestä.

En ole tietenkään vieläkään päässyt yli hänestä, ja viikon takaisesta erosta. Jos viimeksikään en ollut kolmessa kuukaudessa, niin no… Ehkä voin odottaa jos puolen vuoden päästä voisin sanoa päässeeni hänestä yli. En tiedä. Ei näiden asioiden kanssa voi, eikä tarvitse, kiirehtiä.

Kaikesta huolimatta meidän välillä aina on kipinöinyt. Ihan alusta asti. Ja varmaan vieläkin, vaikka olemme taas eronneet. Niiden kipinöiden ja liekkien takia antaa niin paljon muuta anteeksi.

Alussa oli taas intohimoista, että oli vaikea pidätellä. Ainakin mun. Ja mulla oli puhtaasti kaikki tunteita, ja sitä kun oli ollut tajuton ikävä toista.

Myöhemmin tuntuu, että mä olin hänelle vain leikkiä. Kun hän oli päättänyt palata mun kanssa yhteen, oli kuulemma eräälle siitä sanonut, että kun olisi sääli jättää mut käyttämättä. Tarkoittanut käsittääkseni seksuaalisesti. Joten ei tässä kovin vahva usko ole, että hän olisi ollut mun kanssa samoista syistä kuin mä hänen kanssaan. Mä olin varmaan hänelle vain koriste-esine ja että kunhan nyt on joku, jotta hän itse ehkä näyttäisi paremmalta kun hänellä on seurustelukumppani. Itsetunnon pönkityksen apuväline.

Olen monesti miettinyt, miksei miehet, tai no ainakaan hän, voi puhua, kehua naistaan ’kavereilleen’ (=eksilleen, netille) . Miksi hän haluu antaa muille fiiliksen, että ’no oon nyt hänen kanssa kun ei muutakaan ole, tai no oishan niitä vaikka kuinka paljon tyrkyllä, mut otin nyt sit tän kun ei hukkaankaan viitsisi heittää, mutta ei hän mulle kummempaa merkitse’, mutta sitten esim. mulle siinä hyvässä ääripäässä puhuu kuinka oon ’parasta ja ihaninta ja kuinka ei voi uskoa, että sai mut’.

Kun itse puhun muille samaa, kuin hänelle itsellensäkin. Kun oli ikävä ja välitin ja kaipasin, niin sanoin sen kyllä kaikille muillekin.

Me aloitimme tapailun, ja tapailimme lähes päivittäin. Ja se oli kivaa, koska oli ollut ikävä, ja halusi vaan olla toisen kanssa. Seurustella.

Seurustelu tavoitteena ei ollut nyt niin helppo, koska hän oli jo päässyt kiinni sinkkuelämään ja treffailuun ja muihin naisiin, ja nautti siitä. Mikä sinällään kulki ristiriidassa, kun toisaalta halusi elämänkumppania. Alussa hän antoi mulle enemmän, ja mäkin hänelle, mutta sitten tuntui, että hän alkoi taas jarruttamaan, joten mäkin aloin jarruttaa, etten enää itsekään anna yhtä avoimesti itseäni. Kun en halua tulla työnnetyksi pois.

Hän puhui kuinka hän haluaa paljon aikaa ja huomiota ja näkemisiä, ja sanoin pystyväni kyllä siihen. Että itsekin haluan parantaa. Mun näkökulmasta hänelle oli kuitenkin vaikeaa luopua tinderistä ja muista naisista. Ja sen mä päätin, että mun täytyy olla kyllä siinä mielessä ainoa. Olin jo itse taas jättäytymässä pois, jollei hän pian sano, että valitsee mut eikä yhtään niitä muita. Kirjoitin hänelle pitkän rakkauskirjeen, mikä on mulle tyypillistä, olen kirjoittanut niitä hänelle monia. Kirje oli hyvin pitkälti teemalla minä vai muut – molempia et saa.

Mulle itselleni on aina ollut itsestäänselvyys, että kun tapaa jonkun kenen kanssa haluaa olla, niin automaattisesti muut jää pois. Sitä ei pitäisi joutua käskemään, vaan niin tapahtuisi jo ihan luonnostaan.

Hänelle tuo asia ei ole ikinä ollut itsestäänselvyys.

Mutta kaikesta huolimatta hän valitsi mut. Noniin, nyt voidaan olla onnellisia ja ikuisesti yhdessä. Happily ever after.

Se oli tavoite. Se oli toive. Se oli tarkoitus.

Riiteleminen oli meille yksi suurista ongelmistamme. Mä itse koen sen niin, ettei hän osaa ja kykene ottamaan palautetta vastaan, ja siinä käyttää sitten ’hyökkää tai pakene’ –metodia. Meillä todella moni riita jäi kokonaan käsittelemättä. Hän usein taistelee saamaan palautettaan vastaan.

Me riitelimme usein, mutta yleensä viestien välityksellä. Äärimmäisen harvoin riitelimme face-to-face.

Mitä yleisesti pitäisi ymmärtää riitelystä, niin se, että se on luonnollista ja normaalia. Mutta, että olisi hyvä pystyä riitelemään vain asioista, ja kyetä myös loppusovintoon. Meillä riidoissa hän ei pysynyt asioissa, vaan meni henkilökohtaisuuksiin. Tosi usein olin ällöttävä. Ja se mun perusrimpsu mihin aivoni on juurtunut. Ruma ällö läski lähiövalas, jutkuhuora, lutka, ilkee koulukiusaaja. Riidellessä hän haukkui mua, eikä pysynyt asiassa. Silti mä en alkanut samalle linjalle, enkä haukkunut hänen ulkonäköään. Puhuin niistä teoista. Mutta näin mun itsetuntoni tuhoutui pikkuhiljaa. Ja riidan aihe yleensä oli se, että hän syytti mua muista miehistä ilman syytä, tai itse oli jotenkin käyttäytynyt huonosti. Hän käänsi sen  käytöksensä usein mun syyksi. Tuolla myöhemmin esimerkkejä. Mä halusin keskustella jostain hänen teosta, asiasta ja hän käänsi sen mun viaksi ja alkoi haukkumaan mua menemällä henkilökohtaisuuksiin.

Eikä meidän riidat yleensä päättyneet sovintoon, vaan mykkäkouluun hänen puoleltaan, eikä asioita ikinä keskusteltu läpi. Se oli todella puuduttavaa, kun riidan päätteeksi jäi epävarma olo oman suhteen olosta. Äärettömän usein mietin päivän tai päiviä, että ollaankohan me enää yhdessä, vai oliko tuo ero. Tuolta musta tuntui usein. Jos riitely päättyi niin, että hän sanoi jotain ’häivy mun elämästä’, ’en haluu tuntee tollasta ihmistä’ tai ’hyvästi senkin *piip*, kato peiliin’. Ja sitten häivytään kaikista viestitysvälineistä päiväksi tai useammaksi. Se oli meillä hyvin tavallista.

Lainaan itseäni ja kopioin muutamia aiemmin julkaisuissani kirjoittamia asioita:

– Hän ei muistanut viime kerralla syntymäpäivääni. Ja jopa suuttui mulle siitä, kun en häntä muistuttanut, vaan odotin, että hän muistaisi onnitella. Se oli mun vika, kun en muistuttanut häntä.

Yleisesti ottaen kaikki hänen ’mokansa’ aina kääntyi mun viaksi.

– Hänelle on helpompaa uhriutua ja laittaa sun syyksi, kuin myöntää virheensä, että loukkasi sua. Hän ehkä oikeastikin uskoo niin, ettei asiat ole hänen syytään. Asia mistä olet antanut hänen käytöksestään palautetta, hän yrittää lopulta laittaa menemään niin että sun pitää pyytää anteeksi. ”Sun sietää pyytää anteeks tätä, tai en pysty enää jatkaa sun kanssa” on hyvin tavallinen lausahdus näissä yhteyksissä. Oon siinä sitten äimän käkenä, että mitä ihmettä, en tosiaan pyydä kun itse niin ole tehnyt. Alussa kaikkeen sokeana varmasti tuli turhia pyydettyä anteeksi, hänen tekemiä mokiaan.

– Hän ei osaa ottaa vastaan palautetta. Tämä oikein isosti. Kaikki palautteet käänsi jotenkin mua vastaan. Loppujen lopuksi kaikki oli mun vika. Esimerkiksi jos hän lirkutteli ja sanot, ettet tykkää siitä, niin mikä tahansa muu selitys kelpaa paitsi, että myöntäisi virheensä. Se voi olla, että no kun sä et silloin huomioinut. Mutta kun oltiin silloin riidelty, enkä vastannut sulle pariin päivään. Kun luulin, että jätät mut. Sä ajoit mut lirkuttelemaan. Mutta kun itse olit sen yhden kanssa silloin, kun me ei vielä edes seurusteltu, ja mä mietin sun likaisuutta. Ja yleensä se, että olet stalkkaaja tai kyttääjä, kun tiedät ton. En halua tuntea sunlaisia ihmisiä, ketkä on noin ilkeitä, että kyttää mun tekemisiä.

– Hänellä on tapana ignoorata sinut tai viestisi tunneiksi tai päiviksi. Tämä oli yksi vaikeimpia piirteitä hänessä. Kaikki artikkelithan kertoo tästä sitä, että se tarkoittaa, ettei hän välitä susta pätkääkään. Ehkä hän ei siis välittänyt musta, mun sanoista, mun ajatuksista, kun hänelle ignooraminen oli niin helppoa ja yleistä. Toki varmasti johtui siitä, kun hän ei osaa ottaa palautetta vastaan ja keskustella rakentavasti, niin helpompi kadota ja unohtaa. Tuota ignooramista hän on taitava tekemään myös erotessa. Hän voi aivoissaan napsauttaa kaiken off-asentoon, että kuin ei ikinä olisi mitään ollutkaan. Itselle siitä tulee tyhmä olo, että olenko noin arvoton. Erotaan, hyvästi ja nappula off-asentoon. Mutta jos hänellä on itsellään asiaa, niin niihin tietenkin täytyy vastata kaikkeen ja mielellään heti. Riidoissakin uhkailua, että jos et nyt vastaa tähän niin tää oli tässä. Mutta itse et saa vastauksia aina jos haluat. Kuin vain ignooraminen ja mykkäkoulu. Eikä niitä asioita käydä läpi yleensä myöhemminkään.

Tuo oli todella todella yleinen tapa. Riita, haukkuminen, toisen viaksi kääntäminen, ei jää kuuntelee mitä toisella on sanottavaa, ei avaa niitä viestejä ikinä. Niihin ei palata. Sun mielipide jäi roikkumaan ilmaan ikuisiksi ajoiksi. Sitten mökötetään, ja parin päivän mykkäkoulu, minkä jälkeen riitaan ei palata kun korkeintaan sanomalla, oli tyhmä riita, unohdetaan se. Ja pitää olla kuin mitään ei olisi ollut, ja kaikki olisi taas hyvin.
Mä vihasin ja vihaan maailman eniten tuota mykkäkouluignooramista, mikä oli valitettavan tavallista hänen kohdallaan.

– Hän tulee todella helposti mustasukkaiseksi. Ja siitä syyttelyä. Riitoja muista miehistä. Tosiaan jos vain katsoin toista miestä päin tavallisesti. Jos moikkasin tuttavamiestä. Heti alkoi syyttelyä, että jotain on kuitenkin menossa meidän välillä. Mustasukkaisuus jollain tapaa voi koskea myös ystävien tai perheen kanssa vietettyä aikaa. Hän teki draamat siitä kun kävin omien lasteni kanssa Helsingissä. Ja kun lasteni kanssa olin jouluna vanhemmillani, kuten ihan aina olen ollut.

– Aika lopussa meidän parisuhdetta hän keksi riidan siitä, kun olin vaihtanut profiilikuvan. Se kuva ei ollut edes tuore, vaan melkein vuosi sitten otettu. Hän suuttui, koska munhan ei pitänyt haluta olla kuvissa. Että miksi tuossa oon, jos en hänen kanssaan ole ottanut kuvaa lähiaikoina. En sitten tiedä, miksi reaktio oli tuollainen eikä esimerkiksi, ihanaa että olet ottanut uuden kuvan, se on hyvä kuva, ota vaan rohkeammin taas kuvia itsestäsi. Että ehkä jossain vaiheessa uskallat taas yrittää meistäkin yhteiskuvaa. Mutta ei. Piti vain lannistaa, että sai mut tuntemaan, että olin tehnyt väärin kun mulla oli hänen mielestään uusi profiilikuva.
Ja kuten hän lannisti mun sen joulunikin masentelemalla, valittamalla ja syyttelemällä.

Muita esimerkkejä riidoistamme:

– Erittäin usein riitojen aihe oli kaverini mies, kuka oli tehnyt mulle tatuointeja. Hänen päässään niin vahvasti mulla oli suhde hänen kanssaan, ja etenkin kännissä hän syytti mua tyyliin vuoden ajan tuosta säännöllisesti varmaan joka toinen viikko. Sit kun mä oikeasti en vain jaksa kuulla turhia syytöksiä, väsyn niihin. Ja kun suutun siitä takaisin, tai alan itkemään, tai mikä vaan vahva reaktio, niin se vaan lisäsi syytöstä. Että en mä reagoisi noin, jos ei olisi mitään juttua. Kun oikeasti en vain jaksanut enää kuunnella samaa, halusin syytökset loppumaan. Lopulta sanoin, että puhu tästä sen mun kaverin ja hänen miehen kanssa, mä en jaksa. Kai sen jälkeen lopulta loppui ainakin juuri ne kyseiset turhat syytökset.

– Hän oli laittanut Facebookkiin kuvan musta, missä kehui mun uusia hiuksia. Siihen oli tägätty mut, joten mun Facebook-kaverit näki sen julkaisun. Eräs mies (kenen kanssa mulla ei ikinä ollut mitään) kirjoitti siihen että ”muru, näytät onnelliselta”. En tiedä, miksi hän mua murutteli, mutta siitähän Lauri suuttui. Enköhän mä ollut pettäjä, ja sille miehelle alkoi raivoamaan. Minä en ollut murutellut häntä, en ole siitä vastuussa, että mitä sanoja muut käyttävät, ja yritin tarkkaan miettiä mitä vastaan siihen kommenttiin takaisin, neutraalisti. En tosiaan murutellut. Kiitin. Laurin mielestä mäkin vastasin siihen väärin. Vaikka hänellä itsellään oli tapana vastata naisten kehuihin sydämen ja love -sanan kanssa. Siis kaikki muut varmaan olisivat heti tajunneet ja ottaneet asian niin, että kun se mies kehui mua onnellisen näköiseksi, että se viittaisi sillä siihen, että kun olemme vihdoin parisuhteessa Laurin kanssa. Muruttelusta en tänä päivänäkään tiedä mitään. Jotkut ihmiset sanovat kaikkia muruiksi. Niinkuin Lauri sanoo kaikkia beibeiksi tai pikkutytöiksi, mutta ei näe itse sitä virheenä.

– Joskus näimme kaupungilla sattumalta kaveriani, jolla oli ollut hyvin lyhyet shortsit. Lauri oli sen jälkeen illalla laitellut jotain viestiä hänelle, kehunut peppua. Kuulin siitä myöhemmin kaveriltani, ja sitten sinä päivänä sanoin Laurille siitä, etten pidä tuollaisesta. Hän ei hetkeäkään hyväksyisi, jos mä vaikka näkisin rannalla jonkun tutun uimahousuissa, ja laittaisin jälkeenpäin viestiä että pullottipa siellä mukavasti. Olisin ilkeä pettäjä minkälaista ihmistä hän ei haluaisi tuntea. Joten koin, että mullakin on oikeus odottaa samaa. Kun sanoin tuon palautteen hänen teostaan, hän suuttui, ja sanoi meitä kaksinaamaisiksi juoruajiksi, minkälaista ihmistä ei halua tuntea. Kuten aina. Näin kävi ihan aina, ihan jokaisessa tapauksessa. Hän tekee virheen, lirkuttelee toisen pepusta. Ei sano että ”anteeksi, en tee enää noin”, vaan suuttuu ja syyttää mua ilkeäksi ja jopa vaatii mua pyytämään anteeksi. Jos asia olisi ollut toisinpäin, niin hän ei olisi ollut juonija ja ilkeä kyttääjä, vain uhri. Kaikki nämä tapaukset aina oli täysin päinvastaisia, kuin millaisia olisi ollut, jos olisi ollut meidän kohdillamme toisin päin.

Mä aina vain odotin häneltä samaa käytöstä kuin mitä hän odotti multa.

– Meillä oli tosi monta eroa loppusuhteen aikana. Tyyli oli lähinnä se, että riita on automaattisesti ero. Palaute hänen teostaan, on syyttää mua kyttäämisestä ja tietenkin ero.

– Yksi tapaus oli se, että todennäköisesti jonkun lyhyen eron aikana hän oli lisännyt random naisia someensa. Minä ja Lauri ei oltu enää oltu somessa tekemisissä, koska mä pelkäsin, että hän riitelee mun facebookissa mun facebook-ihmisten kanssa. Ja siksi, koska hän teki paljon julkaisuja muista naisista teemalla ’uuh aah, ton kanssa haluan naimisiin’ , ja muisteli eksiään. Niin mun mielestä meidän parisuhde voi paremmin, jos mä en näe noita hänen muka viattomia, mutta mun mielestä ärsyttäviä ja mua alentavia julkaisuja. Tiesin, että hän niitä laittaa, ja hän tiesi, etten tykkää niistä, ja etten halua nähdä niitä, ja että se on syy miksen halua olla hänen Facebook-kaverinaan. Tosin siitä oli myös hirveästi riitaa, kun ei oltu toistemme someissa. Häntä se vaivasi, ja olisi halunnut, että suhteemme näkyy ja kuuluu avoimesti kaikille. Joten usein sain häneltä kuulla epäilyjä, että mitä mä siellä somessa teen, muita miehiä varmasti. Vaikka olin poistanut kaikki miehet, enkä lisännyt yhtään, edes hetken eroissa. Olen lisännyt miehiä vasta tämän viimeisimmän virallisen lopullisen eron jälkeen. Tästä poistosta kohta lisää.

Mutta tuon syyttelyn järkeistän itselleni nyt sillä, että se on pettäjän kirous. Kun hänelle itselle on luonnollista, ja houkuttelevaa sellainen toiminta, niin epäilee, että muutkin tekisi niin.

Tuohon alkuun palatakseni, meillä siis oli tilanne että sain selville, et hänellä on uusia random naisia facessaan. Näin pelkän hänen profiilikuvan, kaverini kautta, nopealla vilkaisulla vieressä näin sen, ja katsoin kiva kuva, voinko nähdä sen. Ja kun näin sen kuvan, niin näin, että siitä oli tykkäillyt tuntemattomia uusia naisia. En koe, että se olisi ollut mitään stalkkailua. Jossain vaiheessa hänkin, jotain kautta, en tiedä mitä, näki kun profiilikuvan (ja kehitti siitä riidan), enkä mä siitä suuttunut ja sanonut stalkkaajaksi, eikä mun someissa ollut mitään salattavaa.

Tuo riitä meni taas niin, että syytti mua kyttääjäksi, koulukiusaajaksi (en yhtään tiedä, että miksi hän usein suuttuessaan syytti koulukiusaajaksi) ja ettei halua tuntea munlaisia ihmisiä. Ja varmaan erottiin silloinkin vähintään loppupäiväksi. Hänen suuttuminen oli aina, että ’antaa olla, luovutan koko suhteen’ -tasoa. Kysyin keitä he naiset ovat. Vastasi, että ”he ovat turhia, joskus lisäsin”. Sanoin, että voitko sitten poistaa ne. Hän vastasi, ettei ne häiritse häntä, niin ei tarvitse poistaa. Sanoin, että sittenhän mäkin voin lisätä joitain miehiä, niin siihen vastasi, että lisää ykskin niin tää suhde oli tässä. Että miksei tuossa tapauksessa, kun ei multakaan hyväksyisi vastaavaa, niin voisi sanoa että anteeksi, voin poistaa. Ehkä hän sitten ne poisti lopulta, en ole varma, kun ei olla oltu fb-kavereita. Mutta taas mietin, että jos asia olisi ollut toisinpäin, olisin ollut ilkeä pettäjä ja sietää pyytää anteeksi ja poistaa ja vannoa, etten enää ikinä tee niin, mutta hänen kohdallaan oli, että ”ei haittaa, että mä otin naisia someeni, mut sä oot ilkee paha stalkkaaja, kun sait tietää tästä”.

– Hetken päästä tuosta oli uusi riita, koskien alkoholia. Riitelimme usein alkoholista, ja siitä kuinka hän käyttäytyy kun on juonut. Hän oli luvannut mulle lopettaa juomisen, patiterapiassakin oli sanonut, ettei enää juo. Silloin se oli, ettei ollut juonut pariin viikkoon.
Kuulin muualta, että oli nähty, että hän oli ostanut reilusti kaljaa. Seuraavan kerran kun livenä näimme, kysyin siitä. Tai ajattelin, että annan hänelle mahdollisuuden itse kertoa. Kysyin kuinka se ’never again’ on onnistunut. Hän vastasi että tosi hyvin. Sitten sanoin, että mites kun sut on nähty ostamassa reilusti kaljaa. Kuka ne sitten joi. No, hän itse. Mutta kun ei kaikkea kerralla. Mä olin ollut oletuksessa, ettei hän juo yhtään enää, ja hän oli sen muuttanut mulle asiasta infoamatta siihen, että kunhan ei juo överikännejä. Niin hänelle oli helppo vain valehdella mulle. Ja syyttää sitten mua, tutun kaavan mukaan. Mikset voinut heti kertoa, vaan tuolla tavalla juonit, onks noi noita naisten juonia, oot tosi ilkee, kyttääjä, en haluu tuntee tuollasia ihmisiä ja ero. Ja siinä olin sanomassa, etten olisi sen takia eroamassa, ja tiedän, etten voi vaikuttaa juoko vai ei, olisin vaan halunnut kuulla rehellisesti mikä tilanne, mutta hän ei kuunnellut mitä sanottavaa mulla on, sanoi vaan et tää on tässä ja sitten mennäänkin jo eri suuntiin. Siinäkin erottiin. Mut illalla hän sanoi, ettei halua erota. Itse en mitään juoninut, vaan olisin halunnut tosiaan antaa hänelle ensin mahdollisuuden itse mulle kertoa. Mutta kun valehteli, niin sanoin asiasta. Tämäkin jos olisi ollut toisin päin, niin mä olisin ollut valehtelija. Nyt hän ei ollut yhtään valehtelija, vaan mä tein väärin kun olin saanut tietää totuuden.

– Palaan nyt tuohon kohtaan, kun sanoin, että poistin kaikki mieskontaktit somestani. Ja elämästäni. Hän ei siis vaatinut mua poistamaan niitä. Mutta hänen vaikutuksesta ja käytöksestä johtuen ne poistin. Ajattelin, etten jaksa riidellä aina jos joku tykkää mun kuvasta.
Mä siis poistin miehet. Kirjoitin julkaisun, että poistin kaikki miehet, paitsi Laurin. Ja sen julkaisun laitoin julkiseksi, jotta jos ne ketkä poistin, miettii syytä. Ettei sitten mun tarvitse viesteillä selittää syytä. Niin siihen julkaisuun moni laittoi ihmettelevää emojia tai giffia. Naiset, ja siskoni eksä. Hän näki sen, koska se oli julkinen julkaisu.

Jostain Lauri suuttui, nimenomaan siskoni eksän ihmettelystä, vaikkei sen kummemmin kommentoinut kuin ne naisetkaan. He alkoivat riitelemään mun somessa, ja viestein, ja Lauri oli uhkaillut menevän sinne hakkaamaan hänet. En usko, että olisi oikeasti ikinä mennyt, tai hakannut, mutta hänellä oli tapana joskus kännissä olla tuollainen. Hän ajatteli, että kaikki pilkkaa häntä, joten näytänpä niille. Laurilla oli tapana muutenkin somessa aiheuttaa hämmennystä, trollata ja käyttäytyä vihamielisesti kaikkia vastaan. Hänen omasta mielestään vaan muut eivät ymmärrä häntä, ja hän puolustautuu. Niin ainakin mä luulen syyksi. Hänen kanssaan on hyvin vaikeaa olla somessa, ja muutenkin kaikissa konfliktitilanteissa.

Joskus riitamme koski myös seksiä, mutta en mene niin yksityiskohtaisuuksiin täällä. Lyhyesti sanottuna, halujen eriparisuutta. Mistä toki olisi myös hyvä osata keskustella keskenään ilman riitelyäkin, ja mököttämistä ja mykkäkoulua.