”20 merkkiä siitä, että kumppanisi tuhoaa sinut”

Mulla on etenkin eroni jälkeen, kännykkäni tai someni (kumpi näitä nyt ehdottaa), ehdottanut mulle paljon aiheisiin liittyviä kirjoituksia. Toki aiemminkin jossain määrin. Olen aina tykännyt itse kirjoittaa listoja, ja lukea listoja. Sekä ihmisten toimintatavat ja yhteensopivuus ja muu huuhaa kiinnostaa.

Kaikki nuo diipadaapa-kirjoitukset mitä netissä pyörii, niin tunnistan niistä hyvin usein entisen poikaystäväni toimintamallin. Nämä, mitkä on upeasti otsikoitu esimerkiksi: ”Asioita, joita epävarma mies tekee naiselleen”, ”Varoitusmerkit siitä, että hän tuhoaa mielenterveytesi” ja ”10 merkkiä siitä, ettei hän ole tarpeeksi hyvä sinulle”.

Tämä mun lista ei tietenkään ole mitenkään virallinen, vaan kokoan tässä nyt yhteen niitä asioita, mitä tällä hetkellä tässä kirjoittaessani muistuu mieleeni. Niitä mitä monessa artikkelissa on mainittu vastaavantapaisia asioita ’hälyttävinä merkkeinä’. Ja tosi monessa julkaisussa oli mainittu narsismi tai psykopaatit jollain tapaa.

Hän tosiaan sanoi, että ”kerro vaan kaikille kuinka huono olin”, joten mulla on lupa tähän.

Listaan asioita, ja perään kerron kokemustani omaan menneeseen parisuhteeseeni pohjautuen.

1. Kaikki alkaa satuna.

Kaikki on ihanaa, hän huomioi ja kehuu ja vakuuttelee. Toki kaipaa myös itse niitä ja pidemmän päälle koko ajan enemmän ja enemmän.

2. Hänellä ei ole muuta elämää kuin sut.

Sä olet siitä vastuussa ettei hänellä tule tylsää tai yksinäistä. Muuten hakee sitä muualta. Meidän tapauksessa hänellä ei tosiaan ollut muuta elämää. Ei työ- tai koulupaikkaa, ei harrastuksia, mistä mennään kotoa pois, ei kavereita kenen kanssa viettää aikaa. Kaikki hänen tuttavansa oli joko sellaisia miehiä, keitä ei kiinnosta samat asiat, niin ei viihdy ja jaksa olla heidän kanssaan. Tai naisia keille oli lirkutellut. Ja ne poisti, tai ainakin halusin että poistaa elämästään, sen takia koska enhän mäkään saanut puhua kellekään miehelle sanaakaan. Saati sitten jos olisi ollut lirkkuhistoriaa. Toki hänen mielestään mulla oli kaikkien kanssa ollut sitä, vaikkei ikinä oikeasti olisi ollut yhtään mitään. Hän oli vain yksin kotona ja jos mulla itsellä oli muuta enkä huomioinut häntä, hän sai mulle siitä omatunnon tuskia ja tuntemaan oloni huonoksi. Hän valitti paljon yksinäisyyttä, ja se varmasti olikin totta. Mutta olisi hänellä voinut olla muutakin normaalia elämää kuin mä.

3. Hän tulee todella helposti mustasukkaiseksi.

Kyllä. Tosiaan jos vain katsoin toista miestä päin tavallisesti. Jos moikkasin tuttavamiestä. Heti alkoi syyttelyä että jotain on menossa. Mustasukkaisuus jollain tapaa voi koskea myös ystävien tai perheen kanssa vietettyä aikaa. Hän teki draamat siitä kun kävin omien lasteni kanssa Helsingissä. Ja kun lasteni kanssa olin jouluna vanhemmillani, kuten ihan aina olen ollut. Nyt monet miettii että miksen ottanut häntä mukaan. Se voi olla ihan eri tarina. Mutta hän olisi toki halunnut että menemme kahdestaan ilman lapsia Helsinkiin. Se vaatisi multa paljon järjestelyä, missä lapset ovat koko päivän tai yön. Silloin kun lapset on mukana, mun on helppo lähteä koska ei tarvitse järjestellä heille hoitoa. Tottakai olisin halunnut, että joskus pääsen hänenkin kanssaan. Mutta onko mikään syy suuttua tai mököttää, jos teen jotain omien lasteni kanssa?

Joulujutusta voin pikaisesti kertoa sen verran, että kun hänellä ei itsellään joka joulu ole omaa lasta, niin toki siinä on yksinäinen olo, en kiellä. Mutta ei ollut koskaan tavannut edes vanhempiani, ja oli jotenkin muuta kautta antanut itsestään huonon kuvan heille. Jos hän olisi luonnollisesti joskus suostunut olla vaikka mun kotona ensin silloin kun täällä olisi sukuani. Eli vaikka lasteni syntymäpäivillä, niin olisin voinut jossain vaiheessa pyytää mukaani vanhempieni kotiin. Jouluna ei myöskään kulje julkinen liikenne, joten hän ei olisi liikkunut. Ja enpä tiedä olisiko tullut edes täysin selvinpäin. Ja känniläistä en veisi vanhempieni kotiin. Ja, en usko että edes haluaisi viettää joulua muiden lasten kanssa, kun ei oma siinä ollut. Olisi vain tullut paha mieli. Joku joulu hän pilasi mun joulun valittamisella ja mököttämisellä, ja laittoi tyyliin viestiä, että tappaa itsensä kun on niin yksin. Ja loi valheellisen ’yksin parisuhteessa’ -blogin. Mistä sitten myönsi myöhemmin, ettei ollut siellä kovin totuudenmukainen.

Tosin tuo yksinäisyyden tunne on varmasti totta, ollut silloin, ja myös ennen eroa. Ehkä koko parisuhteen. Me ei vaan osattu saada sitä toimimaan. Monista syistä, lapset, välimatka, autottomuus, säät, alkoholi ja kännin käytöksen pelko.

Teistä ehkä se kuulostaa samalta, kun kirjoitanhan minäkin tässä blogia hänen virheistään. Joulu on mulle ensisijaisesti lasten juhla ja siinä lapseni ovat etusijalla, he haluavat olla joulun suvun kanssa mummin ja ukin luona, joten toki sen heille annan, vaikka poikaystävälläni olisikin siitä huono mieli. Tiedän, että hän itsekin viettäisi joulunsa lapsensa halun mukaan, eikä siinä mun mielipiteet tai mököttämiset vaikuttaisi. Ja aina sanoin että hän voi toki tulla meille jouluaattona sitten illalla kun on palattu kotiin tai joulupäivänä. Mutta näissä myös vaikutti joulunajan julkinen liikenne.

4. Syyttää pettämisestä.

Todellakin. Se oli meillä arkea. Usein toi esille eksiään, ja kun he pettivät. Joten kaikki naiset pettää. Aivan varmasti mäkin petän. Vainoharhoja tulee siitä, jos hymyilet vaikka naapurille tai kaupan kassalle.

5. Hän ei osaa ottaa vastaan palautetta.

Tämä. Tämä oikein isosti.
Kaikki palautteet käänsi jotenkin mua vastaan. Loppujen lopuksi kaikki oli mun vika. Esimerkiksi jos hän lirkutteli ja sanot ettet tykkää siitä, niin mikä tahansa muu selitys kelpaa paitsi että myöntäisi virheensä. Se voi olla että no kun sä et silloin huomioinut. Mutta kun oltiin silloin riidelty, enkä vastannut sulle pariin päivään. Kun luulin, että jätät mut. Sä ajoit Mut lirkuttelemaan. Mutta kun ite olit sen yhen kanssa sillon ku me ei vielä edes seurusteltu, ja mä mietin sun likaisuutta. Ja yleensä se, että ootpa stalkkaaja tai kyttääjä kun tiedät ton. En halua tuntee sunlaisia ihmisiä, ketkä on noin ilkeitä, että kyttää mun tekemisiä.

6. Hän on riippuvainen huomiosta.

Kaikki on hyvin jos palvot, jumaloit ja kehut häntä. Jatkuvasti. Muuten kaikki epävarmuus tulee esille.

7. Kertoo pian rakastavan.

Alussa hän suunnitteli kihloja, ja vauvoja, ja kertoi rakastavan. Vaikka hän oli juuri eronnut edellisestä. Nimenomaan alussa hän kertoi ja yritti noita suuria rakkauseleitä. Toki meidän suhteessa tuo saattoi olla alussa voimakasta, ja myöhemmin ei enää, siksi koska  en antanut asioihin vastakaikua. En uskaltanut sanoa r-sanaa kertaakaan kolmen vuoden aikana. Olin sen joskus aiemman yrityksen aikana, ja silloin olin saanut vastaukseksi, että äläs nyt mene asioiden edelle. Mulla oli kuitenkin koko ajan mielessä että haluan sen joskus sanoa, silloin kun olisi joku mukava erityinen hetki täysin selvinpäin. En halunnut, että sanoisin sen takaisin kännissä sanottuun tunnustukseen, jota hän ei välttämättä myöhemmin muistaisi. Meille ei ikinä tullut sopivaa hetkeä.

8. Hän tutkii puhelintasi.

Hän on vainoharhainen ja uskoi mun pettävän. Hän tutki mun läppärin, ja hän vaati lukea viestejäni kännykästäni. Mä en tietenkään saanut lukea hänen, mutta mun täytyi näyttää hänelle keskusteluni.

9. Hän pelkää sun jättävän hänet.

Meillä usea pieni erontapainen tapahtui varmasti niin, että hän niin kovasti pelkäsi, että mä jättäisin, joten hän jättää itse ensin.  Hän aivan puhui, että kuitenkin viimeistään joskus petät. Niinhän ne kaikki tekee.
Mä voin rehellisesti sanoa, etten ikinä pettänyt millään tapaa, enkä sellaista ajatellut koskaan tekeväni. Jättäminen toki kävi useasti mielessä. Mutten sitä ilman painavaa syytä tehnyt. Monesti puhuin kavereillekin, että hänen pitäisi pettää mua jotta jättäisin. Ja se alkoholin käyttö, oli kerran syynä. Silloin kyllä lupasi lopettaa, jotta voimme jatkaa yhdessä. Lopetti hän ehkä pariksi viikoksi.

10. Tuhoaa itsetuntosi.

Kyllä, niin teki. Sulle on kaikki vikasi mainittu niin monesti että uskot ne itsekin, etkä näe enää itsessäni mitään hyvää. Olet vääränlainen. Virheellinen. Et kelpaa noin. Et ole hyvä tuollaisena kuin olet.

11. Manipuloi ja kontrolloi hyvin taitavasti.

Hänen tekemät virheet oli tietenkin sun syy. Hän ei suoranaisesti käskenyt poistamaan somestani kaikkia miehiä, mutta tein sen hänen vaikutuksestaan. Hän tietenkään ei poistanut kaikkia naisia. Hän ei sanonut, etten saisi olla kaverieni kanssa, mutta teoillaan hän vaikutti siihen, että vähensin heidän kanssaan olemistaan. Pidin itseäni vain varattuna hänelle joka hetkeä. Vaikka hän ehkä juuri sanoikin, että näkisit enemmän kavereitasi, niin sai mut toimimaan toisin. Kaverit kun kysyivät, en uskaltanut lupautua, koska jos juuri silloin hän haluaisi nähdä. Jos kieltäytyisin niin saisin kuulla kuinka hän on yksinäinen, kuinka hänellä ei ole ketään ja kuinka mulle mun kaverit on häntä tärkeämpiä, ja ehkä jopa uhkailua muista naisista. No ehkä sitten sillä toisella entisellä lirkuttelukaverilla on aikaa hänelle. Jos olin kaverin kanssa pitkällä lenkillä, hän saattoi vain ilmoittaa että lähen nyt tulemaan, kohta nähdään, vaikkei oltu mitään sovittu. Ja en edes itse ehtisi siitä yhtä nopeasta kotiin, ja tuntuisi törkeältä sanoa kaverille hei hei nyt lähden takaisin, vaikka olin ensin sanonut, ettei mulla tänään mitään ole, ehdin hyvin lenkille. Niin mulla nuo tilanteet teki olon, että pitää olla koko ajan kotona valmiiksi odottamassa häntä.

12. Hyväksyt hänen huonon käytöksen.

Aluksi hyväksyinkin. Selittelin itselle, että aina ei tarvitse jaksaa. Ja, ettei hän tahallaan. Hän on väsynyt. Huono päivä.

13. Hän lannistaa sua.

Mä välillä sanoinkin hänelle, että meidän suhde on enemmän lannistava kuin kannustava. Ja pitäisi olla toisinpäin. Esimerkiksi mun itsetunnon hän oli tuhonnut mua haukkumalla, ja musta tuli sellainen, etten halunnut olla valokuvissa, kun kiinnitin huomion vain virheisiin. Välillä mulla oli tsemppihetkiä, että edes yritin palata siihen, mikä oli mulle ennen normaalia. Aika lopussa meidän parisuhdetta hän keksi riidan siitä kun olin vaihtanut profiilikuvan. Se kuva ei ollut edes tuore, vaan melkein vuosi sitten otettu. Hän suuttui, koska munhan ei pitänyt haluta olla kuvissa. Että miksi tuossa oon, jos en hänen kanssaan ole ottanut kuvaa lähiaikoina. En sitten tiedä, miksi reaktio oli tuollainen eikä esimerkiksi, ihanaa että olet ottanut uuden kuvan, se on hyvä kuva, ota vaan rohkeammin taas kuvia itsestäsi. Että ehkä jossain vaiheessa uskallat taas yrittää meistäkin yhteiskuvaa. Mutta ei. Piti vain lannistaa, että sai mut tuntemaan, että olin tehnyt väärin kun mulla oli hänen mielestään uusi profiilikuva.
Ja kuten hän lannisti mun sen joulunikin masentelemalla, valittamalla ja syyttelemällä.

14. Hän tuo elämään negatiivisuutta.

Hän tartutti muhun oman negatiivisuutensa. Olemme vähän mietiskelleet asiaa, että olisi ollut kuin minä, alunperin positiivinen enkeli tulen taivaasta alas vastaan häntä, hän olisi ollut alamaailman piru, kuka nousi mua vastaan ylös. Tapasimme keskivälissä, mä paransin häntä (kun vaadin itsestäänselvyyksiä, opetin tavoille esimerkiksi juurikin lirkutteluista, ja vähentämään överikännejä), mutta samalla hän huononsi mut. Hinta siitä, että sain hänet inhimillisemmäksi, paremmin käyttäytyväksi oli mun oman itsetunnon ja elämänilon ja positiivisuuden menetys. Itkin enemmän, olin epävarmempi ja todella haavoittuvainen. Oikeanlaisen puolisen pitäisi pikemminkin saada mut tuntemaan oloni paremmaksi ja upeammaksi, saada mut loistamaan. Meillä kävi tuo päinvastoin.

15. Uudehko termi: mikropettäminen.

Sitä hän teki, etenkin alussa. Pettäminen ei ole aina vain fyysistä seksiä. Toki suhteen alkupuolella hän pussasi toista, ja netissä lirkuttelu useammalle oli hänelle tavallista arkea. Hän kyllä suhteessa ollessa, myös loppupuolella, tykkäili sydämillä ja vau-reaktiolla ja kehui muita naisia. Jotkut ehkä miettii, että mitä sitten. Mutta kaikki luo suhteisiin omat rajansa. Hän ei olisi sallinut multa tuollaista, ja olisin ollut hänen silmissään pettäjä. Joten en mäkään salli häneltä. Sain tuon selville erottua. Olisinpa saanut aikaisemmin. Olisin halunnut tietää kaiken lirkuttelu, jotta olisin itse jättänyt jo aikaisemmin. Syyksi hän mulle sanoi juuri sen kun koki olevansa niin yksin ja ettei hänellä ollut mua. Vaikka olin hänen kyllä. Koska silloin seurustelimme, ja olin uskollinen ja yksiavioinen, enkä huomioinut muita miehiä.

Mun mielestä se ei tunnu mun kunnioittamiselta, jos hän lirkuttelee muille naisille netissä. Ja valitettavasti tuo kaikki pettäminen jäi mulle vahvasti mieleen, joten se varjosti koko ajan ajatuksiani. Vaikka jollain tapaa luotin, ettei hän nyt petä mua, niin vanhoja epäilyjä, mitkä olivat olleet totta, niin vaikea saada kokonaan pois.

Mä itse koen, että juuri tämä mikropettäminen eksäni kohdalla hänelle hyvin luonnollinen ja automaattinen tapa. Itsensä kohdalla. Mutta muilta hän ei missään nimessä hyväksy yhtään mitään pientäkään, että joku tekisi häntä kohtaan niin.

16. Hän väittää että liioittelet ja ettet ymmärrä häntä.

Meillä esimerkiksi hän yritti saada haukkunsa oikeutetuiksi sillä, että se on vain huumoria, ja jos mä en sitä ymmärrä niin vika on mussa. Hänen mielestään hyökkäys on paras puolustus. Lähinnä kaikessa. Somessakin aiheuttaa tahallaan häiriköintiä ja trollaa ihmisiä. Jos joku pienen asian kyseenalaistaa, hänen aivot napsahtaa ajatukseen, että tuo vihaa mua, mä vihaan häntä enemmän ja näytän sen sille. Kun useampi ihminen suhtautuisi asiaan terveellä tapaa asiasta rakentavasti keskustellen. Hän ei myönnä virheitään, eikä hänen tarvitse ajatella että sai mulle huonon olon, vaan ennemmin vähättelee mun tunteita. Vähättelee mua, varmaan boostatakseen omaa egoaan.

17. Muutut.

Kaikki läheiseni sanoivat, että huomasivat kuinka suhde hänen kanssaan muutti mua. Ja ainahan muutokset ei ole huonosta. Mutta mun suhteessa ehdottomasti oli. Kaikki on niin sanoneet.

18. Hänellä on tapana ignoorata sinut tai viestisi tunneiksi tai päiviksi.

Tämä oli yksi vaikeimpia piirteitä hänessä. Kaikki artikkelithan kertoo tästä sitä, että se tarkoittaa ettei hän välitä susta pätkääkään. Ehkä hän ei siis välittänyt musta, mun sanoista, mun ajatuksista, kun hänelle ignooraminen oli niin helppoa ja yleistä. Toki varmasti johtui siitä, kun hän ei osaa ottaa palautetta vastaan ja keskustella rakentavasti, niin helpompi kadota ja unohtaa. Tuota ignooramista hän on taitava tekemään myös erotessa. Hän voi aivoissaan napsauttaa kaiken off-asentoon, että kuin ei ikinä olisi mitään ollutkaan. Itselle siitä tulee tyhmä olo, että olenko noin arvoton. Erotaan, hyvästi ja nappula off-asentoon. Mutta jos hänellä on itsellään asiaa, niin niihin tietenkin täytyy vastata kaikkeen ja mielellään heti. Riidoissakin uhkailua, että jos et nyt vastaa tähän niin tää oli tässä. Mutta itse et saa vastauksia aina jos haluat. Kuin vain ignooraminen ja mykkäkoulu. Eikä niitä asioita käydä läpi yleensä myöhemminkään.

19. Hän ei tunne empatiaa.

Hän ei näe miten hänen tekonsa vaikuttaa suhun. Mä yritin suhteen aikana hirveän paljon montaa asiaa tehdä hänelle niin, että ymmärtäisi miltä musta tuntuu. Mutta hän ei näe, ja osaa kokea asioita, kuin itsensä kautta. Jos hän kehui hirveästi muita naisia. Sanoin, ettei tunnu musta kivalta. Ei välittänyt. Sitten mä ajattelen, että täytyy näyttää hänelle miltä se tuntuu. Alan kehumaan hirveästi muita miehiä. Sillä hetkellä kun hän sen tajuaa mistä se johtuu, miksi teen niin, hän on mukana jutussa, ehkä itsekin tulee siihen kehumaan niitä miehiä. Ja puhuu ”näen mitä yrität, ei mua satu”. Usein se on showta. Joskus myöhemmin hän sanoo, että tuntui pahalta kun niin kehuin läähpuuhuuhaahwau muita miehiä kohtaan. Mutta se oli hyvin pienen hetken juttu. Kohta hän taas jatkoi muiden naisten kehumista. Häntä ei oikein saanut oppimaan ja ymmärtämään muiden tunteita. Kaikessa oli teema että hän saa tehdä, muut ei.

20. Esittää uhria.

Hänelle on helpompaa uhriutua ja laittaa sun syyksi, kuin myöntää virheensä, että loukkasi sua. Hän ehkä oikeastikin uskoo niin, ettei asiat ole hänen syytään. Asia mistä olet antanut hänen käytöksestään palautetta, hän yrittää lopulta laittaa menemään niin että sun pitää pyytää anteeksi. ”Sun sietää pyytää anteeks tätä, tai en pysty enää jatkaa sun kanssa” on hyvin tavallinen lausahdus näissä yhteyksissä. Olen siinä sitten äimän käkenä, että mitä ihmettä, en tosiaan pyydä kun itse niin ole tehnyt. Alussa kaikkeen sokeana varmasti tuli turhia pyydettyä anteeksi, hänen tekemiä mokiaan.

Tämä postaus kertoo paljon alkoholista, ja suhteesta ihmiseen, kuka käyttää paljon alkoholia, ja miten itse sen koin.

Tämä lapsivapaa ja lapsivapaan puute on yksi tärkeä aihe tässä menneessä parisuhteessani, koska iso syy eroomme oli hänen mielestään se, ettemme nähneet tarpeeksi, ja ettei mulla ole lapsivapaita. Tuo on kyllä totta ja iso ja merkittävä asia, ja jopa hyvä syykin.

Emme nähneet paljon, ja lopulta näkeminen vain väheni. Se oli Laurille iso pala ja lähes täydellinen syy eroomme, ainakin mitä hän mulle kertoi. Mäkin halusin kyllä nähdä häntä enemmän, ja ehdotin näkemisiä. Mun oma kuvitelma asiasta on, ettei hänelle käynyt välillä sen takia, koska oli sinä päivänä valinnut alkoholin. Hänen mielipide asiaan on varmasti eri. Mun lapset. Koska mullakaan ei ollut juuri muuta elämää, ja olin sillä hetkellä työttömänäkin. Että aikaa kyllä oli. Olisimme varmasti nähneet enemmän, jos hän olisi saanut yhdistää alkoholin kaikkeen tekemiseen ja näkemiseen. Ja mä kielsin sen. Niin se on mun vika. Me oltaisiin voitu nähdä paljon enemmän hänen lapsivapaaviikkoinaan, jos mä olisin ollut hänelle tärkein prioriteetti.

Lapsivapaa-asiat muuttuivat mun osalta vuosien aikana. Deittaillessa yritin saada mahdollisimman paljon lapsivapaita, koska halusin olla hänen kanssaan, saada suhteen alkuun ja toimimaan. Jotenkin silloin ei tullut edes kyseeseen se, että nähtäisiin meillä niin, että lapset on siellä, tai edes selvinpäin. Tähän toivoisin hänen tämän hetkisten ja tulevien naisten kiinnittävän huomiota. Että he ajattelisivat, että tapaavatko, tai edes viestittelevätkö, ikinä selvinpäin, vai ainoastaan kun hän on juonut. Helposti hänellä oli aina se, että juoneena aktivisoituu ja muuten on hyvinkin passiivinen. Nykyään kun olen kaikista menneistä kokemuksista fiksumpi, niin uskon, että pitkän aikaa aluksi hän kaipaa naisia vain huomioimaan ja kehumaan häntä, sekä katselemaan hänen ryyppäämistään. Ryyppykaveri, kuka pitää häntä upeana ja coolina. Biletyskaveri, kuka pitää häntä hauskana ja fiksuna. Humalainen nainen, kuka jumaloi hänen jumalaista kännipersoonaansa. Se on hänelle tärkeä ja upea kokemus, ainakin mun käsityksen mukaan. Ehdottakaapa uudet naiset hänelle treffejä selvinpäin, ja vielä lapsiviikolla. Hän odotti, että mä voisin irtautua lapsistani milloin vain viihdyttämään häntä, niin luulisi, että hän itsekin voisi sen saman tehdä.

Mä olen kyllä siitä erityisessä asemassa, että tosiaan, laittamieni rajojen takia, sain kunnian tutustua myös selväpäiseen häneen, mistä tykkäsin miljoona kertaa enemmän. Kun suurin osa ei juurikaan ole saanut viettää hänen kanssaan selvänä aikaa, vaan tuntevat vain hänen kännipersoonansa. Jopa hänen lähisukunsa (omaa lastaan lukuunottamatta) luultavasti tapaavat häntä enemmän kännissä kuin selvänä ollessa.

Mutta siis lapsivapaat. Alussa hankin niitä, tai yritin. Mutta sitten en. En enää halunnut. Mä halusin olla mieluummin hänen ja lasten kanssa, kuin hänen kanssaan kahden.

Ja syy on selvä. Mun rajoista huolimatta, jos ei ollut lapsia siinä, niin se oli aina syy juoda.

Kerron muutaman esimerkin.

Viimeisin ehkä oli viime kesänä. Kävimme Laurin kotikaupungissa päiväreissulla. Olin jo sitä ennen tehnyt sen säännön, etten halua olla hänen kanssaan kun hän juo. Mutta olimme sinne kahdestaan menossa, joten hän osti matkajuomaa, ja myös useamman kerran täydennystä kaupasta. Oli kyllä kiva reissu, mutta näemmä ei halunnut olla ilman alkoholia, eikä mun mielipidettä asiasta arvostettu. Mutta olin sen reissun asiasta mäkättämättä.

Usean kerran kun hän oli luvannut vähentää juomista. Sanoi, että haluaa juoda sillon, kun näkee isäänsä tai siskoaan. Että se on hauskaa, ja heillä tapana. Toki kaikilla on tapansa, mutta välillä tuli olo, että miksi aina täytyy juoda, mikset voisi heitä tavata selvänä myös silloin, kun sulla ei ole lasta mukana. Mutta joillekin ihmisille (alkoholin suurkuluttajille) alkoholi on itsestäänselvyys.

Yksi kerta kun mulla oli lapsivapaa yö. Se oli toiseksi viineinen kerta, kun mulla on sellainen ollut. Yllättäen tullut ehdotus, että lapset voivat jäädä yöksi. Jee, mitäs tehdään. Aluksi kaikki oli normaalisti, kun mulla oli suunnitelma ja deadline joululahjojen paketointiin. Se oli kivaa, se oli ihanaa arkea, että paketoidaan yhdessä ja rupatellaan. Sitten hänen siskonsa soitti ja pyysi kylään. Olin innoissani, että joo tottakai mennään nyt kun pääsen lähtemäänkin, eikä lasten takia ole kiire kotiin. Ja mun innoituksesta ja suostuttelusta Laurikin sitten suostui. Mä pidän hänen siskostaankin, oli kiva päästä näkemään häntä. Sitten varataan taksi, ja ostamaan hänelle matkakaljaa. Lauri yritti muakin saada ostamaan edes pari. Varmaan hän ajatteli, että ei ole coolia olla juomatta, ja miltä se sitten vaikuttaa muiden mielestä. Olin jo ollut varmaan ainakin vuoden absolutistina, joten ei kiitos. Hänellä ja heillä muilla toki alkoholia kului, mutta ei hänen sisko ollut moksiskaan kun kieltäydyin ja sanoin, että otan vain vettä. Ihan normaali ’okei’ ilman kummastelua.

Palasimme yöllä meille, siskonsa järjesti kyydin. Tilanne, mikä sai mut ajattelemaan vakavaa riippuvuutta (mun oma analyysi, en tee diagnoosia) tapahtui siinä paluumatkalla. Hän jossain vaiheessa etsi kaljojaan, eikä löytänyt. Huomasin sen hätääntymisen. Häntä ärsytti, että jäikö ne nyt siskon luo. Sanoin, että eihän se haittaa, mennään muutenkin jo pois ja nukkumaan. Ilta on jo ohi. Hän yritti jopa kyydissä olevalta yrittää ostaa avattua siiderin puolikasta. Selkeästi hänelle oli tosi vaikea tilanne ja ajatus se, että joutuisi loppuyön aamuun asti olla ilman yhtään alkoholia. Ja mikä helpotus se olikaan, kun löysikin laukustaan ne pari kaljaa. Tämän tilanteen seuraaminen vaan laittoi mut mielessäni toteamaan, ettei tämä ehkä mikään mitätön pikkuasia ole ja pelkkää satunnaista biletystä, vaan oikea riippuvuus.

Viimeinen kerta, kun mulla oli täysin lapsivapaa yö, oli eräs Uuden Vuoden Aatto. Menin hänen luo yöksi, tottakai. Kerrankin se oli mahdollista. Mä jo aluksi mietin mielessäni, että olisipa hänen lapsensa sen luona. Sitten ei menisi örveltämiseksi. Mutta ei ollut. Olimme kahdestaan. Normaalisti kaikki olisi, ja kuuluisi olla, että ”Jee ihanaa”. Kuka arvaa miten meidän ilta sujui? Hän joi isot kännit, vietti omaa biletystään, sellaista mitä varmaan tekee usein siellä yksinäänkin, eli musiikkia kovalla, tietokone päällä, pelailua, telkkaria, mitä lie. Mun läsnä ololla siinä ei ollut mitään virkaa. Känni vain koveni ja koveni, mä menen nukkumaan valot päällä kovassa melussa, kun hän hommaa omiaan ja ryyppää ja välillä herättää mut kännijutun takia. Niinkuin olisin edes voinut nukkua, ehkä halusin vaan yrittää nukkua, mutta mietin hiljaa silmät kiinni, että olisinpa jäänyt kotiin repimään yksin kesken jääneen huoneen tapetteja irti. Että olipa mukava lapsivapaa mulla. Tuon jälkeen päätin, etten aio edes pyytää, tai ottaa vastaan enää lapsivapaita. Mieluummin otan hänet meille silloin kuin mulla on lapset, niin mulla on ainakin oikeus kieltää juomasta. En voi kieltää toista juomasta silloin kun olen hänen kotonaan eikä ole lapsia läsnä.

Ja tosiaan, luulisi ja ehkä myös odottaisi, sellaista romanttista kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun joskus harvoin ei ole lapsia talossa. Mutta ei noina kumpinakaan kertoina ollut mitään. Ei yhtään mitään. Känni oli sitä tasoa, ettei varmaan kykene. Ja alkoholi oli enemmän mielessä kuin mikään hempeily.

Mitä meidän suhde sitten oli? Varmaan vaan ajatus toisesta ja halu olla suhteessa hänen kanssaan. Oikeasti se oli ensin hyvin pitkälti juomista. Sitten toisen kännin katselua. Ja sitten riitelyä, missä aiheena alkoholi, ja paikoitellen myös aiheesta puhumisen välttelyä.