Ladataan...
Carla B

Lentoaikaa jäljellä 18 tuntia: Helsinki-Vantaan kentällä käy ilmi että kone on rikki ja varaosaa lennätetään Saksasta. Kello on yksitoista illalla ja väsyttää niin paljon jo nyt, että kiukuttaa. Mietin että mikä voi olla tämä tuuri näiden lentojen suhteen. Lopulta kone nousee ilmaan vain tunnin myöhässä.

Lentoaikaa jäljellä 15 tuntia: Kävelen pimeää lentokoneen käytävää puoliksi kävelevän, puoliksi juoksuaskelia ottavan lapsen perässä. Kone on melko tyhjä, joten usealla rivillä on vain yksi matkustaja. Kääriytyneenä vilttiin, umpiunessa. Katson jokaista heistä tuntien pakahduttavaa kateutta, olisinpa nyt yksi heistä. Nukkuva, huoleton matkustaja. Lapsi yrittää taputtaa jokaisen päätä ja tökkää sormellaan käytävälle ulottuvia jalkoja. 

Lentoaikaa jäljellä 10 tuntia: Lapsi on herännyt muutaman tunnin uniltaan ja kampeaa itseään pois kopasta. Meillä piti olla vahtivuorot miehen kanssa, mutta suoriuduin surkeasti omastani ja nukahdin välittömästi. Onneksi toinen meistä hallitsee valvomisen raastavasta väsymyksestä huolimatta.

Lentoaikaa jäljellä 7 tuntia: Reilusti alle kahden tunnin vaihtoaika Singaporessa on tarkoitus käyttää lounaan syöttämiseen Gialle, mutta lapsi päättää nukahtaa heti kun pääsemme koneesta ulos. Ehdimme jo toivoa, että pysyisi hereillä vaihdon ajan ja sitten koneessa saisi nukkua. Aika on kuitenkin pakko käyttää järkevästi joten etsimme kahvilan ja ostamme väsyneinä hetkeäkään miettimättä 15 euron takeaway kahvit. Tajuamme summan suuruuden vasta kun kävelemme kupit kourassa kohti lähtöporttia ja käännämme dollareita euroiksi.

Lentoaikaa jäljellä 6 tuntia 45 minuttia: Saamme koneessa lähes täydelliset paikat maksuttomalla vauvankopalla ja valtavalla jalkatilalla. Kuulutetaan boarding completed ja huomaamme että rivi jää kokonaan meidän käyttöön. Viereisellä rivillä matkustaa myös lapsiperhe, luultavasti samanikäisen pojan kanssa kuin Gia. Poika istuu hiiskumatta äitinsä sylissä juoden maitoa pullosta kun kone nousee ja nukahtaa. Gia puolestaan vinkuu irti turvavöistä, punkee pois sylistä ja kiukustuu kun ei pääse. Katsotaan viereiselle riville ja mietitään ääneen, että ei hitto ole todellista.

Lentoaikaa jäljellä 1 tunti: Gia nukkuu koppassaan jo kolmatta tuntia ja katson viimeisiä minuutteja Jurassic Worldia. Unta on takana viimeisen 17 tunnin ajalta muutama tunti, mutta en ole saanut nukuttua vaikka siihen olisi ollut täydellinen mahdollisuus - Qantasin koneessa vauvankopassa on kunnolliset turvavyöt, eikä lapsi pääse kiipeämään sieltä pois. Mietin että tämä on ollut tähänastisen elämäni pisin lentomatka, mukana on ollut vilkas taapero ja kaikki on mennyt paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Aika hyvää matkaseuraa tuo unissaan tuhiseva tyttö.<3

Ladataan...

Ladataan...
Carla B

Tämä päivä, isänpäivä. Herättiin hieman ennen puolta seitsemää naperon kanssa valmistelemaan aamiaista iskälle ja keittämään kinuskia kakun päälle. Kokonaisuus jäi vähän valjuksi, kun huomasin että jääkaapista ei löytynyt yhtään kasviksia. Yleensä siellä on vähintään se tomaatti tai kurkku, mutta tänään, ei mitään. 

Suklaamoussekakku. Kasvisten puuttumisen voikin selittää tällä. Mielessä pyöri eilisen ajan vain kakun leipominen ja muistin ostaa kaupasta ainoastaan valkosuklaan, vispikerman ja pensasmustikat. Kakusta tuli ihan hyvä, mutta niin täyteläisen suklainen, että yöh. Toki olin sen jo ohjeesta lukenut, että olisi pitänyt osata varautua. Onneksi kakku kuitenkin onnistuttiin tuhoamaan ystävien avustuksella.

Kuumeeton lapsi. Influenssarokotteen vuoksi noussut kuume laski onneksi kahden päivän jälkeen ja sen jälkeen ollaan nautittu vielä hieman nuutuneesta ja itkuisesta lapsesta, mutta sitäkin energisemmästä. 

Australia. Me lähdetään huomenna maapallon toiselle puolelle sukulaisten luokse. Jännittää miten lennot ja aikaerosta johtuva väsymys luonnistuu taaperon kanssa, mutta niitäkin enemmän jännittää miltä Australia tuntuu yli kymmenen vuoden jälkeen. Olin siellä alle parikymppisenä kuukauden reppureissaamassa ja se on ollut yksi mieleenpainuvimmista matkoista ikinä. Vahvasti uskon, että myös tästä tulee sellainen.

Kiitollisuus. Pysähdyn liian harvoin ihan todella miettimään asioita, joista olen kiitollinen. Tänään kuitenkin istuttiin sohvalla Gian mentyä nukkumaan ja todettiin, kuinka kiitollisia ollaan tästä kaikesta. Ihanasta kodista, mikä tuntuu edelleen siltä oikealta vaikka välillä haaveillaankin isommasta ja hienommasta, siitä että ollaan terveitä, toisistamme, ystävistä ja perheestä ympärillä. Ja mainitakseni vielä muutaman extran, niin juuri nyt olen kiitollinen Ristoranten mozzarellapizzasta, hiuspyyhkeestä, puolikkaasta Tuplasta, puhtaista lakanoista ja siitä että kello on vasta yhdeksän illalla.

Ladataan...

Ladataan...
Carla B

Neuvolan odotushuoneen lattialla komeilee kirkkaan pinkki polkuauto. Lapsi kiinnittää siihen heti huomionsa ja vaatii päästä kyytiin, vielä ei toinen tiedä mikä on edessä. Auto saa kyytiä kuten myös traktori ja nukkekoti, kunnes käytävän päästä kuuluu neuvolatädin iloinen tervehdys. Lapsi ryntää syliin, vilkuillen epäilevästi tätiä. Riisun lapsen vaippasilleen ja otan syliin, pieni pullea reisi kokee kauheuksia kun piikki solahtaa ihon alle. Parku riipii korvia ja rutistan pienen vartalon syliini, kunnes nyyhkytykset vaimenevat ja käsi kohoaa vilkuttamaan neuvolatädille. Jäädään vielä leikkimään, ettei viimeinen muistikuva paikasta olisi kipu. 

Otettiin eilen Gian kanssa molemmat influenssarokotteet ja neuvolassa kovasti varoiteltiin, että jälkioireina saattaisi tulla kuumetta tai flunssaa. Olin siis varautunut ja niinhän siinä kävi, että kuumetta pamahti oikein kunnolla. Tänään lapsi on ollut kuuma kuin kekäle, syönyt kuin lintu ja nukkunut kymmenen minuutin päiväunet. Syli on ollut kovassa käytössä ja vuoroin on naurettu tai itketty. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka pahalta tuntuu katsoa pientä voimatta tehdä muuta kuin antaa rakkautta, tarpeeksi nestettä ja kuumetta alentavaa lääkettä. Onneksi yöunille simahdettiin välittömästi ja toivon että pitkät unet tekisi tehtävänsä.

Vaikka kova kuume vie voimat niin lapsesta kuin vanhemmastakin, otan mielelläni sen riskin, sillä mahdollinen sairastuminen influenssaan olisi triplasti kamalampaa. Olen kerran sairastanut sen itse ja kerran mieheni on saanut influenssan ollessamme ulkomaanmatkalla ja pelkästään niiden kokemusten pohjalta ei tarvinnut miettiä hetkekään ottaisimmeko rokotteet vai emme. Pienet lapset sairastaa muutenkin influenssaa enemmän kuin muut ikäryhmät ja joka viides lapsi saa sen vuosittain. Lisäksi oireettomia tartunnan saaneita on usempia. Ja entäs sitten mahdolliset jälkitaudit, korvatulehdukset ja keuhkokuume? Ei kiitos. Täällä kuumeillaan (toivottavasti yö vie viimeisetkin kuumeen rippeet!) mutta se on pieni hinta siitä, mikä voisi olla edessä ilman rokotusta.

 

 

Ladataan...

Pages