Erilainen raskaus

Alusta saakka tämä on ollut todella erilainen raskaus kuin edellinen. Ihan jo lähtöisin siitä, kuinka itse raskautuminen jännitti – onnistuisiko se edes? En koskaan aiemmin ollut kokenut sitä kuuluisaa vauvakuumetta, Gian kohdalla kun testi näytti plussaa ennen kuin ehdittiin edes miettiä lasta. Nyt puolestaan vauvakuume puhkesi jo kauan ennen raskautumista.

Kun testi näytti plussaa, en osannutkaan hyppiä onnesta tai itkeä ilosta. Olin tietenkin aivan valtavan onnellinen, mutta ne suuret tunteenpurkaukset jäi kokematta. Mä olen aina ollut herkkä, liikutun helposti eikä itkuun usein tarvita kuin koskettava mietelause tai kaunis biisi. Olikin hämmentävää, kun Giaa odottaessa en osannut liikuttua oikein mistään, päinvastoin olin paljon kovempi mitä tunteisiin ja liikuttumiseen tulee. Osasin jotenkin odottaa samanlaista tälläkin kertaa, mutta niin vain yllätti tämä raskaus tässäkin mielessä.

Nyt nimittäin itkettää kaikki. Joka päivä ja usein huutoitkuun saakka. Itken kun Gia höpöttää hassuja juttuja, itken kun mietin miten paljon häntä rakastan, itken kun lähdetään isomummun luota ja mietin kuinka hän sanoi juuri miten paljon ikävöi meitä viikolla, itken kun kuuntelen tai luen synnytystarinoita, itken kun edes mietin että synnytys on mahdollisesti edessä mikäli kaikki vain menee hyvin, itken kun luen koskettavia tosikertomuksia tai fiktiivisiä kirjoja. Huh, itken siis, paljon.

Ja onhan tämä raskaus ollut myös fyysisesti tosi erilainen kuin aiempi. Alkuun viikkojen pahoinvointi ja oksentelu, nyt jo ikuisuuksia kestänyt päänsärky, liitoskivut jotka ilmestyi jo aikapäiviä sitten. Vatsa on kasvanut silmissä, kun Giaa odottaessa se ei tuntunut ilmestyvän millään – kunnes sitten lopulta todellakin ilmestyi. Tässä raskaudessa on liikkeet tuntuneet jo huomattavasti aiemmin kuin edellisessä raskaudessa ja se on ihanaa! Päivisin työnteon lomassa on tuntunut pientä hipsuttelua jo viikkoja ja iltaisin alkaa kunnon myllerrys. Liikkeet tuntuu selkeästi jo kättä vasten ja erityisesti öisin kun herään, voin tunnustella vatsan läpi vauvaa ja ottaa vastaan pieniä iskuja. Pelko on myös läsnä enemmän nyt. Varhaisultra pelotti, nt-ultra jännitti valtavasti ja ensi viikolla häämöttävän rakenneultran pelkkä ajatteleminen saa sisuskalut muljahtamaan ympäri.

On äärimmäisen hämmentävää ja samaan aikaan niin mielenkiintoista, miten eri tavalla kaiken kokee nyt. Monet sanoo, kuinka identtisiä raskauksia on kokenut, mutta omalla kohdalla täytyy todeta että kaikkea muuta. Näistä raskauden huonoista puolista huolimatta nautin tästä ihan joka solulla, on ihanaa olla raskaana. Jännittävää, sillä väkisinkin uskaltaa jo arasti miettiä tuota pientä ihmisen alkua ja sitä, millainen hän mahtaa olla. Mikäli raskauteen uskaltaa peilata, niin epäilemättä hyvin erilainen kuin sisarensa 😀

Kommentit (2)
  1. Ihana teksti. <3 Oon niin valtavan onnellinen teidän puolesta! Tsemppiä rakenneultraan! <3

    1. Voi ihana Saranda, kiitos <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *