Ja niin päättyi meidän imetystaival

Vuosi, seitsemän kuukautta ja 5 päivää – sen pituinen oli meidän imetystaival. Mä olen kirjoittanut aiheesta postauksen jos toisenkin, viimeksi taisin pohtia lopettamista ja kertojen vähentämistä. Meillä oli pitkän aikaa kolme imetyskertaa vuorokaudessa – aamuisin, päikkäreiden jälkeen ja iltaisin ennen unille menoa. Jätin ensimmäisenä pois iltaimetyksen ja se sujui odotettua paremmin. Muutamana iltana Gia pyysi maitoa, mutta siihen auttoi jo pelkästään että iskä vei lapsen nukkumaan. Päiväunien jälkeinen maito oli lapselle ihan erityisen tärkeä ja sen suhteen jännitin ehkä eniten. Itkisikö toinen kovasti kun maitoa ei enää tulisikaan? Ja jälleen kerran pelko oli turha – tarjosin maitoa pyytävälle taaperolle Herra Hakkaraisen ja sen siliän tien oli maidot pois mielestä.

Jatkoin imettämistä vielä aamuisin suhteellisen pitkään ja mietin, ettei sen lopettamisen suhteen ole mikään kiire. Ajatus lopettamisesta tuntui liian haikealta, liian lopulliselta. Kunnes jostain syystä viime sunnuntaina tuli sellainen tunne, että nyt olisi oikea aika lopettaa. Imetykset oli pitkään olleet venkoilua, eikä enää niitä yhteisiä, rauhallisia hetkiä. Lapsi väänteli ja käänteli, lähti pois ja pyysi hetken päästä takaisin. Sunnuntaina tuntui ensimmäistä kertaa että olisin siihen itse valmis ja niin koitti tiistai, se viimeinen aamu.

Jännitin aivan älyttömästi keskiviikkoa ja sitä, kuinka Gia reagoisi uuteen tilanteeseen. Kerroin jo edellisenä aamuna että seuraavana päivänä ei maitoa enää olisi ja hän siinä nyökytteli aivan kuin olisi ymmärtänyt 😀  Keskiviikkona Gia tuttuun tapaan osoitti sohvaa ja että siihen nyt istumaan äiti ja sitä maitoa! Otin naperon syliin ja kerroin että tänään ei enää tule maitoa. Alkoi itku ja sohvan osoittelu. Kysyin josko Gia haluaisi Herra Hakkaraisen (Luojalle kiitos näistä ihmeellisistä valkoisista napeista!) ja hän halusi. Maito unohtui heti, eikä sitä ole sen jälkeen pyydetty.

Mä olen niin onnellinen, että meidän imetysmatka on ollut juuri tämän pituinen ja että se on sujunut alkuvaikeuksien jälkeen paremmin kuin hyvin. Se oli monellakin tapaa ihanaa, merkityksellistä ja tärkeää, ei sitä oikein voi sanoin kuvata. Tuntuu myös älyttömän kivalta, että lopettaminen sujui näin kivuttomasti ja pikkuhiljaa. Just meille sopivalla tavalla.<3

Kommentit (6)
  1. Ihania kuvia muru <3 Tuli ihan sellainen ahaa elämys, että munhan pitää myös ikuistaa näitä hetkiä!

    1. <3 Kannattaa todellakin ikuistaa!<3

  2. Ihanaa että saitte tuollaisen imetystaipaleen ja lopetus meni noin luontevasti. Meillä esikoinen lopetti ollessaan 1,5-vuotias ja muistan hyvin sen viimeisen kerran ja haikeuden. Silloin oli jo uusi imetettävä tulossa muutaman kuukauden päästä, joten jatkoa oli luvassa. Nyt kun kuopus aikanaan lopettaa se onkin lopullista mun osalta, eli varmaan vielä paljon haikeampaa.

    1. Niin on <3 Mä kyllä toivoin että Gia olisi itse lopettanut, mutta tämä meni myös näin oikein hyvin ja kivuttomasti. Vaikka kyllä mullakin on ollut haikeita hetkiä tämän viikon aikana, kun oon miettinyt että se oli nyt oikeasti siinä. Ihanaa että sulla oli pian jatkoa luvassa, se varmasti toi vähän eri fiilikseen lopettamiseen 🙂 Ja ihanaa myös, että teillä jatkuu kuopuksen kanssa vielä imetys <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *