Kateellinen

C8D36154-99E8-4AAC-AC45-24DA85EAB91F.jpeg

Koskaan ei pitäisi kadehtia ketään. Eihän sitä tiedä mitä kukin käy läpi elämässään ja sitäpaitsi ulospäin asiat saattaa näyttää joltain ihan muulta mitä ne todellisuudessa on. Silti uskallan väittää että jokainen meistä kokee kateuden tuntemuksia ja onhan se täysin inhimillistä. On toki olemassa erilaista kateutta, sellaista positiivista kun miettii jonkun toisen jostain asiasta että WAU olisipa mullakin, mutta osaa puhtaasti myös iloita toisen puolesta. Sitten on sitä toisenlaista kateutta, kun kiehuu ja kihisee että perkele miksi muilla mutta ei meillä. 

Ja nyt tulee tunnustus. Mä olen viime päivinä kokenut juuri sitä kihisevää kateutta ja miettinyt mielessäni sekä ihan ääneen, että miksi muilla mutta ei meillä! Kirjoitin viimeksi siitä, kuinka huonosti Gia on nukkunut influenssarokotteen vahvisteen jälkeen, eikä tilanteeseen ole tullut muutosta. Nukkumaan mennään samaan aikaan kuin aina ennenkin, mutta herätys on poikkeuksetta siinä puoli viiden paikkeilla. Ja voin kertoa, että kyllä raastaa. Eihän se ole vielä edes aamua! Gia on aina ollut aamuvirkku, mutta pääasiassa ollaan useiden kuukausien ajan herätty kuuden kieppeillä ja se on ollut enemmän kuin ok, ihan inhimillinen aika herätä. 

Lisämausteen tähän tosiaan tuo se, että olen viimeisen viikon ajan kuullut useammalta taholta siitä, kuinka heidän lapsensa on nukkunut täysiä öitä kuukauden ikäisestä ja toisen lapsi vakiintuneesti kasista kasiin jo kuukausia. Tietenkin olen iloinen heidän puolestaan, mutta samaan aikaan niin kateellinen! Miksi oi miksi ei meilläkin.. 

Tämän uuden heräämisajan myötä omat uniongelmat paisuu ja pelkkä stressi siitä, kuinka joudun nousemaan taas neljän jälkeen aiheuttaa sen, etten saa unta illalla. Toisaalta tuntuu ihan typerältä valittaa tästä, onhan sitä suurempiakin ongelmia ihmisillä. Mutta kyllä se vain niin on, että levännyt ja yönsä nukkunut ihminen on sata kertaa sadasta kivempi, onnellisempi ja aikaansaavampi kuin ihminen, joka on nukkunut neljän tunnin yöunia katkonaisesti. Olen siis sekä kateellinen että ihmishirviö – mahtava yhtälö 😀 

Tästäkin selvitään, sillä palavasti haluan uskoa siihen että vielä on tulossa paremmat ajat. Ja se, että on edes se yksi kohtalotoveri jakamassa näitä fiiliksiä kun lapsi herää liian aikaisin on hukkuvan pelastusrengas.

Kommentit (12)
  1. Täälläkin yksi kohtalotoveri! Luin vauvan nukkumisesta useammankin kirjan ja artikkelin jo raskausaikana ja kuvittelin, että ohjeita noudattamalla lapsi alkaisi nukkua täysiä öitä ehkä jo muutaman kuukauden iässä. No, vauva on nyt 10 kuukautta ja heräilee edelleen yöllä tiheästi, ja uusi päivä aloitetaan ihan viimeistään kuudelta. Myös viiden herätyksiä on silloin tällöin. Koen tämän osittain henkilökohtaisena epäonnistumisena, vaikka tiedän, että jotkut vauvat ovat vain luonnostaan herkkäunisempia kuin toiset. Pitäisi olla niin hemmetin sitkeä ja johdonmukainen. Ja siltikään esimerkiksi liian aikaisille aamuheräämisille ei taida olla kovin paljon tehtävissä. En osaa siis muuta kuin toivottaa tsemppiä ja vahvoja kahveja! 🙂 Minullakin alkaa aina savu nousta korvista, kun kuulen itsekseen joka paikkaan nukahtelevista ja pitkiä yöunia nukkuvista vauvoista… Tasan eivät käy onnenlahjat, hitto vie! 😀

    1. Kuulostaa tutulta, kirjat ja artikkelit koluttiin myös täällä 😀 Ja nimenomaan se, että tuntee itse epäonnistuneensa kun ei ne unet menekään niin kuin kirjoissa sanotaan ja on etukäteen olettanut. Mutta niinhän se taitaa olla että me ollaan joko aamuvirkkuja tai myöhään nukkuvia itse kukin, eikä siihen voi vaikuttaa kuin tiettyyn pisteeseen. Ja tavallaan se on lohduttavaa, että ei me oikeasti olla epäonnistuttu tässä, vaan meillä on vain huonommin nukkuvat lapset. Itsekin kuulemma heräsin kukonlaulun aikaan lapsena ja äiti joutui silmät ristissä juomaan kahvia aamuisin 😀 Onneksi ja toivottavasti aika tekee ihmeitä ja luojan kiitos on olemassa kohtalotovereita! Superisti jaksamista sinne, kiva kun kommentoit<3

  2. Meillä samat menot. Koko vauvavuoden on ollut vaikeaa ajoittain. Unikoululla päästiin yötissistä ja jatkuvasta heräilystä, mutta nyt ku vuosi tuli lasiin, alko taas sellainen mayhem että oksat pois. Ja kyllä, olen kateellinen hyväunisista lapsista ja ärsyynnyn ohjeista. Voin vannoa, että lähes kaikkea on kokeiltu. Aika zombina mennään jo neljättä viikkoa. Tsemppiä sinne <3 kohtalontovereitakin näköjään löytyy.

    1. Kiva kun kommentoit! 🙂 Meilläkin kokeiltiin unikoulua ja onneksi se auttoi pääsemään yöimetyksestä, mutta minkäs koulun tekisi nyt, kun aamuisin öisin ollaan virkkuja silloin neljältä 😀 Ollaan kokeiltu nipistää päikkäreistä ja laittaa myöhemmin nukkumaan, mutta ei. Ja sitten kuulen niitä ”kellojen siirron takia meillä meni rytmi ihan sekaisin ja meillä nukuttiin pari yötä kahdeksasta seiskaan, kun ennen nukuttiin kasiin” No mutta hei kiva kuulla 😀 Super paljon tsemppiä ja jaksamista, kyllä tää tästä vielä paremmaksi muuttuu meillä kaikilla<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *