Meidän eilinen

Tämän piti olla Meidän maanantai, mutta eilen illalla sushi ja Netflixin The Rain (vihdoin uusi lupaavan oloinen sarja!) vei voiton ja nyt maanantai on jo eilinen. Paluu siis menneeseen ja ihanaan maanantaihin.

5.15 – 8.20. Meillä herätään aamuisin edelleen viiden pintaan. Gian huoneessa on pimennysverhot ja huone on tarpeeksi pimeä, ettei ainakaan siitä ole kiinni. Johtuukohan aikaisen heräämiset tästä vuodenajasta vai jostain kaudesta? Vai onko meillä vain todella aamuvirkku tapaus. Mietin viimeksi eilen, että olisipa luksusta saada nukkua edes kuuteen – vielä muutama kuukausi sitten kuuden herätyksetkin oli ihan järkkyjä. 

Aamu kului peuhatessa olohuoneessa lelujen kanssa ja katselin tyypin touhuamista kahvia ryystäen. Viiden aamuina kahvi tulee ihan erityiseen tarpeeseen. Gia on alkanut protestoimaan aamupuuroa vastaan ja tällä hetkellä kelpaa hedelmäviipaleet ja Talk-murut. Kahdeksan jälkeen pieni alkoi hieromaan silmiään joten pakkasin kamat kasaan, meidät autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Porvoota. 

9.30 – 14.00. Porvoossa meitä odotti kaksi ihanaa tyyppiä, joiden näkemistä oltiin molemmat odotettu. Gia tulee Viktorin kanssa niin hyvin toimeen – siinä on kaksi rämäpäätä jotka jaksaa toheltaa kimpassa tuntikausia. Naperot leikki aikansa kunnes nälkä yllätti ja lounaan jälkeen lähdettiin nauttimaan aurinkoisesta Porvoosta. Ihana kaupunki näyttäytyy mulle tietenkin erilaisena kuin Emmille joka saa vuoden ympäri katsella niitä kauniita kujia ja katuja. Mä olen aina yhtä innoissani sinne menemisestä, vuodenajasta riippumatta. 

Käveltiin hakemaan irtojäätelöt mukaan ja jatkettiin joen toiselle puolelle Lidliin. Piti tehdä täsmäisku vauvojen UV-uimapukuihin ja sainkin napattua viimeisen, oikeaa kokoa olevan mukaan. Taitaa kyllä sittenkin mennä vaihtoon, kun haluan sittenkin pitkillä hihoilla varustetun uikkarin. Kello lähestyi Gian päikkäriaikaa ja koska halusin ajoittaa ne kotimatkalle, lähdettiin ajamaan kotiin. Takapenkiltä kuului vaimeaa kuorsausta ja tuhinaa vielä kotipihallakin enkä olisi millään raaskinut herättää pientä.

Loppuilta Gian nukahdettua tuli vietettyä sushin ja kesän lempijuoman parissa – Tinto de Verano on niin täydellinen lämpimiin kesäiltoihin!

Osa kuvista: Emmi Laakkonen