Onko lomailu taaperon kanssa tavallista arkea rankempaa?

On ja ei. Juuri nyt kallistun viimeisimmän muistikuvan perusteella ensimmäiseen. Sitä ajattelee, kuten ennen lasta onkin ollut, että kun lähdetään lomalle sitä todellakin lomaillaan. Nukutaan pitkään, syödään hyvin ja spontaanisti.Ei noudateta mitään aikatauluja ja ollaan vaan. Päästään irti siitä arjen oravanpyörästä. Lomailu, tarkoitan nyt sitä kotoa poislähtöä ja jossain toisessa kaupungissa tai maassa oleilua, on hyvin erilaista vilkkaan taaperon kanssa kuin puolison kanssa kahdestaan. Tai muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. En missään nimessä sano että se on huonompaa, mutta ei se ainakaan ole sanan varsinaisessa merkityksessä rentouttavaa.

Taaperolle on muodostunut jo hyvin selkeä päivärytmi ja siitä haluaa tietenkin pitää vanhempana kiinni. Se kun helpottaa kaikkea – nukkumista, syömistä ja yleistä ilmapiiriä. Ei me tietenkään orjallisesti noudateta lomalla samaa aikataulua kuin kotona, mutta kutakuinkin sinne päin. Meidän tapauksessa Gia nukkuu kotona aina päiväunet ulkona – en tiedä saisinko häntä mitenkään päiväunille sänkyyn. Näin ollen siis myös lomalla päiväunet nukutaan rattaissa, ulkona. Kotona ollessa Gian päiväunien aikana saan itse ottaa hetken rennosti, syödä, siivota tai katsoa sarjaa rauhassa. Tai ihan vaan maata sohvalla somea selaten. Lomalla se ei luonnollisesti onnistu, vaan lapsen päiväunien aikaan joko kävellään tai käydään syömässä. Ei ole mahdollisuutta rojahtaa sohvalle, vaan hotellin sänky kutsuu iltaisin vasta kun lapsen on saanut nukkumaan. Kotona ollessa kun olemme kaikki vapaalla, saa toinen meistä jäädä aamuisin sänkyyn toisen noustessa Gian kanssa aamupalalle, lomalla sekään ei onnistu vaan kaikki nousee samaan aikaan. Kotona on iltaisin aikaa tehdä yhdessä ruokaa, ottaa ehkä lasillinen viiniä ja rentoutua sohvalla leffaa katsoen – lomalla kun nukutaan samassa hotellihuoneessa se ei ole mahdollista. Ja entäpä sitten jos käy kuten meille viime viikolla ja kaikki on flunssassa? Kotona toinen vanhemmista saisi jäädä sänkyyn sairastamaan ja vuoroa vaihdettaisiin aina tarvittaessa. Lomalla sekin on huomattavasti haastavampaa kun kyseessä on vieras paikka.

Kun nyt luen tuota kirjoittamaani kuulostan juuri siltä miltä en halua kuulostaa, miltä tämän tekstin ei ole tarkoitus kuulostaa. Haluaisin oikeastaan vain nauraa hyväntahtoisesti niille omille kuvitelmille lomasta, sillä sen merkitys lapsen kanssa on niin erilainen kuin ennen. Se on edelleen aivan ihanaa. Se on vain hyvin erilaista, ajoittain melko haastavaa ja astetta väsyttävämpää kuin ennen, mutta uskon että lapsen kasvaessa muuttaa lomailu taas muotoaan.

Seuraava matka häämöttää ensi kuussa, kun matkaamme Ranskaan ystäväperheen kanssa. Mukana on kaksi vikkelää taaperoa ja maltan tuskin odottaa mitä reissu tuo tullessaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ainakin, se on varma. 😀