Ja sadepäivän pelastaa HopLop
Alkuviikosta olin jo ehtinyt vaipua lähes epätoivoon. Vettä ripotteli enemmän tai vähemmän, lapsen energiat huiteli korkeammalla kuin vielä ikinä eikä päässä ollut ideoita miten niitä olisi voinut purkaa. Vein Gian hiekkalaatikolle vain todetakseni (ja todetakseni myös, ettei Gialla ole sadekelille mitään sopivaa vaatetta..) sen uivan vedessä, kuin myös keinun. Lannistuin täysin ja rukoilin torstain tulevan pian. Ja tulihan se lopulta, luojan kiitos.
Kuulin vasta hetki sitten, että alle vuoden ikäiset lapset pääsevät HopLopiin ilmaiseksi ja innostuin. Olin jotenkin ajatellut että kyseinen, lähes kulttimaineen saavuttanut leikkipuisto olisi tarkoitettu vanhemmille lapsille, eikä siellä olisi Gian ikäisille vielä mitään tekemistä. Mutta olihan siellä! Olisin vienyt tuota energiapalloa sinne jo aikapäivät, jos tämän olisin tiennyt.
Meillä oli seurana ihanat Emmi ja Viktor ja uskallan väittää, että me molemmat oltiin Emmin kanssa tämän tarpeessa. Kaksi äärimmäisen aktiivista tyyppiä osaa viedä viimeisetkin mehut äideistä. Oltiin yllättyneitä siitä, kuinka valtava puisto oli ja miten paljon siellä näytti olevan tekemistä. Tuskin jaksan odottaa, että Gian ollessa vähän vanhempi pääsen itsekin niihin hurjimpiin mäkiin! Naperot jaksoi ihmetellä meininkiä reilun tunnin, kunnes meno alkoi hyytyä. Gia simahti välittömästi autoon ja kun kotipihalle parkkeeratessa kuului takapenkiltä kuorsaus, en olisi millään raaskinut herättää tyyppiä.
HopLop jatkoon!
