Äitiyslomalaisen liikuntarutiinit ja yllättäviä juoksuhaaveita

UNADJUSTEDRAW_thumb_2b1d.jpg

Aijai mikä ilma tänään on ollut! Lähdin aamulla lenkille ja skeptisesti puin päälle vähän liikaa, koska milloin nyt Suomen säähän on voinut luottaa? Tänään, tuli todettua. Vaunulenkit rytmittää edelleen vahvasti meidän päiviä ja uskallan laskea reippaat kävelylenkit ihan aktiiviseksi liikunnaksi – koska ne kyllä tuntuu kropassa. Pyrin kävelemään päivittäin ainakin kymmenen kilometrin matkoja, mutta joskus on poikkeuksia. Ja joskus päiviä, kun ei ehditä ollenkaan lenkille. Niinä päivinä yritän käydä salilla tekemässä lihaskuntoa ja panostaa siellä erityisesti ryhtiä parantaviin liikkeisiin. Kotona teen syviä vatsalihaksia päivän mittaan, ne kun pystyy onneksi aikatauluttamaan hyvin hetkiin kun peuhaa vauvan kanssa lattialla. Tavoitteena olisi nyt saada selkä, ryhti ja vatsa parempaan kuntoon kesään mennessä. 

Viime päivien aikana on myös hinku juoksemista kohtaan kasvanut aikamoisiin sfääreihin. Mä en koskaan ole ollut mikään todellinen juoksija, mutta kun sen makuun on päässyt, on siitäkin tullut rutiinia. Ei kuitenkaan mitään tavoitteellista verenmaku suussa meininkiä, vaan ennemmin sellaista rentoa maisemista nautiskelua musiikit korvilla. Tähän saakka mä olen ehkä vähän liikaakin pelännyt miltä juokseminen tuntuu mutta ehkä nyt vihdoin uskallan sinne lenkkipoluille kokeilemaan. Johan siitä synnytyksestä alkaa olla sen verran aikaa, että luulisi kropan kestävän. Kunnosta en sitten voi sano samaa, mutta pikkuhiljaa. Ja tuo vallitseva sää, se jos mikä kutsuu ulos ja juoksemaan!

UNADJUSTEDRAW_thumb_2b1a.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2b10.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2b22.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2b0b.jpg

 

Perhe Liikunta Lapset Vanhemmuus

Stockmann ei ole vauvaystävällinen tavaratalo ja kolme muuta tältä päivältä

UNADJUSTEDRAW_thumb_2ad4.jpg

Se tuli tänään todettua, kun Emmin ja meidän naperoiden kanssa seilattiin siellä hissistä toiseen ja kerroksesta toiseen. Positiivista oli kuitenkin sieltä löytyvä Mumin Kaffe, mistä löytyi pieni leikkinurkkaus pienille. Meidän molempien vauvat kun ei oikein millään malta enää pysyä aloillaan, täytyy alkaa miettimään lounastreffitkin paikkoihin, missä lapsen voi päästää temmeltämään.

Gia alkanut taas näyttämään punaista valoa puurolle, vaikka vielä muutama päivä sitten se upposi mukisematta – miksi! Kun puuron kantaa pöytään ja alkaa tarjoilemaan, alkaa välittömästi älytön sekoilu. Tyyppi heiluu ja hytkyy tuolissaan päästellen mitä erikoisimpia ääniä. Usein se on jotain itkun sekaista ulinaa, mikä vaihtuu hetkessä kikatukseksi. Että ööh? 

Nyt on menossa järjetön päänpyörittely kausi ja välillä mietin pyörähtääkö se pian kokonaan ympäri. Tänään totesin junamatkalla että pipo, mitä ei saa sidottua leuan alle on täysin kelvoton meidän natiaisella. Jokaisella pään pyörähdyksellä pyörähti pipo pois korvilta ja aikani sitä jaksoin nykiä, kunnes oli pakko luovuttaa ja käydä ostamassa uusi pipo.

Olen tänään googletellut ikuisuuden vauvojen aurinkolaseja enkä ole vieläkään viisaampi niiden suhteen. Mitkä olisi parhaat, turvalliset, kivannäköiset (onko niitä edes?) ja sellaiset mitkä pysyy päässä? Aurinko alkaa jo ihan tosissaan paistamaan enkä halua blokata vauvalta näkyvyyttä kun joudun suojaamaan silmiä nyt kuomulla. 

UNADJUSTEDRAW_thumb_2ab2.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2aca.jpg

 

UNADJUSTEDRAW_thumb_2aff.jpg

 

 

Perhe Lapset Vanhemmuus