Aijai mikä ilma tänään on ollut! Lähdin aamulla lenkille ja skeptisesti puin päälle vähän liikaa, koska milloin nyt Suomen säähän on voinut luottaa? Tänään, tuli todettua. Vaunulenkit rytmittää edelleen vahvasti meidän päiviä ja uskallan laskea reippaat kävelylenkit ihan aktiiviseksi liikunnaksi – koska ne kyllä tuntuu kropassa. Pyrin kävelemään päivittäin ainakin kymmenen kilometrin matkoja, mutta joskus on poikkeuksia. Ja joskus päiviä, kun ei ehditä ollenkaan lenkille. Niinä päivinä yritän käydä salilla tekemässä lihaskuntoa ja panostaa siellä erityisesti ryhtiä parantaviin liikkeisiin. Kotona teen syviä vatsalihaksia päivän mittaan, ne kun pystyy onneksi aikatauluttamaan hyvin hetkiin kun peuhaa vauvan kanssa lattialla. Tavoitteena olisi nyt saada selkä, ryhti ja vatsa parempaan kuntoon kesään mennessä. 

Viime päivien aikana on myös hinku juoksemista kohtaan kasvanut aikamoisiin sfääreihin. Mä en koskaan ole ollut mikään todellinen juoksija, mutta kun sen makuun on päässyt, on siitäkin tullut rutiinia. Ei kuitenkaan mitään tavoitteellista verenmaku suussa meininkiä, vaan ennemmin sellaista rentoa maisemista nautiskelua musiikit korvilla. Tähän saakka mä olen ehkä vähän liikaakin pelännyt miltä juokseminen tuntuu mutta ehkä nyt vihdoin uskallan sinne lenkkipoluille kokeilemaan. Johan siitä synnytyksestä alkaa olla sen verran aikaa, että luulisi kropan kestävän. Kunnosta en sitten voi sano samaa, mutta pikkuhiljaa. Ja tuo vallitseva sää, se jos mikä kutsuu ulos ja juoksemaan!