Päivä Porvoossa

UNADJUSTEDRAW_thumb_23f5.jpg

Vietettiin tänään Gigin kanssa aurinkoinen päivä Porvoossa, kun ihana Emmi kutsui kylään. Lähdettiin aamupäivällä kaupan kautta ajamaan ja tyyppi oli niin mahtavaa matkaseuraa, naureskeli turvakaukalossaan valtaosan matkasta kunnes lopulta hiljeni. Perille päästyä veteli vielä sikeitä ja kesti hetken kunnes unihiekka karisi silmistä ja tajusi että oltiin uudessa paikassa. Ja kun ymmärsi että paikalta löytyi toinen samanlainen tapaus ja uusia leluja, se oli menoa. Ja suhteellisen villiä se meno vauvoilla olikin – ei vältytty pusuilta, kolauksilta ja tukistamisilta! <3 Kerrankin toinen yhtä aktiivinen (tai ehkä vähän jopa aktiivisempi 😀) tapaus kun tää meidän, vieraskoreutta ei juuri harrastettu puolin tai toisin. Taisi viedä mehut pienestä, sillä Gigi sammui kun saunalyhty ilman mitään kitinöitä tarkalleen puoli kahdeksan sänkyynsä. Ja nyt tuntuu äidistäkin vähän samalta. Viime aikojen huonosti nukutut yöt verottaa niin ettei päässä tunnu liikkuvan enää mitään ja sohvan nurkka houkuttelee liikaa. Sinne siis!

UNADJUSTEDRAW_thumb_23fd.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2435.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2405.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2450.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_243a.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_245f.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_23fb.jpg

google-site-verification: googledd5278c73d01e19a.html

Suhteet Oma elämä Lapset

Isä ethän juo tänään

Photo 14.3.2018 11.34.04.jpg

Olin kolmevuotias kun vanhempani erosivat. Jäin äidin luokse ja vierailin isäni luona viikonloppuisin, satunnaisen säännöllisesti. Ensimmäiset muistikuvat isästäni liittyvät alkoholiin ja riitoihin. Naiset vaihtuivat, ainakin pienen lapsen näkökulmasta useasti. Joskus joku viipyi pidempään, osti minulle leluja ja vaatteita. Leikki äitipuolta, kunnes lähti. Viikonloput isän luona yhdistin aina omituiseen ja pelottavaan käytökseen. Isä puhui outoja ja äänikin kuulosti erilaiselta. Istuin tupakansavuisessa baarissa kanakori nenän edessä ja isä joi ruskeaa, haisevaa juomaa lasistaan. Pöydässä notkui tuntemattomia kasvoja, kaikki käyttäytyivät mielestäni omituisesti. Kesäisin viikonloput isän luona vietettiin terasseilla ja minua pyydettiin olemaan kertomatta isän äidille missä olimme päivän olleet. Vielä tänä päivänäkin tuntuu pahalta, että jouduin kertomaan jotain muuta kuin totuuden. Mutta niin vain on lapsi lojaali vanhemmalleen.

Ennen viikonloppuja isän luona osasin odottaa riitoja naisystävän kanssa. Tiesin mennessäni pedatulle sohvalle nukkumaan, että heräisin jälleen jossain vaiheessa heidän huutoon. Kerran lensivät sormukset parvekkeelta hankeen ja kerran minut puettiin keskellä yötä ulkovaatteisiin ja lähdettiin naisystävän kanssa yöhön ulos, mistä oma äitini ja isäpuoleni tulivat minut hakemaan. Eräänä yönä muistan nukkuneeni isäni ja naisystävänsä makuuhuoneessa ja heräsin jälleen huutoon. Oven raosta kajasti keittiön valo ja nousin ylös. Seisoin makuuhuoneen ovella ja katsoin kun isäni otti mikrosta lautasen, kääntyi ympäri kasvot minuun päin ja ehti juuri laskea lautasen pöydälle kunnes valahti velttona lattialle.

Teini-ikäisenä vietin yhden juhannuksen isäni ja naisystävänsä kanssa mökillä, kunnes riidan päätteeksi naisystävä lähti ja jäimme kahdestaan. Kävimme kaupassa ostamassa juhannusruokia ja juomia. Pyysin, voisiko isäni olla juomatta alkoholia ja hän lupasi. Kunnes mökillä ruokaa tehdessämme löysin terassin alle piilotetut kaljat. Pystyn vieläkin palaamaan siihen puristavaan pettymyksen tunteeseen.

Suomessa alkoholin liikakäyttö koskettaa lukuisia ihmisiä ja riskikäyttäjiä taitaa olla satoja tuhansia. Alkoholismi on kammottava ja vakava ongelma, pahimmillaan kuolemaanjohtava sellainen. Pelottavinta on se, että oma lapsuudenkokemukseni ei jää vain minuun, vaan tälläkin hetkellä on lapsia ja nuoria, jotka käyvät läpi samoja asioita, pahempiakin. Kun oma turvallinen ja rakas vanhempi onkin jotain muuta, pelottava ja ahdistava. Onneksi minulla on aina ollut myös se oikea koti ja perhe äidin luona, missä olen saanut sitä turvaa ja rakkautta mitä pieni lapsi tarvitsee. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, miten koin ajan isäni luona ja miten se kaikki on vaikuttanut minuun. Pelkäsin kuollakseni humalaisia ihmisiä koko nuoruuteni ja edelleen tietyt humaltuneen ihmisen piirteet ahdistavat. Omaan alkoholinkäyttöön tämä on vaikuttanut toisaalta vain positiivisesti, tiedän rajani ja nautin mielummin alkoholini hyvän viinin muodossa, hyvän ruoan seurana. Haluan myös opettaa aikanaan Gigille, että alkoholin ei tarvitse olla pelottava asia.

Tänään olen itse äiti ja varmasti siitä syystä nämä lapsuuden kokemukset ovat palanneet vuosien jälkeen vahvemmin mieleen. Peilaan niin vahvasti asioita Gigin kautta, että vaikka olin jo vuosia sitten haudannut nämä muistot, tajuan ettei niitä niin helposti pääsekään pakoon. Rakastan tuota omaa pientä ihmistä niin paljon, että ajatuskin siitä että hän joutuisi kokemaan jotain pahaa joskus tuntuu järjenvastaiselta. Mutta eihän ketään elämältä voi suojella, olla vain turvana ja rakastaa.  

Suhteet Oma elämä Syvällistä