Taaperon suosikki lelut ja leikit

Meidän taaperolla on läjäpäin leluja. Niitä on tullut lahjaksi, niitä ostettu ja saatu ihan muuten vain. Niiden määrä ahdistaa jo nyt ja pelkään ajan myötä sekä ahdistuksen että lelujen määrän vain kasvavan. Siksi yritänkin ahkerasti käydä läpi leluja joilla ei enää leikitä tai sellaisia, joista on ”kasvettu ohi”. Pitäisi vielä keksiä jokin toimiva tapa säilyttää leluja, olohuoneen lattia kun ei ole ihan se paras vaihtoehto.. 

Myös kirjavuori on kasvanut kun lapsi on innostunut lukemisesta. Hän kapuaa syliin heti aamusta ojentaen kirjan ja komentaen että ”anna”. On ihan parasta istua sohvalla yhdessä ja lukea kirjaa toisensa perään!

Tällä hetkellä meillä on muutamia ihan selkeitä lempparijuttuja, joita tehdään päivittäin ja joista Gia jaksaa innostua kerta toisensa jälkeen.

Muumit. Edelleen vaan ”paapapapaa” on se paras juttu ja muumilaulun aikana tanssitaan ja hyräillään mukana. Gia sai joululahjaksi muumipehmolelun ja sitä pussaillaan, kannellaan pitkin päivää ja nukutaan yhdessä sen kanssa. Monesti iltaisin Gian huoneesta kuuluu vielä pitkän aikaa paapapapaa ennen kuin uni vie voiton.

Puppe kirjat. Joululahjaksi tuli kasa kirjoja ja niiden joukosta suosikeiksi on ehdottomasti valikoitunut Pupet. Niitä luetaan monta kertaa päivässä ja joka kerta nauretaan samoille jutuille. 

Piirtäminen. Gia on innostunut viime viikkojen aikana piirtämisestä ja sitä ollaan harrastettu ihan tavallisilla puuväreillä kuin myös magneettisella piirustustaululla. Ja se on mun mielestä vähintään yhtä kivaa, en edes muista koska viimeksi olisin ite tarttunut kynään ja paperiin!

Pipojen ja kenkien sovittelu. Kun vielä hetki sitten pipon laittaminen lapsen päähän aiheutti kiukun, nykyään hän kaivaa korista joko oman tai meidän pipon ja kulkee se päässään (ja silmillään) pitkin asuntoa kikatellen. Kenkiä myös roudataan eteisestä ja niitä mallaillaan jalkoihin.

Pulkkailu ja lumessa tarpominen. Ostettiin Lapista pulkka ja se osoittautui onneksi hitiksi. Nyt ollaan tosin päästy siihen vaiheeseen, että kyydissä ei juurikaan istuta vaan hän haluaa vetää pulkkaa itse perässä. 

Käydään myös viikoittain kerhoissa ja leikkipaikoilla, sekä nähdään kavereita lapsineen. Aika paljon ohjelmaa ja tekemistä on päiville, mutta toisaalta tuo energinen lapsi vaatiikin menoa ja meininkiä. Ja tekee myös ihan hyvää itselle, kun pääsee omien seinien sisältä pois päivisin – nämä kun ei millään tunnu riittävän lapselle enää 😀