Noniin, alkaa näköjään ottaa veronsa tämä rakentaminen. En tiedä mitä tapahtui, mutta vetäisin jonkun käsittämättömän allergisen reaktion noista talomaaleista. Yhtäkkiä nakit ja rystyset lehahtivat ihan punaiseksi ja alkoivat kutisemaan aivan järjettömästi. No tässä vaiheessa projektia se nyt vaan on voi voi, joten huitaisin huiviin antihistamiinia ja jatkoin töitä. On se nyt kumma, kun alkaa luontoäitikin kettuilemaan. Tajuaisi nyt pysyä projektin alta pois. 

Mut olipa muuten hyytävä aamu. Ei ollut yhtään kivaa kömpiä työmaalle, kun mittari näytti 4 astetta ja kaikkialla oli vain kylmää ja märkää. Mut tätä tämä rakentajan arki tai ennemmin viikonloppu tuntuu olevan. Aamulla kannoin edellisiltana maalatut vuorilaudat lähemmäs työkohdetta ja vastaavasti 15 pakkaa sisäpaneelia autotalliin. Alkaa kosteusprosentit olemaan sitä luokkaa, että puu alkaa imemään itseensä kaiken ilmankosteuden ja revi siinä sitten, kun paneelien pontit ovat kosteudesta turvonneet, eivätkä enää sovi paikoilleen.

Ilmeellä Kiinaan ja toisella Taiwaniin. Aloitettiin sitten tytön huoneen paneloinnilla. Melko suoraviivaista hommaa, vaikka koskaan aiemmin en olekaan puupaneleiden kanssa askarrellut. Homman haastavin vaihe olikin 6 metrisen paneelipakan nostaminen toisen kerroksen ikkunasta lähelle työtilaa. Muutoin olikin alkuun helppoa, sahaa..asettele, nakuta pontit ja naulaa.

Siinä sitä valmista kattoa alkaa olemaan. Kyllä tuossakin saa aikaa vierähtämään. Tuohon pinta-alaan meni aikaa about 3 tuntia. Hankalimmat kohdat kuten viimeinen paneeli ja pari kulmaa veivät melkein eniten aikaa. Jotenkin tympeää leikellä jotain 8 mm pois paneelista, että saa sen sopimaan ja sitten jotenkin maagisesti saada se napsahtamaan ponttiin, kun ainut mikä mahtuu väliin on tyyliin taltta.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Olemme miettineet, että maalaamme nuo paneelit vielä valkoiseksi. Nyt kun sitä katsoo, niin mietin, että jos vetäisikin päälle vaalean puuvahan niin jäisi nuo puun piirteet näkyville. No mietitään. Tämä huone alkaakin olemaan valmis paria asiaa lukuunottamatta. Tarvii vielä ikkunalaudat viimeistellä ja vetäistä lattiaan parketti. Lattiaan meille tulee saarni parketti. Starkissa kehuivat sitä kovemmaksi kuin tammi. Meillä on nyt kokemusta vaahterasta ja tammesta ja meidän täystuhoperheessa saattaa olla että saarnikaan ei riitä.

No työmaata vielä riittää. Jos nyt viikon aikana lippaan vihdoin saataisiin levyt, niin pääsisi sitäkin maalailemaan ja paneloimaan. Välillä meinaa loppua usko kesken, mutta työtä vajaa se vain on. Tähän tulee meidän tulevaisuuden elokuvahuone ja kirjasto. Sitten voin vanhana Geezerinä mussuttaa nahkajakkarassa, että miksi minun pitää olla niin vanha.

Näkymä tulevaan poikien huoneeseen ja meidän vanhaan makuuhuoneeseen. Tuohon väliin pitää vielä askarrella väliseinä ja se salaluukku. Todennäköisesti pojat eivät vielä ole valmiita omiin huoneisiinsa, mutta jos toisessa huoneessa on lelut ja toisessa unikammari, niin eiköhän se silläkin tavalla toimi. Pitääkin muuten mitata oviaukot ja pistää ovet tilaukseen. 

Nykyinen aula. Vähän tämäkin on vielä räjähtäneessä tilassa. Lattialla on 2 kpl 8 metristä kertopuuta, jota on tarkoitus ajaa rakenteeseen. Back in the days 90 luvulla, kylmät käyttöullakot on purettu ja samalla kantavia seiniä. Omituista kyllä, on jätetty katto tukematta. Kotelot palkeille oli tehty, mutta ne olivat tyhjää täynnä??? No nyt tungetaan kunnon vahvikkeet ja heitämme vesilintua tuolla näkyvällä pilarilla. Saadaan avointa tilaa ja ilmavuutta koko tilaan. Pitää vielä keksiä tilalle joku hyvä tarkoitus. Ehkä siitä tulee joku harrastetila vaikka emännän ompelulle ja jos minä ehtisin joskus jatkaa minun kolikko ja pienoismalliharrastuksiani.

Nyt on viimein vuorilaudat seinässä. Juuri sopivaan aikaan, kun käsittääkseni katontekijän pitäisi liihottella paikalle ensi viikolla. Saa sitten kiroilla tuolla katolla kaikkien taitosten jne. kanssa. Nyt kun tölliä katsoo, niin melkein tuli 40% pituutta taloon lisää ja aika massiiviselta kieltämättä julkisivu näyttää. Vanhan ja uuden raja näkyy selvästi, mutt Jos vaikka saisi tuon rajan lankulla piiloon tässä pikapuoliin. Mut ihan oikeasti, tuskin maltan odottaa katontekijää. Tässä hieman sydän syrjällään pelätty, että tulee joku jäätävä syysmyrsky ja joku kauhea kepakko sinkoutuu noista katon muoveista läpi. Siinä myös syy, miksi olemme päättäneet elellä vähän viileämmissä tiloissa. Oikein kauhukuvana mieleen siintyisi juuri puhallettu villat, myrsky ja sen jälkeen märät villat.

Kun tarpeeksi etsi, niin emäntäkin löytyi. Johan tässä ollaankin kohta 5 kuukautta vältelty toinen toisiamme hereilläolo aikana. Lasiterassin runko pääpiirteittäin alkaa olemaan valmis. Nyt suojataan runko sääelementeiltä ja huomenna tulee sitten lasimestari tekemään lopulliset mittaukset lasituksille. Vähän muutettiin suunnitelmia loppumetreillä ja pistettiin korkeutta vähän lisää. Talon puolella korkeutta on 2600mm jolloin ei korkeus lopu kesken ja saadaan valaistuksen ja lämmittimet hienosti paikoilleen. Samaten toisessa päässä on tilaa, vaikka otetaan 10 asteen kallistuma. Jää hyvin pään yläpuolelle tilaa.

Että tälläinen sunnuntai tällä kertaa. Taas on odotettavissa hieman hitaampaa viikkoa, mutta iltaisin tehdään, mitä jaksetaan.