Viikonloppu vierähtikin sitten taas työntäytteisissä merkeissä ja maanantai-illan askareetkin remontin kanssa tuli tehtyä. Alkaa aikalailla olla laajennusprojektia takana jo 4 kuukautta ja 1 viikko. Ihan ilman uhrauksia tämänlaiset projektit eivät tule. Keskimmäisen lapsen jäätelökesän muisto oli, että isi teki töitä ja sitten vähän lisää töitä. No siitä lähdettiin sitten pienoiselle guilt tripille, että tänä vuonna ei hirveän ikimuistoisia hetkiä luotu. Tai toisaalta, ehkä luotiinkin. On ainakin ihan erilainen kesä verrattuna juostaanpa huvipuistot, käydään jäätelöllä jne. Tänä kesänä ehkä pojat oppi taitoja, joita saattaa tarvita jossain myöhäisemmässä vaiheessa. Eipä se isikään rakentamista osannut ennenkuin aloitti. Where there is a will, there is a way.

Julkisivuverhoilun parissa jatkettiin. Ainut harmillinen puoli oli, että julkisivun viimeistely jäi nyt sitten 17 maalattua lautaa vajaaksi. Kurja juttu oli se, että ponttimme oli hieman erikoisempi, joten sitä ei löytynytkään Starkista hyllystä, vaan oli pakko tilata sitä lisää Starkin logistiikkavarastosta. Saas nähdä saataisiinko sitä jo tiistaiksi. No vaikka saadaan, ansiotyö vie asiaa siihen malliin, että aikaisintaan keskiviikkona ehtii ne hakemaan ja vetämään ensimmäisen pinnan päälle…jos ehtii. Onneksi muita juttuja ehti tehdä.

Sitä luulisi, että kaapin pystytys olisi suoraviivainen juttu. Mutta siinä vaiheessa, kun pitää jemmata lattialämmityksen jakotukit rakenteen sisään, niin homma muuttuu toiseksi. Kyllähän tuosta taustalevystä läpi vielä menee, mutta kun pitää pistosahalla mennä myös kaapistot rungosta läpi, niin hetken joutuu pohtimaan vahvistuksia. Kaapin perimmäinen tarkoitus lienee pystyä myös nielemään sisäänsä tavaroita romahtamatta. No, tarpeeksi kun askarteli, niin sekin tuli tehtyä. Nyt vähän kaduttaa, että tuli paiskattua entiset ovet roskiin, mutta emäntä neuvokkaana bongasi Pinterestistä joitain loistavia DIY ideoita ja kävin hakemassa tuohon verhokiskot. Vielä en ehtinyt niitä asentamaan, mutta kuulemma tulee tosi hyvän näköiset. Laitetaan peililiukuovet paremmalla ajalla.

Sen verran vielä, että oli melkoinen savotta saada nuo vaatteet ravisteltua pölystä. Taannoin elokuussa kaverin kanssa hiottiin sementtilattiaa hieman huonohkon imurin kera. No, kaikki se pöly löytyi nyt näistä vaatteista. Tumma pukukin näytti aivan harmaalta ja sitä sai jonkin aikaa pudistella. Ehkäpä pesula rakastaa meitä lähiaikoina.

Tämä näky sai melkein minut tunteikkaaseen tilaan. Melkein kuukausi ollaan asuttu lattialla ja kun perheen pienimmäinen on saatu nukkumaan, niin me olemme livahtaneet tulevaan keittiöön. Kurja puoli on ollut, että eipä siellä ole sähköjä ollut, joten mukamas romantiikkaa on ollut ilmassa, kun olemme viettäneet laatuaikaa kynttilän valossa. Yeah right….nyt kun saimme nuo LED spotit tuonne kattoon ja tila aukesi ihan eri tavalla, oli kyllä tunteet pinnassa. Ehkä tämä alkaa kääntyä pikkuhiljaa voiton puolelle.

Sunnuntaina jatkoinkin sitten katon paneloinnilla. Sen verran katto heitti, että jouduttiin askartelemaan lisäkoolauksia kattoon. Edelleenkään en ole ihan tyytyväinen, mutta saan tuon hienosti listalla piiloon. Silmä sitä ei erota, että siinä on noin 2mm heitto koko matkalla. Ärsyttää itseäni silti, mutta täydellisen tekoon olisi mennyt vain hermot ja järkyttävä määrä aikaa.

Illalla töiden jälkeen ehti taas vähän itsekin tekemään jotain. Nohevana kaverina vetäisin 2 kerrosta maalia tyttäremme huoneeseen. Lopputulos oli kiva ja ei kiva samaan aikaan. Vaikka olin pohjamaalannut nuo seinät, niin jostain syystä saumojen rajat eivät siinä valossa osunut silmään. Nyt kun veti lopullista marjapuuron väristä väriä seinään, nuo rajat oikein kirkuvat. Tarvii katsoa, jos keskiviikkona tms. ehtisi vetäistä vielä tasoitteen ja hioa suoraksi.

Yläkerran kylpyhuonekin alkaa saamaan muotoaan. Vesieristeen päälle on jo huidottu laatat päälle ja erittäin siistiä jälkeä. Lattialle on levitetty itsestään tasoittuva laasti ja huomenissa odotan, että laattakaveri tekee meille siihen lattian. Sitten pääseekin vetämään vesikalusteita päälle ja paneelia kattoon. Sähkärikin käy huomenna hillumassa ja saataisiin taas yksi kulma kuntoon.

Yläkerta kun oli saatu kuivumiskuntoon, oltiin näköjään hyökätty kodinhoitohuoneen kimppuun. Tämä niin kutsuttu metrolaatta nyt sitten asettautuu seinään ja meidän demokraattisessa perheen päätöksenteossamme minulla ei ollut mitään sanottavaa tähän. Minulta ei itseasiassa edes kysytty. Joten tällä mennään ja riippumatta mielipiteestäni, tämähän näyttää siis aivan mahtavalta.

No, huomenna pitäisi tulla sitten taas Starkista lasti tavaraa. Saadaan tarvikkeet loppupuhkaisuihin, mutta harmiksemme emme ole vielä vastaavalta saatu kuvausta tulevan terassin rakennelujuuksista. Päätimme, että teemme rungon pitkästä tavarasta ja kun painoa tulee melkoisesti ja lasiterassin olisi tarkoitus toimia myös hätäuloskäyntina, niin mitään tikkutaloa laseineen ei halua bygata. Olisi tosi kurjaa tulipalon sattuessa tulla lasista läpi divaanille täynnä haavoja.