Vadelma-raakasuklaakakku

IMG_5909.jpg

 

Innostuin raakakakuista toden teolla noin vuosi sitten, kun jätin ruokavaliostani kokonaan pois gluteenin ja valkoisen sokerin. Etenkin viime kesänä raakakakkuja tuli leivottua ahkerasti, kun vietin paljon aikaa maalla. Hamstrasin mökkikeittiön kaapit täyteen erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, jotta kakkupohjan ainekset olisivat aina saatavilla. Täytteen taas valitsin sen mukaan, mikä marja sattui olemaan juuri silloin parhaimmillaan. Musta- ja punaviinimarjoja sekä vadelmia mökillä kasvaa pilvin pimein, joten kakut olivat aika usein violetteja tai vaaleanpunaisia väriltään. Mansikan makua raakakakuista ei kuitenkaan koskaan löytynyt, koska ne katosivat aina mystisesti johonkin ennen kuin blenderin oli edes ehtinyt ottaa esille. Läheiseni tietävät suhteeni suomalaisiin mansikoihin ja etenkin sen, että niitä kuuluu minulle aina enemmän kuin muille. Olen hyvin mansikkaitsekäs ihminen ja lyön vetoa, että joka kesä syömäni mansikkamäärät ovat maailmanennätystasoa. Saan niihin uppoamaan myös aika paljon rahaa, joten arvostukseni lahjaksi saatua mansikkarasiaa kohtaan ei edes kilpaile kukkakimpun kanssa samassa kategoriassa. Lukioaikoina työskentelin yhden kesän mansikkakojulla ja työnantajani teki suuren virheen sanomalla, että myyjänä minulla on lupa maistella mansikoita ihan vapaasti…

Jostain syystä minulle on langennut mökillä päävastuu puutarhan antimien sadonkorjuusta. Edelleen tekee pahaa muistella sitä, kun hirveä määrä omenia jäi pari vuotta sitten keräämättä ja säilömättä, koska asuin niiden kypsymisaikaan Münchenissä. Ihanaa, että äitini innostuu joka vuosi jostain uudesta lajista, jota hän ryhtyy viljelemään. Loppukesästä saattaa kuitenkin unohtua, mitä kaikkea meillä kasvaakaan. Tulevat sadonkorjuuajat minun on pysyttävä visusti Suomen maan kamaralla, jottei yksikään luomuasia vaan mene hukkaan. 

 

IMG_5903.jpg

IMG_5823.jpg

 

Pari viikkoa sitten lähdimme mökille talviurheilemaan, mutta vietimmekin koko viikonlopun sisätiloissa jäätävää vesisadetta ja olympialaisia katsellen. Sotshissa ja mökillä olivat yhtä huonot hiihtokelit, mutta mökillä varmasti paremmat pöperöt. Pilkkionni kun ei suosinut, tyydyimme nöyränä norjalaiskalastajien saaliiseen, erinäköisiin lihapatoihin ja hyvään viiniin. Suomen lätkäpronssin kunniaksi joimme mitalikahvit, jota varten valmistin pitkästä aikaa raakakakun. Kannatti tehdä, koska maultaan se meni heti raakakakkujen kärkeen. Inspiraation sain joogaopettajaltani Magnukselta, joka on guru astangajoogan lisäksi myös raakakakkujen teossa. Vadelmasuklaakakusta tuli niin hyvää, että päätin valmistaa sitä tänään uudestaan äitini syntymäpäiville.

 

IMG_5907.JPG

 

Vadelmaraakasuklaakakku

gluteeniton, maidoton, raaka

Kakkuun tarvitset:

img_5855.jpg

 

Suklaatäyte:

3dl luomusaksanpähkinöitä

1dl muita luomupähkinöitä, esim. manteli tai cashew

3,5dl pehmeitä luomutaateleita

1,5dl raakakaakaojauhetta

ripaus laatusuolaa
 

Hienonna pähkinät blenderissä. Sekoita joukkoon raakakaakaojauhe ja suola. Esipilko pehmeitä taateleita pieneksi muruksi, jos sinullakaan ei vielä ole markkinoiden parasta tehosekointa. Lisää taatelimuru pähkinä-kaakaoseokseen ja sekoita tasaisen tahmeaksi massaksi.

 

Vadelmatäyte:

500g vadelmia

3 pientä tai 2 isoa kypsää avokadoa

1,5 dl kookosrasvaa

2 reilua rkl hunajaa

 

Nosta vadelmat etukäteen huoneenlämpöön, jos käytät pakastevadelmia. Sulata kookosrasva kuumassa vesihauteessa. Soseuta kaikki ainekset blenderissä tai sauvasekoittimella (itse jouduin käyttämään tässä sauvasekoitinta).

 

img_9489.jpg

img_5881.jpg

IMG_5889.jpg

 

Painele suklaatäytettä ohuelti, mutta kiinteästi irtopohjavuoan pohjalle. Levitä päälle reilusti vadelmatäytettä. Kokoa kakku kerroksittain ripottelemalla vuorotellen suklaamurua ja vadelmaseosta. Levitä viimeiseen kerrokseen ohuelti vadelmatäytettä ja koristele halutessasi vadelmilla. Laita kakku kylmään jähmettymään useaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Suklaakakut ne vaan paranee, mitä pidempään malttaa odottaa. Kannattaa siis syödä paljon taikinaa leipomisen aikana. Varsinkin tuo kylmä vadelmatäyte on jo ihan sellaisenaan taivaallista.

 

IMG_5873.JPG

 

Jos suklaatäytteestäsi ei tule tarpeeksi tahmeaa (ks. yllä), voi olla että taatelisi ovat liian kuivia. Täyte on vaikea painella kiinteäksi kakun pohjalle ja valmis kakku on toki kaunis ja mahtavan makuinen, muttei pysy leikattaessa oikein koossa. Osta siis kostean pehmeitä taateleita tai lisää tarvittessa suklaatäytteeseen hieman sulaa kookosrasvaa kostukkeeksi. Kookosrasva kiinteytyy kylmässä ja tekee siten suklaatäytteestä jämäkämmän.

Tähän raakakakkuun jää niin koukkuun. Vadelman ja suklaan liittossa on vain sitä jotain, yin ja yang täydellisessä tasapainossa.

Syödessä sen huomaa, kun endorfiinejä vapautuu. Raakakakut ovat siitä huikeita, että mieli ja ruumis molemmat kiittävät. Pelkkää hyvää oloa, kannattaa kokeilla!

Kesäfiilistelyterveisin,

Veera

Kommentit (3)
  1. Voitko syödä manteleita?

    Cashewit ja saksanpähkinät on aika eri makuisia, mutta jos cashewit on ainoita joita voi syödä, niin kannattaa kokeilla! Kakusta tulee varmaan kermaisemman makuista kaiken kaikkiaan, mutta kyllä mun mielestä cashew, suklaa ja vadelma -makutrio vois toimia myös 🙂

    1. Mantelit on saksanpähkinöiden (ja muiden) kanssa vielä ”en tiedä” listalla, varma ei on maapähkinä ja ainoa varma käypä on cashew, joten en uskalla riskeerata! Mutta testaampa tuolla, katsotaan mitä tapahtuu 🙂

  2. Uskaltaako saksanpähkinöitä korvata cashewilla? Mun epämääräinen pähkinäallergia sallii ainakin cashewit varmasti, saksanpähkinöistä en tiedä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *