Olisi pitänyt tietää. Aika, se vierähtää niin nopeasti. Myös Koreassa. Olin ostanut menolipun Koreaan jo Suomessa näyttääkseni lentokentällä, että poistun Japanista turistiviisumiajan puitteissa, ja samasta syystä Japanissa oli ostettava lentolippu, jolla näytän, että poistun Koreasta hyvän sään aikana. Japanissa viimeisen päivän horroksessa päätin ostaa paluulipun Japaniin enkä esimerkiksi menolippua johonkin muuhun Aasian maahan. Päivämääränkin valikoin […]

Paljon olen viitannut siihen, kuinka molemmin puolinen kielitaidottomuus on tuonut hidasteita tienvarrelle. En ole hetkeen muistuttanut tarpeeksi, miten hienosti voi tulla toimeen ilman vahvaa yhteistä kieltäkin. Onhan näitäkin kokemuksia: pankkitilin uudelleenavaaminen, suurkaupungeissa ja asuinlähiöissä perille löytäminen, isäntäperheissä kohtelias kanssakäyminen, oudonnäköisen ruoan ostaminen ja kauppiaan kanssa yhteisymmärryksen löytäminen. Ja mikä parasta, myös ystävyyssuhteiden luominen. Yksi heistä […]

Aika kultaa muistot (kuultaa, niin kuin pienenä luulin, no siinä sanassa on ehkä enemmän ajan kiitoa ja kiillotusta, joten miksei niinkin), ja olen jo nyt värittänyt mielessäni kokemuksia maailman tuolta puolen. Mutta muistoja on, ja ne ovat vielä melko tuoreita – jos ei nyt aamulla leivottuja niin ei vielä parasta ennen -päivämäärää ohittaneitakaan. Kun luen […]

Soul on maineensa mukaisesti kaupunki, joka ei nuku koskaan. Se on unettomampi kuin Tokio. Minusta on eksoottista ja hauskaa, että kellonajasta ja viikonpäivästä huolimatta (ehkä postitoimistoa lukuun ottamatta) lähes kaikki paikat ovat auki. Ja kun etenkin isommissa keskittymissä ympärillä on koko ajan ihmisiä, ei tunnu jännittävältä tai pelottavalta. Onhan se tavallaan myös väsyttävää ja meluisaa, […]

Vertailu Japanin ja Korean välillä alkoi jotakuinkin heti Souliin laskeutumisen jälkeen ja jatkui vielä matkan jälkeenkin. Näissä kahdessa maassa on jotakin samaa ja jotakin eroa, toiset asiat Japanin eduksi ja toiset Korean kunniaksi. Mikä sitten on erilaista? Mistä asioista pidän enemmän Japanissa ja mistä Koreassa? Näitä on kuitenkin jotenkin vaikea nimetä. Joitakin epäpäteviä päätelmiä olen […]

89/90. Koko viisumin edestä Japanissa. Turistina täällä saa olla kolme kuukautta, sen jälkeen matkan on jatkuttava muualla. Minulla se jatkui Koreaan. Kolme kuukautta Japanissa. Aivan liian lyhyt aika. Juuri kun ehdin tutustua paremmin Tokioon. Viimeinen viikonloppu taisi muutenkin sotkea ajatukseni. Yllättävän spontaanin hämmentävän onnellinen. Mutta määränpää muuttuu, Tokio jää hetkeksi taakse. Sotkuisista ajatuksista en tiedä, […]

Jo ennen Japaniin lähtöäni ystäväni ehdottivat, että laita Tinder pyörimään jo lentokoneessa – on joku sitten lentokentällä vastassa. Ihan niin en tehnyt. Johtui varmaan siitä, että nukuin. Kuitenkin aika pian uuteen kaupunkiin laskeutumisen ja asettumisen jälkeen kirjoitetuissa muistiinpanoissa mainitaan tämä tärkeä mobiilisovellus. Ulkomailla sen avulla voisi saada uusia kavereita.   Ainakin kannattaa yrittää. Muokataan profiilia. Laitetaan kilometri- ja […]

Tämä hämmästyttää vielä pitkään. Viime Japanin-ajoistani on tosiaan kulunut noin kuusi vuotta, ja tässä välissä osa Japanin-aikalaisistani on jäänyt vaille heidän ansaitsemaa huomiota. Syitä ja tekosyitä ovat sähköpostiosoitteen vaihtuminen ja sen myötä joidenkin yhteystietojen katoaminen, kotiosoitteen muutokset, muut muutokset, kiire, aikaansaamattomuus tai vaikeus löytää japaninkielistä nimeä Facebookista. Näiden kaikkien johdosta yhteys Mai-ystävään on katkennut, vaikka […]

Osakasta alkoi aika, jolloin tietty aikataulu päättyi. Enää ei ollut kielikurssia, jonka ympärille päivä rakentui. Itseohjautuva opiskeluputki. Vapaatoimittaja-aika. Kukaan ei anna läksyjä eikä kukaan käske minun keksiä uutista. Isossa kaupungissa aiempaa enemmän mahdollisuuksia tutustua maahan ja tavata ystäviä ja siten löytää aiheita kerrottavaksi ja kielitaitoa kehitettäväksi. Samalla pieni pelko paikallaan polkemisesta tai apupyörillä peruuttamisesta. Mihin […]

Osakassa satoi, kun saavuin sinne. Siitä on aikaa. Osakasta. Se näyttää nyt hämärältä ja pimeältä. Miltäköhän näyttää vanha ystävä? Viimeksi näin Yuhan yli kolme vuotta sitten Lontoossa. Sitä ennen ja sen jälkeen olemme kirjoitelleet, mutta lähinnä sillä tavalla kuin eri maissa asuville ystäville kirjoitellaan: aika ajoin, silloin kun ehtii, ja joskus on pitkiäkin taukoja. Kuitenkin […]