Ambulanssi, päivystys ja ketamiini
Tuleva muutto on saanut minut touhuamaan yli omien rajojeni. Olen pakannut, siivonnut, tyhjentänyt ruokakaappeja ja pakastinta ruokaa laittaen,.. Ei olisi pitänyt. Viikon alusta alkaen kivut ovat taas olleet vaikeampia. Tarvittavia kipulääkkeitä on kulunut päivittäin ja niiden tehon riittävyys on ollut rajoilla. Puoliso on saanut osakseen kuulla valitustani yltyvistä kivuista ja toisaalta on ollut huolissaan voinnistani.
Perjantaina tuli raja vastaan, eivätkä tarvittavatkaan enään auttaneet. Vanhalla asunnolla oli menossa näyttö ja minä makasin samaan aikaan vuoteessa kovissa kivuissa peiton alla. ”Ja tässä on makuuhuone; runsaasti kaappitilaa, sekä emäntä tuossa punkassa lojumassa! Jatketaan seuraavaksi kylpyhuoneeseen.” Onneksi välittäjä ymmärsi tilanteen, eikä kierrättänyt vierailijoita kammarin kautta.
Näytön lopulla mies soitti ambulanssin, joka tulikin pian hakemaan. Makuuhuoneesta paareille ja paareilla sairaalaan. Ensin tehtiin pit stop terveyskeskuksen päivystyksessä, jotta voitiin edetä Taysiin. (Onneksi jatkossa voi mennä suoraan sinne!) Pit stopilla lääkäri tutki, avattiin suoniyhteys, katetroitiin (kun kivut yltyy, lihakset vetää tiukempaan, seuraa virtsaumpi..), pistettiin lääkkeitä vahvaa relaksanttia ja pahoinvointilääkettä lihakseen ja saatiin lähete Taysiin. Suoneen sain vahvaa opiaattia useaan otteeseen.
Taysissa sisäänkirjaus ja operA:han odottelemaan päivystävän kirurgin tsekkausta. Siitä sitten suoraan urologian vuodeosastolle. Tässä vaiheessa joku saattoikin jo Instagramista bongata, että olen vaihteeksi sairaalassa.. Mömmöissä ollaan kuten kuvasta näkyy.
Kipulääkkeitä täyteen pumpattuna ja osastolle pääsyä odotellessa.
Seuraava yö osastolla oli täysin uneton. Olin niin kipeä ettei ole tosikaan. Lääkkeitä meni niin paljon, ettei minulla ole tarkkaa muistikuvaa mitä, kuinka paljon ja missä vaiheessa sain. Montaa reittiä, montaa lääkettä ja monta kertaa kuitenkin.
Kivut olivat todella kovia ja ensimmäinen ilta ja yö menivät näissä tunnelmissa.
Viimeksi kotiuduin samaiselta osastolta kuun alussa, oltuani pari viikkoa hoidossa. Tuolloin ketamiini-infuusio oli viimeinen apu, kun kivut eivät helpottaneet muilla keinoin. Ketamiiniin päädyttiin tälläkin kerralla. Ketamiini on keskushermoston kautta vaikuttava anesteetti, joka aikaansaa nukahtamisen eli anestesian sekä estää kipua. Ketamiini on useimmille tuttu leikkauksien yhteydestä, mutta sitä käytetään lisäksi mm. vaikeiden kipujen hoitoon. Viime aikoina ketamiinin käyttöä masennuksen hoidossa on tutkittu. Ketamiini aiheuttaa joskus aistiharhoja, kuten hallusinaatioita ja kuuloharhoja, epänormaalia käyttäytymistä, painajaisia, sekavuutta, kiihtyneisyyttä, pahoinvointia,.. Minulle ketamiini on kuitenkin toiminut mainiosti. Minulla infuusiot (=tiputus/nesteen antaminen suonen kautta) ovat kestäneet tähän mennessä noin vuorokauden ajan.
Ruiskupumppu pumppaa tarkasti suoneen halutulla nestettä (esim. ketamiinia), halutulla nopeudella.
Ketamiini-infuusio aloitetaan heräämössä, tehovalvontaolosuhteissa, jotta mahdollisiin haittoihin voidaan puuttua nopeasti. Mikäli aloitus on sujunut moitteetta, potilas siirretään takaisin osastolle, josta hänet on hoidon aloitukseen tuotu.
Heräämöstä tultua oli ihan kelpo olo. Väsytti tolkuttomasti, mutta eipä tuo ole mikään ihme, jos saa suoneensa nukutusainetta (hitaasti), eikä ole nukkunut tätä ennen vuorokauteen. Kuvassa minulla on avopaita päällä ja EKG-lätkä(t) jääneet iholle valvontalaitteiden jäljiltä. Ketamiini siis jatkui yhä tässä vaiheessa. Infuusion alussa sekä seuraavan yön aikana minulle jouduttiin antamaan boluksia, eli nopeita kerta-annoksia kovien kipujen takia. Minulla tämä tarkoitti kerralla tunnin tiputusta vastaavaa määrä lääkettä.
Lisää ketamiinin lääketieteellisestä käytöstä: Peltoniemi, M. (2015), Duodecim (2013), Kalso, E. (2016), Ketanest-S lääkeinfuusio, Lääkeinfo.fi (2015), Niesters, M., Martini, C. & Dahan, A. (2013).
Heti aamusta sunnuntaina tuli labrahoitaja ottamaan minusta EKG:n (sydänfilmin) sisätauteja varten. Viimein lisälyönteihini sekä tajuttomuuskohtauksiini puututaan ja kokonaiskuvaa aletaan katsomaan tarkemmin. Minua osastolla hoitanut lääkäri pisti nyt lähetteen Taysin sisätutien yleissisätaudeille, jonka erityisosaamista on mm. harvinaisten sairauksien tunnistaminen sekä hoito. Itse tykkään kutsua tätä tiimiä ”House tiimiksi” Dr. Gregory Housen mukaan. ;) Lisäksi hän laittoi lähetteen minut viimeksi leikanneelle lääkärille toisen neurostimulaattorin hankalan sijainnin sekä toisen stimun huonon toiminnan vuoksi. (Tulen vielä selvittämään näitä asioita, sillä oletan ainakin joltain menneen nämä asiat aivan ohi!)
Sairaalasta pääsin sunnuntaina ennen puolta päivää. Siitä kotiin pakkaamaan tavaroita, ruuanlaittoa ja uuden asunnon avaimia vastaanottamaan. Olisin ollut sairaalasta päästyäni aivan valmis menemään sänkyyn, mutta asioita oli vain hoidettava alta pois. Liika touhuaminen kuitenkin kostautui kipuna ja päivä meni enemmän ja vähemmän kipujen kanssa luovien. Onneksi tarvittaviin tarvitsi turvautua vasta illalla.
Zaga (aussie), Tilda (parson) ja Indy (aussie) matkailuauton takasängyllä valmiina lähtöön! Kaksi oikeanpuolimmaista asustavat meillä ja vasemmanpuolimmainen vanhempi rouva Zaga viettää eläkepäiviä vanhempieni tykönä.
Uudelta asunnolta lähdin vanhempieni sekä koirien kanssa ”evakkoon” kotiseudulle muuton tieltä. Syynä evakolle oli, etten touhuaisi liikoja muuton alla ja tulisi taas sairaalakuntoiseksi. Puoliso hoitaa isompien tavaroiden muuton lähipiirin kanssa ja minä menen sitten säätämään pikkutavaroiden kanssa myöhemmin. Nyt vain tarvitsisi levätä, jotta keho ja mieli palautuisvat viimeisimmästä, eikä kivut pääsisi taas pomppaamaan.
Ja jottei elämä taas menisi liian helpoksi niin autosta meni rengas matkalla. Pinta meni tuhannen päreiksi eikä auttanut kuin vaihtaa rengas. Onneksi isäukko on näppärä moisissa hommissa ja olimme puolessa tunnissa taas liikkeellä.