Kuka hoitaa kipupotilasta? Vol 1.
Kipupotilaan matka terveydenhuollon sokkeloissa on usein pitkä ja raskas. Minua on pyöritetty näissä sokkeloissa vuodesta 2015 lähtien. Hakeuduin oman terveyskeskukseni päivystykseen useita kertoja kuukaudessa ja kävin omalääkärini vastaanotoilla useita kertoja. Käyntien syynä olivat pääasiassa voimakkaat alavatsan sekä -selän kivut. Vuoden ajan ratkaisut toistuviin voimakkaisiin kipuihin olivat sairauslomatodistus ja/tai resepti kipulääkkeeseen.
Kukaan ei tajunnut vilkaista kokonaiskuvaa; miksi tämä nuori nainen on alituiseen näin kovissa kivuissa? Vasta siinä vaiheessa, kun olin vuotanut runsaasti viisi viikkoa putkeen, olin kovissa kivuissa ja veriarvoni olivat aivan sekaisin, lähetti lääkäri minut kiireellisenä yliopistosairaalan naistentautien päivystykseen.
Minua hoidettiin naistentautien osastolla viiden kuukauden ajan. Kipujen syytä yritettiin selvittää usein eri kuvantamisen keinoin; ultraäänellä (UÄ), magneettikuvauksella (MRI) sekä tietokonetomografialla (TT/CT). Ultraäänessä näkyi jotain viitettä, muutoin ei. Oirekuva kuitenkin viittasi vahvasti endometrioosiin (kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti). Minulle aloitettiin endometrioosin hoitoon kehitetty keltarauhashormonivalmiste Visanne ja myöhemmin estrogeenituotantoa vähentävät Procren-injektiot endometrioosin hoitoon.
Kivut jatkuivat kuitenkin niin voimakkaina, että minulle päätettiin tehdä laparoskooppinen eli tähystyksenä suoritettava leikkaus tilanteen tarkistamiseksi. Laparoskopiassa ei näkynyt merkkejä endometrioosista, minkä seurauksena hormonilääkitykset päätettiin lopettaa ja minut heivaattiin osastolta leikkausta seuraavana päivänä, jolloin olin vielä lisähapissa ja kipupumpun päässä. (Lisää tietoa endometrioosista löytyy Endometrioosiyhdistyksen sivuilta.)
Endometrioosidiagnoosin saaminen oli tietyllä tavalla helpotus. Ei enää tarvinnut pelätä jotain tuntematonta ja minulle vakuuteltiin, että kyllä asiat hoituvat. Leikkauksen tulos kuitenkin veti maton alta. Palattiin nollapisteeseen; kivut jatkuivat kamalina, eikä kukaan ei tiedä mikä minua vaivaa. Tietysti oli hieno asia etten sairastanutkaan endometrioosia. Mukaan tarttui kuitenkin diagnoosi lapsettomuudesta, lantion alueen kivuista ja useista eri vuotohäiriöistä.
Viiden kuukauden ajan kestäneiden tutkimusten, hoitokokeilujen ja leikkauksen aikana olin voinut fyysisesti, mutta myös henkisesti todella pahoin. Kipu ei tuntunut päättyvän ikinä ja ajatukset liikkuivat synkissä vesissä. Oltiin siis nollapisteessä, en enää kestänyt.
Taannoin kuitenkin aloitettiin uudestaan Visanne-lääkitys, sillä siitä vaikutti olevan apua etenkin munasarjojen vihlontaan ja kipuiluun.
Jatkuu..