Neuromodulaatiohoito
Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa urodynaamisten tutkimusten suorittamisesta ja miten ne kohdallani sujuivat. Pian tutkimuksen jälkeen sain kutsun kystoskopiaan eli virtsarakon tähystykseen. Saavuin vastaanotolle pyörätuolin kanssa, sillä tiesin etten tähystyksen jälkeen enää kävelisi sinä päivänä. Lääkäri oli perehtynyt tilanteeseeni ja ihan ensimmäiseksi kertoi, ettei aikoisi tähystää minua, sillä tiesi minun tulevan siitä äärimmäisen kipeäksi ja rakko oli muutamaa kuukautta aiemmin tähystetty. Olin samalla helpottunut ja ällikällä lyöty, kun hän ryhtyikin kertomaan neuromodulaatiohoidosta ja leikkauksesta, mitä hän oli minulle suunnitellut. Hänen kerrottua toimenpiteiden etenemisestä, hyödyistä, haitoista sekä mahdollisesta aikataulusta, päädyimme ajatukseen, että leikkaus voisi olla hyvä ratkaisu kohdallani.
Tavanomaisesti Suomessa on tapana asentaa ainoaastaan yksi pulssigeneraattori (IPG) / neuromodulaattori / neurostimulaattori, tuttavallisemmin stimu. Mikäli myöhemmin siltä näyttää, voidaan asentaa myös toinen stimulaattori. Lääkäri kuitenkin ehdotti, että minulle asennettaisiin saman tien kaksi stimua vaikean oirekuvani vuoksi.
Lyhykäisyydessään neuromodulaatiohoidon (SCS) toimintaidea on siis seuraava: stimu antaa sähkövirtaa johdon kautta elektrodeihin, jotka puolestaan johtavat sähköä selkäytimeen. Sähkövirran määrää voidaan muuttaa ulkoisen ohjaimen avulla. En ryhdy tarkemmin selittämään, sillä aiheesta löytyy erinomaisia kirjoituksia. Tässä pari hyvää suomenkielistä linkkiä aiheesta: Villanen, S., von und zu Fraunberg, M.
Ennen pysyvien stimujen asentamista tehdään viikoista kuukausiin kestävä koejakso ulkoisten laitteiden kanssa. Ensimmäisessä leikkauksessa sijoitetaan elektrodit sen mukaan, minne vaikutus halutaan, jonka lisäksi tehdään reitit vaijereille, joilla elektrodit yhdistetään ulkoisiin ”koestimuihin”. Minulle ensimmäinen leikkaus tehtiin 1.9.
Kuva on otettu leikkauspäivän iltana. Koestimut ovat mustissa pussukoissa vöillä kiinnitettynä, niistä lähtee johdot liittimiin (valkoiset sylinterin malliset motikat). Liittimet yhdistävät pinnoitetun sähköjohdon ja kehon sisältä tulevan pinnoittamattoman johdon. Mustien vöiden ja haavalapun alle jäävät kohdat, joista vaijerit menevät läpi. Sivuilla olevat haavat ovat vaijereiden kuljettamisten ja ankkurointien jäljiltä. Ihan alimpana ovan lapun alla ovat reiät, joiden avulla elektrodit vietiin oikeille kohdille
Väliaikaisten stimujen ohjaimet. Kuvassa ohjausnäkymä. Luvun 1,1 (mA) tarkoittaa sähkövirran määrää.
Toisessa leikkauksessa asennetaan pysyvät stimut ihon alle tehtäviin ”taskuihin” suoliluun harjan alapuolelle selkään ja yhdistetään aiemmassa leikkauksessa asennetut elektrodit vaijereineen stimuihin. Leikkaus jouduttiinkin tekemään kiiruhtaen molempien stimujen lakattua toimimasta johtojen vaurioiduttua ja kipujen räjähdettyä käsiin. Jouduin sairaalaan ambulanssilla muistaakseni 23.9.
Läpivientikohdat ja hajonnut vaijeri.
Tässä laitevalmistajan kuva, jonka lisäsin havainnollistavuutensa vuoksi. Kuvassa on siis suoliluun harjan alapuolella stimu (sisältyy ohjauskoneisto sekä virtalähde), josta lähtee vaijeri, minkä päässä elektrodit sijaitsevat. (Kuva: https://www.tga.gov.au/node/288602)
Kuvassa alaselkä toisen leikkauksen jälkeen. Stimulaattorit on asennettu noiden sivuilla olevien haavojen alle.
Siinä myös pysyvien stimujen ohjaimet sekä ns. antenni. Tässä mallissa ohjaimen yläosa täytyy viedä stimun kohdalle, jotta sitä voidaan ohjata.
Kun ohjain on liitettynä antenniin, voidaan tuo musta läpyskä viedä ohjaimen sijaan selälle, jolloin ohjaimen käyttö on helpompaa.
Minulla tuo jälkimmäinen leikkausreissu ei mennyt ihan putkeen, vaan olin sairaalassa kaikkiaan kaksi viikkoa. Olin viikon sairaalassa ennen leikkausta, eikä kipua saatu sinä aikana saatu tehokkaasti hoidettua. Lopulta kun leikkauksen aika koitti, minut vietiin leikkaussaliin sängyllä kivusta huutavana ja minut nukutettiin sängylle heti kun ovesta sisään saatiin.
Myös leikkauksen jälkeen kivut olivat todella kovia viikon ajan. Eivät niinkään leikkauksen vuoksi, vaan koska kipukierre oli päässyt yltymään. Tuona aikana minulla oli paljon kivun aiheuttamia itsetuhoisia ajatuksia, jotka loppuivat kuin seinään kipujen helpotettua ensimmäisen ketamiini-infuusioni myötä. Kipu on kuluttavaa.
