Rakkoproblematiikkaa ja opintoja
Maanantaina vietin aamupäivän sairaalalla käyden ensin fysioterapeutin tykönä ja sen jälkeen raajojen nivelten röntgeneissä. Välissä kävin moikkaamassa ystävääni, joka oli osastolla.
Tapasin myös uroterapeutin. Hänen kanssaan keskustelimme viimeaikaisista kivuistani, jaksamisestani, cystofixin kanssa elämisestä sekä mahdollisista tulevista leikkauksista. Olen noin viikon verran kärsinyt kovemmista kivuista ja valtaosana öistä olen saanut nukuttua kahdesta kolmeen tuntia yhteensä kipujen vuoksi. Neuromodulaattoreiden elektrodeja saatetaan joutua siirtämään, jotta saataisiin parempi vaste ja rakon poistamista on alettu miettimään yhä enemmän.
Ihmettelin pitkin päivää, miksei pissaa kerry pussiin. Ajattelin, että ehkä letku on ollut taituksissa ja kun pääsen ylös pyörätuolista, alkaisi pussi taas täyttymään. No eipä se niin tehnyt. Sitten ajattelin etten vain ole juonut riittävästi (mikä kyllä piti paikkaansa). Torkahdin sohvalle sairaalareissun jäljiltä ja heräsin vatsakipuun. Lopulta hoksasin, että katetri on mitä todennäköisimmin tukossa.
Aspiroin katetria, eli vedin ruiskulla, jotta näkisin tuleeko sieltä mitään. Sieltäpä tuli rakenteeltaan miltei hiekan oloista valkoista sakkaa ja mitätön määrä virtsaa. Koitin myös huuhdella katetria, mutta se oli niin tiukkaan tukossa, ettei sisään mennyt mitään. Pakko sitä oli sitten päivystykseen lähteä..
Päivystykseen päästyäni olin todella kipeä. Istuin pyörätuolissa ja koitin pysyä tajuissani. Pääsin kuitenkin piakkoin makuulle ja sairaanhoitaja alkoi samat puuhat mitkä olin jo kotona tehnyt. Samaan lopputulemaan hänkin päätyi; tukossa se on.
Lääkäri ilmaantui paikalle ja keskustelimme siitä, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Koska rakkoni on poikkeuksellisen kipeä ja limakalvot hauraat, päätyi lääkäri varaamaan ajan leikkuriin. Leikkuriin saatiin aika vasta torstaille, mutta kiireisempien toimenpiteiden vuoksi minun toimenpiteeni siirtyikin perjantaille. Cystofixin vaihdossa minut ”humautettaisiin”, eli nukutettaisiin kevyesti, lyhyeksi aikaa. Perinteinen kipulääkkeen ja ohjurin voimin tehtävä vaihto olisi minun kohdallani mahdoton äärimmäisten kipujeni vuoksi.
Minulle laitettiin päivystyksessä kestokatetri, sillä pitäähän se virtsa sieltä jotenkin pihalle saada. Minun kokemukseni kestokatetrin kanssa elämisestä ovat todella negatiivisia. Jälleen syynä on virtsateideni poikkeuksellinen arkuus ja heikkous. Limakalvoni menevät rikki katetrin ollessa paikallaan ja katetrin päässä oleva ballonki (pieni nesteellä täytetty pallo, jonka avulla katetri pysyy paikoillaan) ärsyttää rakkoa ja rakkokrampit lisääntyvät..
Kerroin ennen katetrointia, että menetän usein tajuntani rakon nopeasta tyhjenemisestä aiheutuvien kivuliaiden rakkokramppien vuoksi. Katetri tosiaan saatiin paikoilleen (lukuisien yritysten ja seitsemän hukkaan menneen katetrin jälkeen) minun huutamiseni säestämänä. Istuin sängyn reunalla huokaisten, että meni kohtalaisen kivuttomasti katetrin laittaminen, sainhan minä etukäteen vielä hyvät lääkkeet. Kaikesta huolimatta tuli kova rakkokramppi ja kajahdin nenilleni lattialle. Herättyäni muistan kamalan vatsakivun ja ulvoin sitä.
Minut siirrettiin urologian vuodeosastolle kivunhoitoon ja odottamaan cystofixin vaihtoa. En ajatellut että tästä näin pitkä reissu tulisi, mutta olkoon. Tässä välillä mielialakin ehti olemaan ihan kelpo, mutta kipujen paluu näkyy selvästi psyykkisessä voinnissa. Kivut vievät myös mielettömästi sekä psyykkisiä että fyysisiä voimavaroja.
Pohdin jaksamistani sairastamisen lomassa ja koin jo kaipaavni jotakin järjellistä tekemistä arkeen, kun olen kerran kotiinkin päässyt, joten päätin palata nyt takaisin sairaanhoitajaopintojeni pariin!
Kuva: http://www.ananasamiami.com/2011/07/vintage-nurses.html