Krakova sinetöi matkavuoden 2019 – Missä muualla tuli käytyä?
Se on kuulkaa tämän vuosikymmenen viimeinen lauantai. Sen kunniaksi voisin taas ryhdistäytyä matkabloggaajana ja kääriä pakettiin, no jos en vuosikymmenen, niin ainakin kuluneen vuoden, reissut täällä blogin puolellakin. Viime kirjoituksesta on jo sen verran aikaa, että meinasin jo unohtaa koko blogin. Instagramia oon käyttänyt ahkerammin (@jennavaltaritravels).
Blogista löytyy jo aika kattava katsaus alkuvuoden reissuihin.
Long story short:
Polkaistiin siskon kanssa vuosi käyntiin Liettuan Kaunasissa, maaliskuussa kävin Oslossa polttareissa ja huhtikuun taitteessa vietettiin miehen kanssa pidennetty viikonloppu Dublinissa kahdestaan. Alkukesästä tehtiin roadtrip Pohjois-Italiassa ja Sveitsissä ja heinäkuussa suunnattiin auton nokka pohjoiseen, Kilpisjärven ja Skibotnin kautta Tromssaan ja sieltä mutkitellen Lofooteille. Loppukesästä pyörähdin kaverin kanssa Lontoossa ja tehtiin perheretki Tallinnaan. Viimeiseksi reissuksi valikoitui sattumusten kautta joulukuinen Krakova. Oli alunperin tarkoitus mennä marraskuussa Bukarestiin, mutta kaverin sairastuttua reissun ajankohta ja kohdekin vaihtui.
Vuosi on ollut mun mittapuulla täynnä toinen toistaan huikeampia kokemuksia ja hienoja paikkoja eri puolilla Eurooppaa. Sain ruksittua bucket listaltani myös kaksi uutta maata, Liettuan ja Irlannin. Veri vetää etenkin Italia-Sveitsi -akselille yhä uudestaan ja Puolassa kävin neljättä kertaa, joskin Krakova oli pienoinen pettymys (siitä kohta lisää). Roadtrip Lappiin ja etenkin Norjaan sai haaveilemaan uudesta reissusta niille suunnille heti siltä reissulta kotiuduttani. Tallinnassa tulee käytyä joka vuosi, mutta vasta nyt kävin siellä ensimmäistä kertaa kesällä. Rakastuin.
Mutta mites se Krakova?
Se oli ihan kiva. Mutta siihen se jääkin. Jos mulla ei olisi ollut minkäänlaisia odotuksia, niin paikasta olisi jäänyt ehkä parempi fiilis. Mun odotukset nosti korkealle aikaisemmat reissut Pohjois-Puolassa ja se korviini kantautunut massiivinen Krakova-hehkutus. Jouluinen Krakova – niin houkutteleva ja kaunis ajatus, että ostin sen samantien. Loppujen lopuksi Euroopan suurimman keskiaikaisen aukion joulumarkkinat ei olleet sen kummoisemmat ja se kauneus rajoittui mielestäni valitettavasti vain vanhaankaupunkiin ja juutalaiskortteliin. Yleensä Neuvostoliiton aikainen rosoisuus ja siihen kätkeytyvä historia on mun mielestä siistiä ja kiinnostavaa (esimerkiksi Kaunasissa oli jotenkin positiivisempi fiilis), mutta Krakovassa tuntui olevan tasaisen tylsää. Paitsi boheemissa juutalaiskorttelissa, sitä on pakko painottaa.
Jälkikäteen katsottuna kuvat Krakovasta ja tunnelma niissä näyttää houkuttelevalta. Siis mä olin tuolla ja valitin? Viimeisen illan auringonlaskun värjäämä pinkki taivas sai aikaan sitä taikaa, mitä odotin koko reissun tarjoavan alusta asti.
Reissun jälkimaku syntyy tietenkin muustakin kuin itse matkakohteesta ja niitä muita tekijöitä oli tällä reissulla vähän liikaa. Tarvittiin muutama epäonninen sattumus ja tunnelma laski kuin lehmän häntä. Meidän varaama hotelli oli kaikkea muuta kuin varaussivusto antoi olettaa ja kun väsymyksestä riutuneina nähtiin meidän majapaikka tulevalle kolmelle yölle, niin meinasi itku päästä. Niin järkyttävää luukkua en ole ennen tuota päivää nähnytkään, elämys kai sekin. 
Saatiin varattua uusi hotelli, mutta kaikki keskustan paikat oli täyteen bookattu. Päädyttiin lopulta yötä vasten neljän kilometrin päähän Best Westerniin ja ne lakanat ja aamupala tuntui jo maanpäälliseltä taivaalta. Mutta se siitä budjettimatkasta. Sitten mun kanssa reissussa ollut kaveri sairastui ja koko reissu menikin sen osalta sitten enemmän ja vähemmän persiilleen.
En ole soolomatkailijatyyppiä, enkä saa oikein mitään irti yksin reissatessa (vaikka muuten viidynkin omassa seurassani), joten yksin kaduilla kiertely oli vähän tylsää ja ärsyttävää, kun puhelimestakin alkaa heti akku loppua ja laturi ei tietenkään tullut mukaan jne. Vali vali. Jos olisin alunperinkin lähtenyt reissuun yksin, niin olisin asennoitunut eri tavalla ja odotukset olisi olleet erilaiset. Onneksi tosiaan viimeisenä iltana olivat kuu ja tähdet vähän paremmassa asennossa ja Krakova pääsi näyttämään oman taikansa. Ehkä sille on annettava uusi mahdollisuus joskus. 
Aina löytyy joku, joka kysyy voinko napata hänestä kuvan ja sitten saan vastapalveluksena kauniin kuvan itsestäni. Vitsi mä oon luonnollinen aina kameran edessä (not).
Odotin Krakovalta enemmän jotain, mikä nyt jäi puuttumaan. Ehkä muualla Keski-Euroopassa, kuten Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Sveitsissä ne on ne vanhoja kaupunkeja ympäröivät vuoret ja kukkulat, jotka saa aikaan sen Krakovasta puuttuneen jutun. Jos oltaisiin vielä lähdetty käymään 60km päässä Auschwitzissa, olisin varmaan masentuneena jäänyt kotiin loppuiäksi. Joten se jäi vielä(kin) väliin.
Hyvä lopettaa tämä vuosikatsaus tällaiseen masentavaan valitukseen, kun koko vuosi itsessään on ollut aivan huikea ja mahtava ja upea ja sanoinko jo, että se on ollut mun mittapuulla ihan mieletön ja olen 100% kiitollinen kaikista näistä kokemuksista! …ja pahoillani lentojen ja autoilun määrästä (se on nykyään trendikästä muistaa mainita). Yritän toki kompensoida seikkailujeni aiheuttamia päästöjä olemalla parempi ihminen muilla elämän osa-alueilla. Onneksi oon maailman laiskin shoppailija ja välillä tuntuukin, että elän kuin beduiini sen suhteen.
Sellainen vuosi reissujen osalta. Elämään on näiden reissujen lisäksi mahtunut myllerryksiä tänä vuonna niin hyvässä kuin pahassa: jännittävinä juttuina tieto muutosta Porvooseen ja sen myötä tuleva taloprojekti, mutta elämää on varjostanut rakkaan mummun kuolema,12-vuotiaan pikkusiskon sairaudesta aiheutunut huoli sekä äidin aivoinfarkti. Mainittakoon nämä, että ei kaikki ole aina niin hienoa ja mahtavaa.
2020, olen valmis! Tämä beduiiniperhe suuntaakin viikon päästä Aasian auringon alle palmun katveeseen ja edessä häämöttävää reissua voi tietenkin seurata myös reaaliajassa instan puolella: @jennavaltaritravels !