Lapin kesä ja yötön yö Kilpisjärvellä

Vihdoin sain inspiraatiosysäyksen Lappipostauksen kirjoittamiselle. Tää reissu on siis osa meidän heinäkuun Pohjois-Norjan ja Lofoottien roadtrippiä, jolloin ajeltiin ensin Turusta Suomineidon käsivarteen Kilpisjärvelle.

Tää inspiraatio ja ylijäämäaika tämän postauksen naputtelemiselle kumpuaa pitkälti siitä, että sain vihdoin palautettua Pro gradu -tutkielmani! Vuoden työ on kansissa ja enpä voisi olla helpottuneempi. Tällä hetkellä meillä on koulussa meneillään etäopetusjakso (opiskelen vuodessa erityisopettajan erilliset opinnot luokanopettajaopintojen päälle), mutta sainpas sopivasti sisältöä tähän ”tyhjiöön” parin viikon erityisluokanopettajan sijaisuudesta. Oikeasti pitäisi varmaan olla tekemässä kouluvierailuja ja havinnointeja, lukea tenttiin ja vääntää raportteja, mutta oh well.Pysähdys Oloksella.Ensimmäinen ”nyt ollaan Lapissa” -fiilis tuli vastaan Kukkolankoskella. Mun kokemukset Lapista ennen tuota reissua oli hyvin rajoittuneet, olin käynyt kerran Sallassa viikon lomareissulla ja siinä se. Kylläpä oma kotimaa tuntuikin kiehtovalta ja eksoottiselta, mitä ylemmäs mentiin. Kesä oli kyllä paras mahdollinen ajankohta tuolle reissulle, kun valoa ja lämpöäkin riitti läpi vuorokauden.

Tää reissu avasi mun silmät Suomen upeudelle ja moninaisuudelle. En tarkoita, että olisin elänyt tynnyrissä vailla tietoa paikasta Suomen Lappi, mutta  jotenkin se kaikki kuitenkin iskostui tajuntaan vasta, kun omilla silmillään näki sen upeuden keskellä kaunista kesää. Yövyttiin ensimmäinen yö Aavasaksassa teltassa leirintäalueella, saavuttiin paikalle keskellä valoisaa yötä. V nukkui autossa ja sitten vaan siirrettiin hänet telttaan jatkamaan unia. Kaikki siirtymät ja yöpymiset meni kyllä tuon meidän 3v. neidin kanssa ihan älyttömän hyvin. Hyttysiä oli tietenkin riesaksi asti, mutta eipä siitä yllätytty.

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa kohti Kilpisjärveä ja pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Muonioon Samin sukulaisten luo. Käytiin  myös ajelemassa Napapiirin sankarit -leffoista tutuissa maisemissa ja hetki seikkailtiin Ruotsin puolellakin.

Muonion jälkeen alkoi maisema muuttua karuksi. Poroja tuli vastaan harva se minuutti. Tie oli pitkä ja erämaata riitti, mutta onneksi myös  valoa.

Kilpisjärvelle saapuminen illansuussa oli jotenkin ihan maaginen kokemus. En tiedä johtuiko se pitkästä ajomatkasta, liiasta energiajuomasta autonpenkillä vai oliko ne maisemat vaan oikeasti niin mielettömän pysäyttävät. Kuvat ei tietenkään tee oikeutta sille, mitä edessä näkyi silmän kantamattomiin, ihan sama minne suuntaan katsoi.

Varattiin kaikki reissun majoitukset siinä hetkessä, kun päätettiin haluta hotelliin. Yövyttiin siis Kilpisjärven retkeilykeskuksen hotellihuoneessa, joka on itseasiassa todella ylihintainen ja aikansa elänyt paikka. Kuitenkin pehmeä sänky, rentoutuminen hotellihuoneessa ja aamiainen oli asioita, joista maksoi siinä vaiheessa mielellään. Paikka oli jotenkin nostalginen, tuli mieleen oma rippileiripaikka. Eihän siellä loppupeleissä paljon nukuttu, kun aurinko porotti läpi yön ja en voinut olla fiilistelemättä maisemia Saanan juurella ja järven takana siintäviä Norjan lumihuippuisia vuoria. Kilpisjärven retkeilykeskuksen takana komeilee Saana.Kilpisjärvi olisi näyttäytynyt ihan toisenlaisena paikkana erilaisella säällä. Muistan, kun noustiin autosta ja kaikki oltiin että ”vau”. Pakko myöntää, etten olisi ikinä uskonut minkään paikan Suomessa saavan aikaan niin mykistävän fiiliksen. Kilpisjärvi tuona kesäisenä iltana ja yönä kipuaa kärkipaikoille mun listassa kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt. Kaikessa karuudessaan.

Ootko sä käynyt Kilpisjärvellä? :) 

P.S. Laita seurantaan instassa @citylightssunsetsjenna, niin pääset seuraamaan suunnitelmia ja reissuja reaaliajassa!