Ensikosketus Thaimaahan
Pari kotona vietettyä päivää ja matkapöly on laskeutunut, vaikka laukkujen tavarat ei näköjään ole vielä itsekseen löytäneet kaappeihin. Oli ihanaa palata kotiin elämyksellisen, rentouttavan ja onnistuneen reissun jälkeen. Thaimaa oli ihana. V aikoo kuulema ”isona koululaisena” muuttaa sinne. Äiti tulee mukaan.
Sain matkan viimeisenä vuorokautena myös ensikosketuksen thaimaalaisen vatsapöpön kanssa ja sehän ei ollut mikään mielekäs kohtaaminen. Jos niitä 30 tuntia ei lasketa (mukaalukien 11h lento takaisin), niin matka olisi ollut vaan ja ainoastaan positiivinen kokemus. Onneksi muut, varsinkaan pieni V, eivät sairastuneet ja tuo verotti multa lomasta vain viimeisen päivän (ja teki paluulennosta helvettiä). Mutta here I am alive ja ensi kerralla olen vähän vainoharhaisempi hygienian ja ruokien suhteen tuolla päin maailmaa. Ei se matkustaminen aina niin hohdokasta ole, mutta silti sitä tulee reissusta kotiin ja matkakuume alkaa hiipiä alitajuntaan jo ennen kuin laukut on purettu – vaikka olisi pari hetkeä aikaisemmin oksentanut aivot pihalle ilmastoidun hotellihuoneen vessan kaakelilattialla maaten.
Mutta siirrytään siitä mielikuvasta meidän reissun kohokohtiin. Tämä on tällainen yleinen fiilispostaus, kerron myöhemmin tarkemmin mitä teimme ja koimme matkan aikana!
Meidän tukikohta oli Phuketin Kata Beach ja majoituttiin Centara Kata Resort -hotellissa. Kohde valikoitui tietenkin pienimmän matkustajan ehdoilla ja oltiinkin valintaan todella tyytyväisiä. Hotellilla on kolme eri allasaluetta, mutta viihdyimme eniten alueella, jossa oli monipuolinen leikkiallas pienille ja hitaasti syventyvä iso allas, jossa oli Vivianin mieleen sopivasti kierreliukumäki, poreita ja merenrantaa mukaileva rantakaistale. Alla olevassa kuvassa näkyy allasalue, jossa viihdyimme suurimman osan ajasta. Hotellilla oli myös rauhallinen aikuisten allasalue ja toinen lapsillekin soveltuva allasalue.
Ja meillä oli ihan valtava huone! Ei tietääksemme varattu mitään sviittiä, mutta sen tyylinen saatiin. Huoneessa oli olohuone ja makuuhuone erikseen ja iso kahden huoneen parveke. Oltiin joka tavalla iloisesti yllättyineitä hotellille saavuttuamme ja heti tiesin, että tämä ei kovin pieleen voi tästä enää mennä. Parvekkeen näkymä altaalle oli kiva juttu myös!
Meidän hotelli aamupalapöydästä kuvattuna. Palmujen takana jatkuu matala lasten kahluuallas, jossa oli monenlaisia suihkuavia leikkiasioita. Vasemmalla näkyy vähän vuoreksi naamioitu iso kierreliukumäki, josta V laski about 20 000 kertaa. 
Veneretken varrella ollut saari, jonka nimeä en enää muista. Kaunista oli. 
Vivian rakastaa uimista ja altaiden lisäksi polskittiin tietenkin myös meressä. Hotelli sijaitsee lähellä Kata Beachia, jonne mentiin kävellen. Ilmainen bussikuljetus hotellilta olisi ollut myös. Kata Beach oli arvatenkin ruuhkainen mihin kellonaikaan hyvänsä, mutta me ei odotettukaan mitään autiosaarimeininkiä. Nyt kun Thaimaahan rakastuminen on aloitettu lapsiperheen näkökulmasta helposta kohteesta Phuketista, niin voidaan jatkossa suunnitella reissuja autenttisemmille seuduille. Ajatus Pohjois-Thaimaasta alkoi kyteä päässä jo matkan aikana.
Phuketissa ei hirveästi nähtävyyksiä ole, paitsi vuoren huipulla oleva Big Buddha. Reissun kohokohta oli ehdottomasti kokopäiväretki pikaveneellä, jolloin kierrettiin neljä eri saarta. Kauniit rannat ja indonesialaisten aikanaan perustama kelluva kylä ”Panyee”oli ikimuistoisia kokemuksia. 
Päästiinpä me Samin kanssa viettämään reissussa myös hääpäivää. Viides hääpäivä eli puuhäät sai nyt uuden nimityksen palmuhäät. Vivianin isovanhemmat olivat reissussa mukana myös ja hyvä niin, koska neljällä ihmisellä olikin tarpeeksi tekemistä pysyä V:n perässä altaassa, kun oltiin vuorollaan vaihtopenkillä. Ja saatiin viettää hääpäivänäkin kahdenkeskistä aikaa. 
Yksi veneretken etapeista James Bond Island eli Phang Nga. 
Tällaisia päällimmäisiä fiiliksiä matkasta jäi! Sairastuminen on aina kurjaa, mutta en anna viimeisen pilalle menneen vuorokauden vesittää koko reissun aikana koettuja upeita hetkiä. Ja onneksi selvisin siitä suht nopeastikin lepäämällä, ei tarvinnut lähteä edes lääkäriin tai muuta ja pääasia, että pääsin kotilennolle. Oon kuullut aika hurjiakin tarinoita Thaimaassa sairastumisesta ja niihin verraten tuo ei ollut mitään, vaikka olo olikin kamala 😀
Instasta löytyy kuvia ja tunnelmia lisää: @jennavaltaritravels
Millaisia kokemuksia sulla on Thaimaasta? 🙂
Vuosi on ollut mun mittapuulla täynnä toinen toistaan huikeampia kokemuksia ja hienoja paikkoja eri puolilla Eurooppaa. Sain ruksittua bucket listaltani myös kaksi uutta maata, Liettuan ja Irlannin. Veri vetää etenkin Italia-Sveitsi -akselille yhä uudestaan ja Puolassa kävin neljättä kertaa, joskin Krakova oli pienoinen pettymys (siitä kohta lisää). Roadtrip Lappiin ja etenkin Norjaan sai haaveilemaan uudesta reissusta niille suunnille heti siltä reissulta kotiuduttani. Tallinnassa tulee käytyä joka vuosi, mutta vasta nyt kävin siellä ensimmäistä kertaa kesällä. Rakastuin.
Jälkikäteen katsottuna kuvat Krakovasta ja tunnelma niissä näyttää houkuttelevalta. Siis mä olin tuolla ja valitin? Viimeisen illan auringonlaskun värjäämä pinkki taivas sai aikaan sitä taikaa, mitä odotin koko reissun tarjoavan alusta asti.
Saatiin varattua uusi hotelli, mutta kaikki keskustan paikat oli täyteen bookattu. Päädyttiin lopulta yötä vasten neljän kilometrin päähän Best Westerniin ja ne lakanat ja aamupala tuntui jo maanpäälliseltä taivaalta. Mutta se siitä budjettimatkasta. Sitten mun kanssa reissussa ollut kaveri sairastui ja koko reissu menikin sen osalta sitten enemmän ja vähemmän persiilleen.
Aina löytyy joku, joka kysyy voinko napata hänestä kuvan ja sitten saan vastapalveluksena kauniin kuvan itsestäni. Vitsi mä oon luonnollinen aina kameran edessä (not).
Odotin Krakovalta enemmän jotain, mikä nyt jäi puuttumaan. Ehkä muualla Keski-Euroopassa, kuten Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Sveitsissä ne on ne vanhoja kaupunkeja ympäröivät vuoret ja kukkulat, jotka saa aikaan sen Krakovasta puuttuneen jutun. Jos oltaisiin vielä lähdetty käymään 60km päässä Auschwitzissa, olisin varmaan masentuneena jäänyt kotiin loppuiäksi. Joten se jäi vielä(kin) väliin.
Hyvä lopettaa tämä vuosikatsaus tällaiseen masentavaan valitukseen, kun koko vuosi itsessään on ollut aivan huikea ja mahtava ja upea ja sanoinko jo, että se on ollut mun mittapuulla ihan mieletön ja olen 100% kiitollinen kaikista näistä kokemuksista! …ja pahoillani lentojen ja autoilun määrästä (se on nykyään trendikästä muistaa mainita). Yritän toki kompensoida seikkailujeni aiheuttamia päästöjä olemalla parempi ihminen muilla elämän osa-alueilla. Onneksi oon maailman laiskin shoppailija ja välillä tuntuukin, että elän kuin beduiini sen suhteen.