Vihdoin sain inspiraatiosysäyksen Lappipostauksen kirjoittamiselle. Tää reissu on siis osa meidän heinäkuun Pohjois-Norjan ja Lofoottien roadtrippiä, jolloin ajeltiin ensin Turusta Suomineidon käsivarteen Kilpisjärvelle.

Tää inspiraatio ja ylijäämäaika tämän postauksen naputtelemiselle kumpuaa pitkälti siitä, että sain vihdoin palautettua Pro gradu -tutkielmani! Vuoden työ on kansissa ja enpä voisi olla helpottuneempi. Tällä hetkellä meillä on koulussa meneillään etäopetusjakso (opiskelen vuodessa erityisopettajan erilliset opinnot luokanopettajaopintojen päälle), mutta sainpas sopivasti sisältöä tähän ”tyhjiöön” parin viikon erityisluokanopettajan sijaisuudesta. Oikeasti pitäisi varmaan olla tekemässä kouluvierailuja ja havinnointeja, lukea tenttiin ja vääntää raportteja, mutta oh well.Pysähdys Oloksella.Ensimmäinen ”nyt ollaan Lapissa” -fiilis tuli vastaan Kukkolankoskella. Mun kokemukset Lapista ennen tuota reissua oli hyvin rajoittuneet, olin käynyt kerran Sallassa viikon lomareissulla ja siinä se. Kylläpä oma kotimaa tuntuikin kiehtovalta ja eksoottiselta, mitä ylemmäs mentiin. Kesä oli kyllä paras mahdollinen ajankohta tuolle reissulle, kun valoa ja lämpöäkin riitti läpi vuorokauden.

Tää reissu avasi mun silmät Suomen upeudelle ja moninaisuudelle. En tarkoita, että olisin elänyt tynnyrissä vailla tietoa paikasta Suomen Lappi, mutta  jotenkin se kaikki kuitenkin iskostui tajuntaan vasta, kun omilla silmillään näki sen upeuden keskellä kaunista kesää. Yövyttiin ensimmäinen yö Aavasaksassa teltassa leirintäalueella, saavuttiin paikalle keskellä valoisaa yötä. V nukkui autossa ja sitten vaan siirrettiin hänet telttaan jatkamaan unia. Kaikki siirtymät ja yöpymiset meni kyllä tuon meidän 3v. neidin kanssa ihan älyttömän hyvin. Hyttysiä oli tietenkin riesaksi asti, mutta eipä siitä yllätytty.

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa kohti Kilpisjärveä ja pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Muonioon Samin sukulaisten luo. Käytiin  myös ajelemassa Napapiirin sankarit -leffoista tutuissa maisemissa ja hetki seikkailtiin Ruotsin puolellakin.

Muonion jälkeen alkoi maisema muuttua karuksi. Poroja tuli vastaan harva se minuutti. Tie oli pitkä ja erämaata riitti, mutta onneksi myös  valoa.

Kilpisjärvelle saapuminen illansuussa oli jotenkin ihan maaginen kokemus. En tiedä johtuiko se pitkästä ajomatkasta, liiasta energiajuomasta autonpenkillä vai oliko ne maisemat vaan oikeasti niin mielettömän pysäyttävät. Kuvat ei tietenkään tee oikeutta sille, mitä edessä näkyi silmän kantamattomiin, ihan sama minne suuntaan katsoi.

Varattiin kaikki reissun majoitukset siinä hetkessä, kun päätettiin haluta hotelliin. Yövyttiin siis Kilpisjärven retkeilykeskuksen hotellihuoneessa, joka on itseasiassa todella ylihintainen ja aikansa elänyt paikka. Kuitenkin pehmeä sänky, rentoutuminen hotellihuoneessa ja aamiainen oli asioita, joista maksoi siinä vaiheessa mielellään. Paikka oli jotenkin nostalginen, tuli mieleen oma rippileiripaikka. Eihän siellä loppupeleissä paljon nukuttu, kun aurinko porotti läpi yön ja en voinut olla fiilistelemättä maisemia Saanan juurella ja järven takana siintäviä Norjan lumihuippuisia vuoria. Kilpisjärven retkeilykeskuksen takana komeilee Saana.Kilpisjärvi olisi näyttäytynyt ihan toisenlaisena paikkana erilaisella säällä. Muistan, kun noustiin autosta ja kaikki oltiin että ”vau”. Pakko myöntää, etten olisi ikinä uskonut minkään paikan Suomessa saavan aikaan niin mykistävän fiiliksen. Kilpisjärvi tuona kesäisenä iltana ja yönä kipuaa kärkipaikoille mun listassa kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt. Kaikessa karuudessaan.

Ootko sä käynyt Kilpisjärvellä? 🙂 

P.S. Laita seurantaan instassa @citylightssunsetsjenna, niin pääset seuraamaan suunnitelmia ja reissuja reaaliajassa! 

Kesän viimeinen reissu tehtiin Tallinnaan päiväristeilyn muodossa meidän kolmihenkisen perheen kesken. Lähtö oli kympin aikaan ja paluu Helsinkiin kahdeksalta illalla, joten maissaoloaikaa jäi sellaiset 5 tuntia. Laivamatkat meni tietenkin lasten leikkipaikoilla ja Tallinnassakin vierähti aikaa leikkipuistossa.

Otettiin pitkästä aikaa rattaat mukaan reissuun ja se olikin hyvä idea, koska V nukkui parin tunnin päikkärit meidän kierrellessä vanhaakaupunkia. V on tuon reissun jälkeen puhunut taukoamatta Ville Viikingistä ja pallomerestä laivalla.

Kapusin ensimmäistä kertaa Olevisten kirkon tornin näköalatasanteelle ja se osoittautuikin kunnon jalkatreeniksi! Portaat oli korkeita ja niitä oli paljon. Ahtaalle näköalatasanteelle ei montaa turistia mahtunut kameransa kanssa. Mutta sainpahan nähdä hienot näkymät keskeltä vanhaakaupunkia, oli ehdottomasti sen arvoista. Se lysti maksoi 3€.

Mentiin syömään heti maihin päästyämme ja ravintolavalinta meni kyllä nappiin. Voiko Tallinnassa  ylipäänsä olla epäonnistuneita ravintolakokemuksia? Ei ole ainakaan vielä tullut vastaan. Naurattaa tämän yllä olevan kuvan seesteinen tunnelma, kun todellisuudessa heti kameran takana oli pitkä jono ja aasialaisten turistien joukko odottamassa pääsyä kuvaamaan itsensä tuon ikonisen tekstin vieressä. Lupauduin ottamaan kuvan yhdestä turistista ja sen jälkeen sainkin ottaa kuvat monesta muustakin matkaseurueesta. Eipä se haitannut.   Tämä oli mun ensimmäinen kerta Tallinnassa kesäaikaan. Olisi melkein tehnyt mieli lähteä heti uudelleen aikuisten kesken nauttimaan siitä tunnelmasta vähän rennommalla otteella. Totta puhuen tuollainen intensiivinen koko päivän kestävä reissu ilman kunnon lepopaikkaa on aika kuluttava reissu kaikenkaikkiaan. Sattui vielä niin, että en ollut saanut edellisenä yönä nukuttua ollenkaan. Tiedättekö sen tilanteen kun aivot ei vaan sammu, vaikka kuinka väsyttää? Lopulta vilkaiset kelloa neljältä aamuyöllä ja tajuat, että parin tunnin päästä täytyisi herätä. Samapa se on sitten vaan suoraan nousta keittelemään kahvia. Ei siis mitkään parhaat lähtökohdat päiväristeilylle, mutta niillä mentiin. Olikin lopulta ihan ylivireinen olo ja väsymys kostautui vasta siitä vuorokauden kuluttua.

Viisi tuntia meni aika hujauksessa ihan vaan ravintolassa käymisessä ja vanhassakaupungissa kiertelyssä. Rotterdamin alueellakin oli ihana tunnelma. Onneksi koko reissu ei mennyt pilalle unettoman yön takia, vaikka olo olikin vähän sumuinen. Pitikin sattua tuollainen ihmeellinen uneton yö juuri tuon ajankohtaan, ihmisen aivot on kyllä ihmeellinen asia. Unettomuudesta oon kärsinyt aikaisemminkin, mutta oikeastaan vuosiin en ole koko yötä vaan valvonut ilman mitään järkevää syytä tai isoa stressinaihetta. Kai se johtui pitkälti siitä, että koko kesän aikana on rutiinit heittänyt häränpyllyä ja yhtäkkiä pitikin laittaa herätys klo 6.

Joka tapauksessa Tallinna oli kaunis ja haluan tehdä sinne uuden reissun lähitulevaisuudessa. Itse asiassa ensi kesälle on tiedossa matka Tallinnaan, mutta siihen nyt on aikaa – tiedossa on nimittäin Rammsteinin keikka Tallinnan laululavalla.

Onko teillä ollut viime aikoina unettomuutta tai muita sen kaltaisia ongelmia, jotka on uhanneet reissun onnistumista?

P.S. Laitahan seurantaan @citylightssunsets -instatili, jos haluat seurailla reissuja reaaliajassa! 🙂