Mitä kuuluu kun aktiiviliikkuja ei ole päässyt liikkumaan moneen kuukauteen? No ei hyvää ei. Mutta mieli yritetään silti pitää iloisena!

Oon nyt ollut tosi pahassa jamassa liikkumisen suhteen melkein koko alkuvuoden. Motivaatio nolla, lihakset lähtee silmissä ja läskin kasvu plussalla, mieli maassa. Tammikuussa olin jo pienessä räkiksessä, joka katkaisi liikkumisen kahdeksi viikoksi. Helmikuussa mulla meni etukyykyssä alaselkä. Siitä se alamäki sitten alkoi ja varovasti toivon jos toukokuussa pääsisin jo lenkille. Selästä meni siis vain lihakset jumiin, rankaan ei onneksi tullut vaurioita. Lievää välilevyongelmaa ja si-nivelongelmaa mulla on aina ollutkin, mutta tällä kertaa ei kuitenkaa sillä saralla mitään vakavaa. Kuitenkin siinä vaiheessa kun yrität saada sukkaa jalkaan lattialla istuen ja itkien kivusta että pääsisit lähtemään töihin, niin tuli mieleen että tässäkö tää mun liikkuva elämä sitten oli. 

No ettei selkäasia olisi ollut riittävästi, olen nyt neljättä viikkoa poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksessa. Hengitystiet ovat niin ahtaalla, että en pysty kunnolla edes puhumaan kokonaisia lauseita kun ei happi kulje. Nämä taudit menee kerta kerralta vaan pahemmaksi silloin kun tämmöinen sattuu päälle tulemaan. Jo viime kerralla mulle kirjoitettiin ensimmäistä kertaa inhalaattori ja patisteltiin astmatesteihin. No en tietenkään mennyt, koska omalla lääkärikokemuksellani olin sitä mieltä ettei tarvitse. Tällä kertaa pikapuhalluskoe oli vielä huonompi kuin ensimmäisellä kerralla ja lääkäri oli edelleen sitä mieltä että heti allergiakauden jälkeen astmatesteihin.

Alettiin käymään lääkärin kanssa vähän historiaa läpi näissä mun keuhkoputkentulehduksissa ja sanoin että elämäni ensimmäisen kerran oon sairastanu semmoisen vasta viisi vuotta sitten. Sen jälkeen joka kerta kun flunssa tulee. Asuttiin silloin homeongelmaisessa asunnossa jossa kaiken lisäksi tehtiin remonttia, olin homeongelmaisessa työpaikassa ja vaikka nyt ollaan jo yli kaksi vuotta asuttu muualla ja työpaikkakin on vaihtunut, kärsin asiasta pahenevasti edelleen. Lääkäri ainakin oli sitä mieltä, että sisäilmaongelmat ovat todennäköisesti laukaisseet tämän koko kierteen, ja koska minulla on taipuvaisuutta myös siitepölyallergiaan, myös se on pahentunut tässä rytäkässä. Nyt kun tauti sattui sitten allergia-aikaan niin jos henki ei lopu niin ei se kyllä hyvinkään kulje! 😀

Tauti alkaa ilmeisesti kuitenkin parantua pikkuhiljaa tämän viimeisimmän antibioottikuurin myötä. Lääkemäärä on muutenkin ihan järkyttävä mitä joudun popsimaan, ja pieninä sivuhaittoina on aivan järkyttävän pahan hajuinen hikoilu ja nenäverenvuoto. Onneksi mulla on maailman parasta ja alumiinitonta aloevera dödöä, joka pelastaa kyllä silloin kun julkisille paikoille on pakko vääntäytyä 😀 

Selkää on nyt kuntoutettu fysioterapialla ja sieltä saaduilla jumppaliikkeillä ja enää istuminen ei satu ihan niin paljon. Eteenpäin kumarrus ei onnistu edelleenkään, mutta muuten olen jo melkoisen kykeneväinen varovaiseen liikkumiseen! Sain fysioterapiasta aivan huippuja venyttelyliikkeitä takareisille ja pakaraan joita voi tehdä selällään lattialla, koska tämä paikallaan makoilu on ymmärrettävästi vetänyt kaikki muutkin paikat ihan jumiin.

Nyt tuli taas tämmöinen kirjoitusfiilis, muutakaan en ole jaksanut tässä tehdä 😀 Tubekanava on edelleen pystyssä, mutta kaluston kanssa on sen verran ongelmia, että kuntavaalien ja sairastelun keskeltä en oo kerenny keskittymään koko asiaan. Pitäis vissiin päivitää läppäri.

Olin tosiaan ehdolla Jyväskylän kaupunginvaltuustoon ja vaalit meni tosi hyvin! Sain tarkistuslaskennassa vielä yhden äänen lisää, eli kokonaisäänimääräksi sain hurjat 115! Yhden valtuutetun päähän jäin että olisin päässyt varalle 🙂 Mun mielestä sekä ensikertalaiselta että kuukauden sairaana olleelta todella hyvä suoritus!

Ei tässä muu auta kuin nokka kohti terveempää kevättä! *pusut*