Yksin ulkomaille – Pelottavinta ikinä?

Luin joskus sellaisen listan, mitä ihmisen on pakko tehdä ennen kun täyttää 30. Yksin matkustaminen oli yksi listan kohdista. No 30 näköjään tuli ja meni, enkä ole muuta kuin aina vähän harmitellut sitä, että en uskaltanut koulussa lähteä vaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille. Milloin syynä oli poikaystävä, milloin koirat, viimeksi sentään myönsin että oon vaan niin mukavuuden haluinen, että yksin matkustaminen tuntuu ihan saakelin pelottavalta.

MUTTA NYT MÄ SEN TEIN! Varasin lennot itselleni Amsterdamiin ja lähden sinne YKSIN! Jännittää ja vähän pelottaa jo nyt ihan sikana, vaikka matka on vasta lokakuussa. Ehdin tässä välissä kesällä käydä miehen kanssa Alpeillakin, mutta salaa odotan tätä yksin matkustamista vähän enemmän! Jännittää että mitä jos sattuu jotain? Millaista asioiden kokeminen on yksin? Löydänkö itseni jostain möyhyluolasta huumattuna? En oo varmaan edes Suomessa matkustanut ikinä yksin mihinkään uuteen paikkaan.

Mutta vaikka oon vasta varannut lennot, niin jotenkin hassusti musta tuntuu että elän tänään enemmän kuin pitkään aikaan! Olen muutenkin viimeaikoina yrittänyt pyristellä sellaisesta ”oispa, voispa, sitku ja mutku” -ajattelusta eroon. Totean mieluummin että paska reissu mutta tulipahan tehtyä, kuin että oisinpa. Aina kannattaa näköjään rohkaistua ja kokeilla jotain uutta, vaikka pahin, eli paras on vielä vasta edessä!