Minusta

Ajattelin kertoa vähän itsestäni, sillä teitä uusia lukijoita on tullut viime aikoina lisää, enkä ole varmaan koskaan esitellyt itseäni kunnolla…

 

Olen kahden pienokaisen äiti ja avovaimo läheltä Turkua. Mieheni kanssa me ei olla naimisissa, sitä usein kysytään. Ehkä joskus, kun oikeat tähdet kohtaavat ja meillä on oikeasti aikaa. 🙂 Ehkä merenrannalla ja ulkomailla. Mehän ollaan oltu jo yli 10-vuotta yhdessä (ja eletty synnissä, niin kuin mummuvainaa sanoisi), joten mitä muutamista lisävuosista. 

Yritän aina olla ystävällinen kaikille ja auttaa ihmisiä parhaani mukaan, enkä tee tätä mielestäni mitenkään laskelmoivasti, vaan se on minun ja itseasiassa koko perheeni tapa. Haluan uskoa, että ihmisen hyvät teot, sanat ja eleet palkitaan jossain vaiheessa elämää. Ainakin ne muistetaan, tai minä pyrin muistamaan.

 

 

Perhe on minulle tosi tärkeä ja perheellä tarkoitan aika isoa joukkoa. Lasken perheeseeni myös ystäväni. Joskus tapaan ihmisen, jonka miellän heti perheenjäsenekseni, kuulostaa ehkä oudolta?

Uskon jollain tasolla uudestisyntymiseen, ihmisten välisiin syviin telepaattisiin suhteisiin ja sen merkitykseen. En usko mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan otan vaikutteita vähän sieltä täältä – mikä tuntuu oikealta.

 

 

Elämän otan rennosti leijaillen päivä kerrallaan. Olen vähän tälläinen hömppä ja hajamielinen. On ihan normaalia, että olen unohtanut laittaa uusille leikkokukille vettä maljakkoon tai olen jättänyt kiireessä yöpaidan päälle ja lähtenyt töihin. Onneksi miehelläni on kaikki langat käsissään ja minä saa olla tällainen boheemi viilettäjä.

Olen murehtija ja kova jännittäjä. Nuorena olen ollut epävarma ja ujo – nyttemmin rohkeampi ja toivottavasti spontaanimpi. Laitan itseni tahallaan jännittäviin tilanteisiin, jotta osaisin olla pelkäämättä.

Olen oppinut kantapään kautta pitämään salaisuuksia. Jos minulle sanotaan, ettei jotain asiaa saa kertoa edes omalle puolisolleni, en sitä sitten kerro.

 

 

Lapsia rakastan ylikaiken ja omia lapsiani tietysti niin, että välillä meinaan pakahtua. Oma vapaa-aika on minulle elintärkeää ja järjestän toden teolla itselleni omia menoja, harrastuksia, töitä, projekteja ja juhlia. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat olla vaan kotona. Minä haluan nähdä ja tavata uusia ihmisiä – vaikka se on joskus vähän pelottavaakin. Olen sitä mieltä, että välillä on hyvä mennä ja tehdä asioita yksin – se jos mikä kasvattaa. On tärkeää, että on omat kuviot niiden yhteisten kuvioiden rinnalla

 

Vaikka rakastan menemistä, on oma koti minulle maailman paras paikka. 

 

 

Siinä lyhyesti minä.

Harvoin sitä kirjoittaa tälläisistä asioista, oli muuten hirmuisen keventävää. Miten esimerkiksi jotkut elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen mitä on. Omalla kohdallani läheisen ihmisen poismeno on vaikuttanut jokapäiväiseen elämääni, jollain tapaa rauhoittanut minua elämään päivä kerrallaan ja tarttumaan hetkiin. Ihan turhaa pelätä, vaan yrittää olla niin hyvä ihminen kuin vaan voi.

Tunnistitteko joitain samoja piirteitä itsessänne?

Kertokaa te puolestanne vähän itsestänne, se olisi kivaa!