Iloinen yllätys!

Se oli eräs sateinen päivä. Kävin keskustassa lempiruokakaupassani, stockan hetkussa. Ostin leipää, kauramaitoa ja juustoa. Siinä kassalla minua alkoi jännittämään entistä enemmän, katselin kelloa. Viisi minuuttia! Viisi minuuttia aikaa, ei ole kiire vielä. Hermostuneena ei ole kiva olla liian ajoissa.

Pakkasin ostokseni perinteisesti paperikassiin ja huikkasin kassaneidille hyvää päivänjatkoa. Selkääni iski vielä suurempi kylmänväristys, sydän tykytti ja samalla huvitti miksi olen näin jännittynyt, eihän tässä nyt mitään jätti-investointia tehdä.

FC02CE10-2402-46EB-8A2E-B6981B9B1BB7.jpg

Saavuin pankkiin ostoskassieni kanssa ja kirosin mielessäni miksi kävin kaupassa ennen enkä jälkeen. Pääni ei aina toimi kovin loogisesti. Tervehdin tutuksi tullutta suloista vanhaa herraa, joka totesi, että käy keskustassa aniharvoin. Muistelimme aikoja, kun ei ollut kännyköitä; minä muistin ajan jolloin minulla oli puhelinkortti, hän muisteli aikaa kun oli puhelinkeskus. Juttelimme myös hänen kaveristaan, joka oli tehnyt uuteen omakotitaloonsa kellarin. Mietin heti, että minä varmaan tekisin viinikellarin. Vanha herra oli auttanut kaveriaan muutossa, kyllä kavereita pitää auttaa tilanteessa kuin tilanteessa – tuumittiin yhteisesti.

D42DA349-6CA7-483E-ABBA-315608460DCC.jpg

Hetkeä myöhemmin astelimme yhdessä huoneeseen, jossa meitä vastassa oli kaupanvahvistaja ja pankkineiti. Vanha herra laittoi lukulasit päähänsä ja minä ojensin kaikille viime viikolla yömyöhään kirjoittamani kauppakirjan. Kaupanvahvistaja oli siihen tietysti jo etukäteen tutustunut. Luimme sen kertaalleen läpi ja etsimme pöydältä kyniä allekirjoituksia varten. Minun tililtä nostettiin suuri summa rahaa ja vanha herra oli nyt sen verran rikkaampi. Totesin hänelle, että nyt rahamiehenä sinun pitäisi mennä shampanjalle keskustaan, olet muutenkin täällä niin harvoin. Hän naurahti ja puntaroi menevänsä vain kotiin.

7D2EE069-14A8-4631-9042-5EDC5BA92CB1.jpg

Ja nyt kun palataan tuosta hetkestä tähän päivään olen siis maanomistaja. Minulla on muistini mukaan kahdeksan tai ehkä jopa kymmenen omenapuuta, joissa on omenoita niin paljon, että ne pitäisi viedä omenamehutehtaalle. Maallani on korkea hyvin hoidettu kuusiaita. Luumupuita ja päärynäpuu. Perunamaa ja herukkapensaita.

Koska maa on nyt ostettu, voinen vihdoin paljastaa, että aloitamme talonrakentamisen tässä lähitulevaisuudessa. Suunnittelutyöt ovat jo alkaneet.

F2D8AAAC-C7EB-4D96-909F-B0D2F7030E4C.jpg

Tämän postauksen kuvat ovat kauniita rakennuksia, jotka ovat kovin mieleeni ja joissa olen onnekseni päässyt vierailemaan.

Kommentit (19)
  1. S - beauty of life
    4.10.2017, 10:02

    Voi ihanaa! ONNEA tulevaan!

    1. Kiitos, onnea tarvitaan! <3

  2. Onneksi olkoon. Rohkea päätös.
    Ehkä kai odotettukin muuvi, kun nykyinen asunto taisi olla alunperinkin väliaikainen. Lapsilla ei kai ollut varsinaisesti omaa tilaa.
    Tosin, en ole ihan vakuuttunut, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla oma tila nykypäivänä.
    En ymmärrä näitä tv-huone, formal living room, musiikkihuone, ruokasali, aamiaisnurkkaus-juttuja. Mä olen ilmeiseti liian käytännön läheinen. Tai PA, hah!
    On mielenkiintoista kuulla ja nähdä miten projekti etenee. Voimia ja pitkää pinnaa tulevaan!

    1. Lapsilla oli oma yhteinen huone, mutta se ei tainnut paljoakaan näkyä blogin puolella.

      Ja kiitos, minäkin odotan mielenkiinnolla tulevaa. Olen jo puoliksi suunnitellut kaiken, niin uskoisin että kaikki menee all right.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *