Koko ihmeellinen vuosikymmen!

Parasta kaikesta: Tyttäreni syntymä vuonna 2011
Myös parasta kaikesta: Pojastani tuli isoveli
Mielipuolisin hankinta: tontti ja talonrakennus yksin
Kamalinta: isäni sairastuminen ja suuri huoli hänen terveydestään
Juhlavinta: asua omassa talossa ja uuden elämän opettelu kaikessa. Itsenäisyys!


Lämpimimmät fiilikset: Uudet sydänystävät, joiden luokse on aina yhtä hyvä saapua – kuin kotiin. Perheen kanssa vietetyt hetket… tärkeiden ihmisten poismeno ja vanhempien vanheneminen vahvistavat näitä erikoishetkiä, joista tulee jonain päivänä lämpimiä muistoja, joita ei saa enää koskaan takaisin.

Surullisinta: Tätini ja enoni kuolema
Ärsyttävintä: itsekkäät ihmiset ja yleismaailmallinen välinpitämättömyys. Mihin on kadonnut empaattisuus ja aitous? Miksi me jatkuvasti halutaan ja etsitään jotain uutta, eikö tämä onni ole jo riittävä?
Parhaat fiilarit: liikuntasaavutukset ja eteneminen esimerkiksi uimataidoissa. Oman kehon tunteminen niin fyysisesti kuin psyykkisesti – se vahvuus mikä itsessä piileekään.


Väsyttävintä: antaa kaikkensa ja saada vastaan vain pieni osa takaisin. Toisaalta olen ylpeä siitä, että teen ja tunnen elämän intohimoisesti.
Opeteltua: Avun vastaanottaminen ja sen pyytäminen. Aina ei tarvitse eikä kuulukaan pärjätä yksin.
Kreiseintä: Varmasti se talonrakennus!
Merkityksellisin uusi asia: uudet ystävät ja kohtaamiset erilaisten kiinnostavien ihmisten kanssa. Ihmiset ja heidän tarinansa kiinnostavat minua ja opettavat paljon näkemään elämää monelta kantilta.


Tarpeellisin luonteenpiirre: Hyväntahtoisuus, kiltteys, periksiantamattomuus ja voimakas tahto järjestää asiat päätökseen.
Rankinta: Ero
Omituisinta: ero ja uuden elämän opettelu yksin.
Rakkainta: omat lapset ja heidän läsnäolo.
Tärkeintä: Terveys, niin oma kuin läheisten.
Kasvattavinta: yksin asuminen ja yksin pärjääminen


Ihastus jota en olisi osannut odottaa: Ehkä se että ylipäätänsä ihastuisin. Ihastuin palavasti uimiseen ja liikkumiseen muutenkin. Kaikenlainen ihastuminen itsenäiseen tekemiseen, elämiseen ja olemiseen.
Hassuinta: tämän tontin löytäminen, tähän liittyy kivoja muistoja lapsuudesta. Tällä vuosikymmenellä olen myös saanut tehdä upeita yhteistöitä niin monen eri toimijan kanssa. Olen päässyt unohtumattomille matkoille ja elämyksille. Ylittänyt pelkoni esiintyä ja puhua yleisön edessä. Nähdä ja kokea ja raportoida siitä teille, ihan uskomatonta ja niin totista totta. Olen todella kiitollinen kaikesta.
Tarpeellisin ominaisuus: itsenäisyys


Rohkeinta: Olen tehnyt paljon rohkeita päätöksiä. Yksi niistä on lähteminen omille teille. Reissu Libanoniin ystävän perheen luokse. Rohkeaa varmasti monen mielestä on myös yksin rakentaminen, vaikkei se minulle tuntunut niin suurelta asialta.
Tyhmin teko: Olen varmasti ollut väliinpitämätön, sanonut pahasti ja ajattelemattomasti. Ollut vastaamatta viesteihin ja mennyt toisinaan siitä mistä aita on matalin. Oli myös tyhmää olla huoltamatta ja varmuuskopioimatta kännykkääni, jolloin menetin tärkeitä kuvia lopullisesti. Tekniset laitteet ja autot ovat minulle ne heikoimmat kohdat, joita en olevinaan ehdi huoltamaan, koska elämä.


Fiksuin teko: Päästämällä irti minulle haitallisista asioita ja ihmisistä. Avun pyytäminen selviämiseen.
Ihanimpia muistoja: Ihania muistoja on niin monia. Ykkösenä tietysti se tyttäreni syntymä, ne pienet pyöreät tutkivat silmät, pikkuruiset jalat ja uudenvuoden vastaanotto hän rinnalla sairaalassa.

Ihanat muistot ovat kuin sykähdyksiä arjen monissa tilanteissa.

Muistan istuneeni ensi kerran omassa talossa muuttokuormani kanssa ja katselin maisemaa ikkunasta. Kaiken kuului olla juuri näin ja koti tuntui omalta paikalta asua. Ei enää odottelua eikä väliaikaisia koteja. Myös se matka siihen – kaikki se odottelu, suunnittelu ja jännitys uutta kohtaan.


Muistan öisen ajelun avoautollani Ruissalosta kohti kaupunkia. Päällämme loisti tähdet, kesä oli lämpimillään ja nostin kädet ylös kesäilmaan. Muistan Monacon ja muutkin reissut yksin. Sitten oli se elvyttävä Thaimaanreissu ystäväni kanssa vuonna 2016. Yö, kuutamo, tähtitaivas ja valtameri, jota katselimme kaihoisasti. Jotain uutta oli alkamassa ja niin tottavie alkoikin. Olen iloinen, että tämän ystäväiseni kanssa ollaan koettu elämää yhdessä niin paljon, naurettu vedet silmissä koko pitkä vuosikymmen – siitä iso kiitos sinulle Mai perheineen.

Merkittävintä arjessa: hengittäminen, liikunta ja luottaminen asioiden järjestymiseen.
Opittua: Kauniit kukka-asetelmat, parempi uimataito, remonttitaidot ja terve itsekkyys.
Paras elvytys: Juoksuharrastus. Voi kuinka paljon juoksinkaan ja sain sitä kautta purettua paljon asioita itsekseni. Puolikas maratonkin tuli vedettyä. Nyt triathlon kiinnostelee, heh. 😉
Haastavin harrastus: oman talon nikkarointi, aika paljon vaaditaan todellista fyysistä voimaa, tietoa ja taitoa moisessa hommassa. Haastavin mutta samalla palkitsevin harrastus numero yksi.

Kiitos 2010!

<3

Henna

Kommentit (7)
  1. Kirjoitatpa kauniisti ja koskettavasti <3 Monessa kohtaa nousi kyyneleet silmiin, kun kirjoitit niin samaistuttavasti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu menevän. Sen huomaa erityisesti omista vanhemmista ja siitä, miten nopeasti lapset kasvavat <3 Vaikka paljon tapahtuu ja asiat muuttuvat, olisi ihanaa, jos pystyisimme välillä vain olemaan, hengittämään ja olemaan kiitollisia.

  2. Kiitos Henna ihanasta blogistasi! Tapasi sisustaa ja elää, ajatella on todella kaunis. Olen seurannut blogiasi nyt pari vuotta ja omaksunut siitä paljon hyvää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *