Miten selätätte stressin?

Coco Sweet Dreams

Juuri tänään peilistä tuijotti nainen, jolla oli tummat silmänaluset. Iho harmaa ja silmät melkein ummessa. Viime yö meni tavalliseen tapaan klo 04 herätessä, sillä uni ei tullut.

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä ja kaikenlaista on tullut pienen ajan sisällä ihan liikaa. Yksinoleminen on tiukanpaikan tullen vähän harmillista, jos monesta asiasta pitää selvitä yksin. Viimeisinpänä takaiskuna on oma autoni, joka temppuilee tuon tuosta, en tiedä autoista mitään. 

Tässäpä hyvin realistinen kuvaus viime viikoista ja muistutus, ettei kukaan vahingossakaan luule, että täällä vain unelmoidaan päivästä toiseen. Kaiken ihanan takana on paljon kaikkea muuta, sehän on selvää. Onneksi perus optimistisena tiedän asioiden AINA järjestyvän.

Siinä missä olen aiemmin suunnitellut tulevaa viikonloppua jo heti alkuviikosta, on nykyään tilanne toinen. Tutkimusten valossa lauantai on kehoa kaikkein kuormittavin päivä, sillä yleisesti ottaen juuri tälle päivälle kaavaillaan paljon ohjelmaa, vaikka keho olisi vain levon tarpeessa. Senpä takia riippuen työviikosta, päätän vasta loppuviikosta onko viisasta lähteä hulluttelemaan vai olisiko järkevintä viettää aikaa kotikaupungissa rauhallisin menoin. Mitäpä jos vapaapäivän ainut suunnitelma olisikin nukkua päiväunet? Palautumista ei kuitenkaan kannata jättää viikonloppuun vaan se on syytä tehdä jokainen päivä. Itse puen heti töiden jälkeen lenkkivaatteet päälle, mutta otan kuitenkin pienen rauhoittumisen sohvalla. Tämän jälkeen kynnys nousta lenkille on ainakin hitusen matalampi, kun sporttikamat ovat jo päällä.

Meinaan huomaamatta tehdä edelleenkin niin sanottuja vääriä valintoja. Tässä elämänkiireessä aikani ei yksinkertaisesti riitä enää jokaiseen luottamustehtävään, kerhoon, harrastukseen tai tilaisuuteen. Minun pitää monta kertaa päivässä kysyä itseltäni, että mikä olisi nyt kaikkein järkevintä taikka tärkeintä; tee se! Kerroin aiemmin, että valitsen lenkkipolun sen sijaan, että jäisin katsomaan poikani treenejä. Sain tästä valinnastani jonkin verran kommenttia, mutta olen edelleen sitä mieltä, että tämä ehkä itsekäskin valintani on yksi tärkeimmistä seikoista palautimiseni kannalta.

Pitäkää itsestänne huolta, olkaa sopivasti itsekkäitä ja ottakaa iisisti. 

Kommentit

Elämän haasteet ja valinnat (Ei varmistettu) http://www.marjamailla.fi/blogi

Olen itsekin miettinyt, että blogiin täytyisi tuoda enemmän todellista elämää. Jokaisella on omat murheensa ja haasteensa, mutta omalla suhtautumisella asioihin on suuri vaikutus. Sinun valinnat on hurjan rohkeita eikä moni nainen pystyisi niihin, tsemppiä sinun kevääseen!
Mikä liikkumiseen tulee niin en itse koe olevani sen parempi äiti, vaikka seuraisin lasten treenit penkalla. Itsekin käytän treenien ajan liikkumiseen ja tänä talvena olen ehtinyt hiihtämään 850 km ja suurin osa näistä kilometreistä lasten ampumahiihtotreenien aikaan. Treeneistä lähtee kotiin iloiset tyttäret ja äiti, jolla on (tunnin) kotimatkan ajan aikaa kuunnella lasten juttuja ja keskutstella heidän asioista.

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos tsempeistä ja olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. <3

Riikka12345 (Ei varmistettu)

No höps, ei todellakaan ole itsekästä jos ei jää seuraamaan lapsen fudistreenejä. Minusta ei ole itsekästä jos ei jää seuraamaan jokaista peliäkään. En itse seuraa poikani treenejä vaan teen sillä aikaa koiran kanssa lenkin tms. Pelit käyn katsomassa, mutta niisäkin ollaan tuttavaperheen kanssa nyt tehty vuorovedoin vientiä, koska se on järkevää, että ajetaan yksi auto täynnä eikä kaikki omalla autolla matsiin. Treenien jälkeen voi ihan hyvin jutella hetken miten ne meni jne. ja olla kiinnostunut asiasta, mutta että pitäisi silmä kovana seisoa kentän laidalla on minusta ihan hullu ajatus. Olen itsekin yksinhuoltaja ja mun pitää vuorokauden 24h yrittää käyttää mahdollisimman järkevästi, jotta elämän perusedellytykset täyttyy: riittävästi unta, sopivasti suht.terveellistä ruokaa ja liikuntaa.

Coco
Coco Sweet Dreams

Niinpä, perusasioista on pidettävä kiinni, jotta kaikki voi paremmin. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia tässäkään asiassa.

Tasaraita

Täällä palaudutaan parhaiten levolla. Olen tarkka kuuntelemaan kroppaani ja viikkoihin kuuluu 4-5 treeniä, joten jos olo tuntuu väsyneeltä tai omituiselta niin jätän treenin suosiolla väliin tai teenn vain kevyen kävelylenkin tai menen vesijuoksemaan. Väsyneenä urheileminen vain hidastaa palautumista ja kuormittaa kehoa entisestään. Tärkeää onkin se lepo, aktiivinen palauttelu ja hyvät unet. Oma reseptini hektisen viikon tai elämänvaiheen aikana on se, että pyrin nukkumaan vaikka vähän tavallista pidemmät unet ja jättämään joltain päivältä treenin pois. Se on yleensä auttanut ja jo seuraavana päivänä on energisempi olo.

Tsemppiä rakennuksprojektiin sekä auton kanssa taisteluun. :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos kaunis! Uni on kyllä niin parasta lääkettä. <3

Reetta V. (Ei varmistettu) http://www.sunnuntaimedia.fi/

Samaistun tähän niin täysin! Nykyinen työni on useimmiten tosi kuormittavaa ja sen lisäksi olen huono sanomaan ei, eli kaikenlaista kuvaus- ja kirjoituskeikkaa tai muuta hommaa vaan tulee jostakin koko ajan. Tämän takia olen alkanut tehdä tosi paljon töitä palautumisen eteen (ja opetellut sanomaan ei). Muutamia juttuja olen huomannut palautumisesta! Uni ei aina ole riittävää henkistä palautumista, vaikka fyysisesti se auttaisikin. Sen sijaan taidemuseot palauttavat super hyvin, samoin metsissä samoilu, jooga tai uinti. Liikunta ja luominen (maalaaminen, kirjoittaminen ym.) palauttavat myös, kunhan niistä ei ota liikaa paineita.

Olen myös kokenut meditoinnin ja mindfulness-harjoitukset todella tehokkaiksi, vaikka kiireisimpinä päivinä niitä ei millään haluaisi tehdä. Parina viime viikkona taas olen huomannut, kuinka paljon ruutuaika ihan oikeasti vaikuttaa nukahtamiseen. Jos selailen puhelinta, muokkaan kuvia tai teen muuta koneella illalla, ei uni meinaa tulla, vaan asiat jäävät pyörimään mielessä. Sen sijaan yritän nykyään rauhoittua iltaisin esim. rentouttavilla ihonhoitorutiineilla (joku kiva sheet mask!), kirjoittamalla tai lukemalla.

Sori pitkästä kommentista, tässä siis joitakin itse hyviksi havaitsemiani juttuja, toivottavasti saat niistä inspiraatiota. Tsemppiä sinne, ota aikaa itsellesi ja niille asioille, jotka tiedät palauttaviksi. &lt;3

Coco
Coco Sweet Dreams

Totta joka sana! Ja metsä - se on mun lempipalautuspaikka. Ne tuoksut ja hiljaisuus, love it! Kiitos kun laitoit viestiä ja terkkuja! ;)

Walssy (Ei varmistettu)

En tiedä selätänkö stressiä vaan hallitsen sitä tekemällä jotain kivaa. En anna stressin vallata vaan pyrin ratkaisemaan stressiä aiheuttavat asiat, jolloin stressi helpottaa.

Mutta siitä autosta... Muistelen, että sinulla oli sellainen suloinen (ihana) pieni Fiat? Sellainen retrohenkinen? Muistanko ihan väärin? Vaihda se auto äkkiä pois. Koska... No, Fiat. Eivät ne kestä. Ei sähköt, ei muu. Kun kilometrejä ja ikää alkaa tulla, on auto tarkoitettu vain niille ihanille autoretkille Toscanassa. Ei Suomen sumuun ja loskaan. Mistä tiedän? Monen vuoden kokemuksesta. :D

Coco
Coco Sweet Dreams

Joo, Fiat500c. Oonkin aina ollut sitä mieltä että meidän pitäisi asua autoni kanssa Toscanassa. <3

Kommentoi