Muutama sana miehistä

 

IMG_9193.JPG

Olen huomannut huiman eron käytöstavoissa, mitä tulee miehiin eri maiden välillä. Otetaan vaikka esimerkiksi Suomi – Ranska. 

Pariisissa ihastuin heti ensivierailulla romanttiseen kulttuuriin ja siihen miten tulin kohdelluksi. Tunsin itseni koko ajan todella hienoksi leidiksi. Muistan eräänkin ikimuistoisen illan, kun juoksin vesisateessa ja sain seuralaiseni takin pääni päälle, jotta en kastuisi. Tuntui, että olin osallisena jotain kaunista ranskalaista elokuvaa, tosin koko kaupungilla taisi olla jotain tekemistä tämän fiiliksen kanssa. Tunsin, että olin koko ajan jonkun kainalossa, vaikken fyysisesti välttämättä ollutkaan. 

Pidin siitä, että kun minut vietiin ulos, niin ohjelmaa oli mietitty etukäteen. Se, että mies ottaa ohjat käsiinsä on minulle tärkeää. En tarkoita, että me naiset olisimme avuttomia, liputan ehdottomasti kenestäkään riippumattomien itsenäisten naisten puolesta, sellainen koen itsekin olevani. Huomaan kuitenkin, että olen vähän vanhanaikainen tietyissä asioissa ja siinä mikä tekee minuun vaikutuksen. Tälläiset asiat voivat olla vaikka kehumiset, kimppu kukkia, pöydän varaaminen ravintolasta, kainalossa pitäminen, kotiin saattaminen ja oven avaaminen. 

Olen tottunut niin usein itse tekemään toisille herttaisia yllätyksiä ja kun yks kaks joku toinen tekeekin enemmän ja ehkäpä vielä överimmin, on se vaan aika ihanaa. Yllättävää! Siksi tätä varmaan nyt kirjoitankin.

Olen ymmärtänyt, että suomalaismiehet ovat käytönnönmiehiä. He näyttävät välittämisen eri tavalla, siinä missä temperamenttinen ja ehkä vähän omistushaluinenkin Pariisin ystävä. Suomessa on selvää, että välillänne on jotain, jos hän tarjoaa apua autosi renkaiden vaihtamisessa tai ystävällisesti muistuttaa lohkolämmityksen päälle kytkemisessä.

Ajattelen, että kotimaani miehet arvostavat naisessa itsenäisyyttä ja kun taas ranskanmies sitä saattaa jopa pelätä.  

Mutta kaiken kaikkiaan olen yllättynyt miten suuria eroja näinkin lyhyellä säteellä onkaan. Olen varma, että poikkeuksiakin löytyy ja kaikkea tältä väliltä. Olisin vaan iloinen, jos suomipojat omaksuisivat perinteisiä käytöstapoja, ne kun ovat päässeet monelta unholaan.

Pienillä asioilla voi saada jotain suurta, puolin ja toisin.

Kommentit (24)
  1. elämäliferakkauslove
    17.1.2017, 10:43

    On kaksi täysin eri asiaa verrata miesten käytöstä parisuhteessa ja kevyessä tuttavuudessa lomareissulla. Yksin matkustavana on helppoa kerätä huomionosoituksia, se on ihanaa ja mieltä ylentävää! Parisuhteen kuitenkin otan mieluiten täältä Suomesta ja varsinkin pitkässä suhteessa ne pienet arkiset teot ovat kultaakin kalliimpia.

  2. Mielenkiintoinen aihe 😉 Mulla on ollut vain yksi pitkäaikainen suhde elämäni aikana ja se on nykyisen mieheni kanssa. Hän on saksalainen. Tottakai käytös on AINA suurilta osin kotikasvatuksen tulos, mutta kuitenkin eroja on. Asun keski-euroopassa ja olen työskennellyt paljon ranskalaisten ja italialaisten miesten Lisäksi tuttavapiirissä paljon aviomiehiä kyseisistä maista. Suomalainen mies on mielestäni suora, rehellinen ja odottaa naiselta omatoimisuutta. Mielestäni ” ei puhu eikä pussaa”- klisee pitää aikalailla paikkansa. Italialainen mies on todella hurmaava, hienosti pukeutunut ja ylistää sut kauneimmaksi maailmassa. Italialaisten miesten tärkein nainen vaan on usein äiti ja avioliitossa vaimo, joka passaa ja vahtii heitä vielä 5-kymppisenä kuin pikku poikia. Ranskalaiset miehet osaavat kyllä käyttäytyä, mutta ovat usein epäaitoja ja tekevät selän takana ihan jotain muuta mitä sanovat. Entä saksalaiset? Mun mielestä kaikkien sekotus. Mun mies avaa ovet(jopa usein auton oven), ostaa kukkia nyt ainakin merkkipäivinä ja 14.2. 😉 Arvostaa mun työtä kotona ja ulkopuolella ja myös sanoo sen. Ei ole pihi tai mustasukkainen. Mulle täydellinen. Mutta kuten sanoin, paljonhan luonteesen vaikuttaa millaisen mallin ja kasvatuksen kotoa on saanut.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *