Olohuone iltapäiväauringossa

Kellon ollessa seitsemän tai varmasti jo aika paljon sen ylikin nappasin muutaman kuvan juuri ennen kuin aurinko laski takana siintävän kumpareen taakse. Päivä lasten kanssa on ollut melko toiminnan täyteinen, sanoisin koko viikko. Kotikin on aina vähän mullin mallin lasten vietettyä täällä aikaa. Ovat tulleet minuun, jättävät vaatteita, lautasia, banaaninkuoria sinne tänne ja aina saa olla siivoamassa. Sellaista se on mutta niin kai se on enemmän tai vähemmän jokaisessa kodissa oletan.

Lainasin taas isäni levysoitinta, sillä en ole vieläkään tohtinut ostaa omaa. Se tuo mielestäni kotiin kuin kotiin sellaista kaunista ajattomuutta.

Välillä unohdan pysähtyä siihen, että vietän tässä talossa ensimmäistä kevättä. En tiedä vielä mitään miltä kukkivat omenapuut tulevat näyttämään tämän talon ikkunoista. Miten joskus viime vuoden syysmyrskyssä vähän sinne päin kylvämäni nurmikonsiemenet mahtavat kasvaa maasta. Miltä tuntuu juoda ensimmäiset aamukahvit makuuhuoneeni terassilla, tänään me syötiin tyttöni kanssa jo ekat jäätelöt aurinkotuoleissa.

Meillä on vielä paljon tutustuttavaa tämän talon kanssa ja aika paljon vielä pientä viimeisteltävää jos oikein tarkkaan katsoo. Minun vanhat silmäni ovat  onneksi jo tottuneet. 🙂