Jäin tässä eräänä päivänä pohtimaan menneitä kuukausia. On hullua miten paljon vuodessa, nyt jo reilussa, voi tapahtua. Niin pienessä ajassa.

Viime vuonna vietin yhden syksyisen viikonlopun Pariisissa. Kävelimme ystäväni kanssa pitkin kaupunkia ja yövyimme samassa taloyhtiössä missä Emily in Paris -sarjaa kuvattiin ja joka pyörii nyt Netflixissä. Tulipalossa vaurioitunutta Notre Damea korjailtiin samalla, kun istuimme Seinen rannalla aamupalapatonki kädessä.

On erikoista miten paljon vuodessa voi tapahtua. Ex-tempore matkustaminen ei ole enää mahdollista. Ilo voi muuttua suruksi ja suru iloksi. Tapaat uusia ihmisiä, hyvästelet osan. Rakkaus voi olla vääränlaista, kunnes se onkin oikeanlaista. Saatat huomata mikä onni olikaan, kun tietyt ihmiset lähtivät elämästäsi eri tielle.

Luin, että elämme keskimäärin 78,3 vuotta. Useimmat meistä muistavat ihmisiä, joita tapaamme 5 vuoden iän jälkeen. Oletetaan, että olemme vuorovaikutuksessa kolmen uuden ihmisen kanssa päivittäin. 365 päivää vuodessa plus harppauspäivät ovat 365,24. Yhteensä se on (78,3 – 5) x 3 x 365,24 = 80 000 ihmistä. Tapaat 80 000 ihmistä elämäsi aikana.

Elämälle ei voi tehdä toimintasuunnitelmaa.

Pienet lapset ovat suloisia, kun he kertovat elämästään sitten kun ovat isoja. Kuinka he istuvat hiekkalaatikolla ja kertovat tulevaisuudestaan. Yksi toimii traktorikuskina, toinen lääkärinä ja kolmas taitelijana. Minun oma poikani arvuutteli aikoinaan tulisiko hänestä roska-auton kuski vaiko kirurgi, molemmat kiinnostivat pientä poikaa.

Minullakin oli ajatuksia millaista elämää elän sitten isona. Hankin kolme lasta, kaksi tyttöä ja yhden pojan, mutta vasta sitten kolmekymmen kesäisenä. En
muista tarkkaan toiveammattiani, ehkä se oli mainostoimiston johtaja.

En olisi koskaan kuvitellut eroavani mutta
erosin kuitenkin.

Elämällä on niin monta eri päämäärää. Onnellisuuden tavoittelun sijaan on parempi tiedostaa elämän rikkaus, sattumukset ja monet eri päämäärät.

Ihailen sukulaisiani kainuussa ja sitä ihan tavallisen elämän merkityksellisyyttä ja tietynlaista rauhallisuutta. Ikkunasta kummastellaan tuota harvinaista lintua, jota siellä ei yleensä näe; harakkaa! Milloin sinä olet katsellut ikkunasta lintuja? He tyytyvät vähään ja ovat onnellisia luonnosta, joka heitä ympäröi.

Meillä on niin kiire tehdä kaikkea, toimittaa asioita ettemme huomaa niitä tärkeimpiä asioita ympärillämme. Tai sitten huomaamme ne liian myöhään. Olenko aina osannut arvostaa siinä hetkessä mitä mitä minulla jo on tai minne olen matkoillani päässyt, en varmasti!

Uskon, että perimmäinen onni tulee tekemisen, ihmisten ja hyvin usein myös sattumusten kautta. Onnea itseensä saa myös sitä jakamalla ja sitä kannattaa viljellä! Onni ei tule odottaen, eikä ajattelen, että kunhan äkkiä vain tulisi jotain parempaa ja hienompaa.