Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa vähän arkisempaa postausta. Elämästäni juuri tänään. Tälläisiä arkisiä höpinöitä luen itsekin mielelläni toisten elämästä. 

Tämä viikko on minulle niin sanotusti yksinäinen viikko, eli lapsukaiset ovat isällään. Puuhailen kaikenlaista, teen pitkiä työpäiviä, näen ystäviä ja hoidan asioita. Näinä yksinäisinä viikkoina urheilen ennen kaikkea. 

Juuri nyt olen tullut töistä kotiin. Roudasin tuttuun tapaan mustan veskani pitkin tätä ihanaa rappukäytävää, jossa sijaitsee väliaikainen kotini. Laukkuni pursuaa urheiluvaatteita. Olen sopinut kahdetkin avantouinti-iltamat ystävien kanssa. Uittamo ja Järvelä ovat suosikkini täältä Turun seudulta.

On siis tiistai ja kotitoimiston ikkunasta kajastaa vielä iltapäiväaurinkoa.

Törmäsin rappukäytävässä ystävääni Suviin, jonka työhuone löytyy samaisesta asunnosta. Täällä on iltaisin kovin rauhallista, vain autojen hiljainen humina muistuttaa, että ollaan ihan keskustan ytimessä. Pidän tosi paljon keskustan energiasta, hälystä, mainosvaloista, kahviloista ja ihmisistä. Minusta on kiva tunne, että nämä kaikki löytyy tuolta ulko-oven takaa.

Suvi on taidokas asetelmien tekijä ja aina ihailen mitä kaikkea inspiroivaa hän on mikäkin päivä keksinyt. 

Tänään tänne tultuani laitoin heti kynttilät päälle. Yleensä laittaisin musiikkia, mutta jostain syystä nyt on hiiren hiljaista ja se tekee hyvää. 

Puhelin piippaa vierelläni ja se tarkoittaa sitä, että on aika lähteä lenkille. Serkkupoikani asuu ihan muutaman sadan metrin päässä ja sovimme lähtevämme juoksulenkille. Urheilu on paljon mukavampaa, kun on kaveri mukana.

Onko siellä muita samassa elämäntilanteessa? Mitä teidän yksinäiset viikot pitävät sisällään?