Se oli eräs sateinen päivä. Kävin keskustassa lempiruokakaupassani, stockan hetkussa. Ostin leipää, kauramaitoa ja juustoa. Siinä kassalla minua alkoi jännittämään entistä enemmän, katselin kelloa. Viisi minuuttia! Viisi minuuttia aikaa, ei ole kiire vielä. Hermostuneena ei ole kiva olla liian ajoissa.

Pakkasin ostokseni perinteisesti paperikassiin ja huikkasin kassaneidille hyvää päivänjatkoa. Selkääni iski vielä suurempi kylmänväristys, sydän tykytti ja samalla huvitti miksi olen näin jännittynyt, eihän tässä nyt mitään jätti-investointia tehdä.

Saavuin pankkiin ostoskassieni kanssa ja kirosin mielessäni miksi kävin kaupassa ennen enkä jälkeen. Pääni ei aina toimi kovin loogisesti. Tervehdin tutuksi tullutta suloista vanhaa herraa, joka totesi, että käy keskustassa aniharvoin. Muistelimme aikoja, kun ei ollut kännyköitä; minä muistin ajan jolloin minulla oli puhelinkortti, hän muisteli aikaa kun oli puhelinkeskus. Juttelimme myös hänen kaveristaan, joka oli tehnyt uuteen omakotitaloonsa kellarin. Mietin heti, että minä varmaan tekisin viinikellarin. Vanha herra oli auttanut kaveriaan muutossa, kyllä kavereita pitää auttaa tilanteessa kuin tilanteessa – tuumittiin yhteisesti.

Hetkeä myöhemmin astelimme yhdessä huoneeseen, jossa meitä vastassa oli kaupanvahvistaja ja pankkineiti. Vanha herra laittoi lukulasit päähänsä ja minä ojensin kaikille viime viikolla yömyöhään kirjoittamani kauppakirjan. Kaupanvahvistaja oli siihen tietysti jo etukäteen tutustunut. Luimme sen kertaalleen läpi ja etsimme pöydältä kyniä allekirjoituksia varten. Minun tililtä nostettiin suuri summa rahaa ja vanha herra oli nyt sen verran rikkaampi. Totesin hänelle, että nyt rahamiehenä sinun pitäisi mennä shampanjalle keskustaan, olet muutenkin täällä niin harvoin. Hän naurahti ja puntaroi menevänsä vain kotiin.

Ja nyt kun palataan tuosta hetkestä tähän päivään olen siis maanomistaja. Minulla on muistini mukaan kahdeksan tai ehkä jopa kymmenen omenapuuta, joissa on omenoita niin paljon, että ne pitäisi viedä omenamehutehtaalle. Maallani on korkea hyvin hoidettu kuusiaita. Luumupuita ja päärynäpuu. Perunamaa ja herukkapensaita.

Koska maa on nyt ostettu, voinen vihdoin paljastaa, että aloitamme talonrakentamisen tässä lähitulevaisuudessa. Suunnittelutyöt ovat jo alkaneet.

Tämän postauksen kuvat ovat kauniita rakennuksia, jotka ovat kovin mieleeni ja joissa olen onnekseni päässyt vierailemaan.