Olen huomannut huiman eron käytöstavoissa, mitä tulee miehiin eri maiden välillä. Otetaan vaikka esimerkiksi Suomi – Ranska. 

Pariisissa ihastuin heti ensivierailulla romanttiseen kulttuuriin ja siihen miten tulin kohdelluksi. Tunsin itseni koko ajan todella hienoksi leidiksi. Muistan eräänkin ikimuistoisen illan, kun juoksin vesisateessa ja sain seuralaiseni takin pääni päälle, jotta en kastuisi. Tuntui, että olin osallisena jotain kaunista ranskalaista elokuvaa, tosin koko kaupungilla taisi olla jotain tekemistä tämän fiiliksen kanssa. Tunsin, että olin koko ajan jonkun kainalossa, vaikken fyysisesti välttämättä ollutkaan. 

Pidin siitä, että kun minut vietiin ulos, niin ohjelmaa oli mietitty etukäteen. Se, että mies ottaa ohjat käsiinsä on minulle tärkeää. En tarkoita, että me naiset olisimme avuttomia, liputan ehdottomasti kenestäkään riippumattomien itsenäisten naisten puolesta, sellainen koen itsekin olevani. Huomaan kuitenkin, että olen vähän vanhanaikainen tietyissä asioissa ja siinä mikä tekee minuun vaikutuksen. Tälläiset asiat voivat olla vaikka kehumiset, kimppu kukkia, pöydän varaaminen ravintolasta, kainalossa pitäminen, kotiin saattaminen ja oven avaaminen. 

Olen tottunut niin usein itse tekemään toisille herttaisia yllätyksiä ja kun yks kaks joku toinen tekeekin enemmän ja ehkäpä vielä överimmin, on se vaan aika ihanaa. Yllättävää! Siksi tätä varmaan nyt kirjoitankin.

Olen ymmärtänyt, että suomalaismiehet ovat käytönnönmiehiä. He näyttävät välittämisen eri tavalla, siinä missä temperamenttinen ja ehkä vähän omistushaluinenkin Pariisin ystävä. Suomessa on selvää, että välillänne on jotain, jos hän tarjoaa apua autosi renkaiden vaihtamisessa tai ystävällisesti muistuttaa lohkolämmityksen päälle kytkemisessä.

Ajattelen, että kotimaani miehet arvostavat naisessa itsenäisyyttä ja kun taas ranskanmies sitä saattaa jopa pelätä.  

Mutta kaiken kaikkiaan olen yllättynyt miten suuria eroja näinkin lyhyellä säteellä onkaan. Olen varma, että poikkeuksiakin löytyy ja kaikkea tältä väliltä. Olisin vaan iloinen, jos suomipojat omaksuisivat perinteisiä käytöstapoja, ne kun ovat päässeet monelta unholaan.

Pienillä asioilla voi saada jotain suurta, puolin ja toisin.