Voi, miten aika menee. Blogini täytti helmikuussa 1-vuotta täällä Lilyssä ja vuosi sitten meillä oli ihan pikkuruinen vauva uinumassa olohuoneessa.

Luin vähän kostunein silmin viime vuoden postausta, aww.

On päiviä jotka vois elää monta kertaa uudelleen, tiedättekö?

Tammikuu 2012:

Lämmin kiitos ihan kaikille viime postaukseen kommentoijille. Luin ihan jokaisen onnittelun ja yksi aika ihana runo tuli Erikalta:

Lapsi povellani, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
– Hilja Aaltonen –

Jotenkin niin kiteyttää kaiken.

Päivät ovat hurahtaneet ihan vauhdilla, vielä en ole liikkeelle päässyt, mutta kyllä tästä vielä ulos päästään. Olo on vieläkin vähän sellainen “kahtia leikattu”. 🙂

Vauva syntyi jo viime vuoden puolella, mutta kerron asioista blogin puolella mielellään vähän jälki junassa. Hän on niin uskomattoman pieni. Ihan pikkiriikkinen.

Täytyy mennä taas, mutta huomiseen. I think so. 🙂