Lauantaiaamuni alkoi aurinkoisesti minulle tyypillisellä viikonloppuaamupalalla. Minusta on ihanaa, kun luokseni tulee vieraita ja en yleensä mieti paljoakaan mitä kaikkea tehdään sillä kaikenlainen tekeminen menee mielestäni luonnostaan fiilisten mukaan. Pyysin ystävääni kuitenkin pakkaamaan uikkarit mukaan, sillä voisimme mennä avantouimaan. Jos siis mietit tekemistä, niin päivämme kulku on hyväksi havaittu idea Turkuviikonlopulle. Ystäväni on varmasti teillekin tuttu, ihana Carita Char and the City -blogista.

Olemme Caritan kanssa tunteneet jo ennen blogejamme ja niin hassua miten nopeasti aika on mennyt jo siitä, kun me molemmat aloitimme blogityöt ja mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunutkaan. Elämäntilanteet muuttuvat mutta ystävät säilyvät, se on tärkeintä.

Hain ystäväni linja-autoasemalta ja vietimme aamupäivän keskustan kahviloissa ja kaupoissa.Minulle hassua kyllä, ystäväiseni ei ole ennen käynyt avantouimassa, joten minä vanhana konkarina vein hänet tietysti lempipaikkaani uimaan ja saunomaan kaupunkikierroksen jälkeen. Villa Järvelä on mielestäni Turun seudulla idyllisin paikka tälle.

Lounassalaatit nappasimme mukaan Powausta ja voi pojat miten hyvää! Mielestäni tälläiseen rentoon viikonloppuun ei tarvita paljon suunniteltua ohjelmaa, rentoa oleskelua ja kuulumisten vaihtoa. Ehkä parin tunnin päästä otamme kyydin vielä keskustaan ja mennään taas syömään. Ihanan huoletonta viikonloppueloa täällä tänään.

Voikaa hyvin!

Nautintoa aamusta iltaan, se on yksi ajatukseni jokaisesta eletystä päivästä tässä pienessä elämässä. Tämä on mielessä jokainen aamu, kun otan vastaan uuden päivän niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Arkiaamuni ovat usein niin hektiset, etten ehdi tekemään muuta kuin nousemaan ylös ja lähtemään töihin, tai jos lapset ovat minulla teen heille aamupalan ja lähetän kouluun.

Viikonloppuaamut saavat venähtää puoleen päivään asti, kun teen aamupalaa kaikessa rauhassa rakkaimmilleni. Eräänä sunnuntaina testasin ensimmäistä kertaa amerikkalaisia pannareita ja päätin heti, että näistä on tultava traditio. Pellavalakanat, nouseva aurinko, aamupala sängyssä ja todella monta kuppia kahvia. Vieläpä kauniista astioista, jotka luovat kauniit kehykset ruoalle. Vähäeleinen ja taitava muotoilu, sitä ihailen Jasper Morrisonin suunnittelemassa Raami-astiasarjassa.

Mainitsen usein, että sunnuntaisin pyrimme kerääntymään perheeni kanssa yhdessä syömään. Mitä vanhemmaksi tässä tulee niin sitä enemmän arvostan näitä yhdessä vietettyjä hetkiä, sillä fakta on se, että ajat tulevat joskus muuttumaan.

Olen päässyt koko alkuvuoden käyttämään ja tutustumaan tähän Raami-astiasarjaan meidän perheen arjessa. Niin aamupalapöydässä, päivällisellä, illallisella, iltapalalla, kuin myös vesilasina yöpöydällä.

Suosikkini on tuo kaunis hämyinen sammaleenvihreä lasi. Värillisissä laseissa väri on lasimassassa itsessään, minkä ansiosta myös lasin varjo toistaa väriä. Valo taittuu muotojen läpi kauniisti ja luo kiinnostavia varjoja. Lasit ovat myös hyvät kädessä.

Viinilasit näyttävät iättömiltä, kuin ne olisivat aina olleet meillä. Klassisen kaunis sarja, jonka ympärille voi rakentaa kaikenlaisia kattauksia. Tämä sarja antaa ihanille annoksille tilaa ja niin ikään raamit. Sarja sisältää myös puisia tarjoilualustoja kolmessa eri koossa ja ne tekevät tästä sarjasta vielä monipuolisemman ja antavat kattauksille lämpöä sekä syvyyttä.

Rakastan tunnelmaa, kun pöydän ääreen on kerääntynyt ihmisiä. Pienet ja suuret kädet menevät ristiin rastiin, kun ihmiset kurottavat ottamaan ruokaa. Yleensä kaikki puhuu päällekkäin ja taustalla soi musiikki. Minä haaveilijana saatan toisinaan vaan tuijottaa tätä hetkeä tai sitten vaan höpöttää mukana. Tunnelma on välitön.

Perhedinneri taittuu illan puolelle ja on aika siivota sotkut. Lasit pinotaan, lautaset kasataan ja ladotaan tiskikoneeseen. Suurimmat vadit tiskataan, kuivataan ja laitetaan kaappiin. Ruokaa on tehty tälläkin kertaa aivan liikaa ja siitä riittää varmasti vielä kahdeksi päiväksi.

Meitä ympäröi jatkuvasti pienet arjen esineet ja niissä on niin paljon kauneutta kun oikein tarkastelee. Minulle arjen estetiikka on täällä kotona kauniissa muotoilussa, mutta sen on oltava yksinkertaista, koristeellisuus ei ole juttuni. Minä nautin katsella laskevaa ilta-aurinkoa, sen luomia varjoja ja luonnollisuutta, kuten vaikka tässä kuvassa. Sellaista on hyvä muotoilu. Sitä ei välttämättä huomaa tai toisella hetkellä sitä jää ihailemaan pidemmäksikin aikaa.

Hyvää yötä!