Arkipäivä kanssani

Aamu alkoi varkain

Aamuni alkaa tavalliseen tapaan kännykkäni herätysääneen, joka kuulostaa aina liian kovalta kirkkaan auringon pilkistellessä verhojen välistä vähän jopa ärsyttävästi. Oikealla puolellani vaaleat pitkät hiukset kiipeilevät kauniisti tyynyllä – tyttäreni on yöllä hipsinyt omasta huoneestaan viereeni. Katselen hetken häntä, silitän kaunista päätä ja kuiskaan ” – huomenta, nyt on aika herätä”.

En ole yhtään aamuihminen mutta kello on jo luvattoman paljon ja on noustava kiireen vilkkaa. Avaan verhot ja hipsin aamutoimiin. Tyttäreni on samaa maata, lepää lekottaa eikä millään heräisi. Vien hänelle kouluvaatteet sänkyyn ja hän pukeutuu samalla kun minä teen molemmille lapsilleni aamupalan, vaikka pojun koulu alkaakin myöhemmin. Pieni mieheni on jo ihanan omatoiminen mutta huikkaan hänelle kuitenkin mistä löytyikään puhtaat sukat ja kehotan nousemaan aamupalalle. Minä olen jotenkin tässä välissä saanut hiukseni ponnarille, vaatteet päälle ja takin niskaan. Laitan tyttäreni hiukset letille ja katson vielä, että hän pääsee ajoissa kouluun. Vilkutan ja starttaan autoni kohti työpaikkaani. Matkalla ihastelen maalaismaisemaa, aurinkoa ja sitä että onneksi ei ole pakkasta. Italialainen autoni käyttäytyy nimittäin hieman oudosti pakkasella.

Työ

Töissä suuntaan aina ensimmäisenä kahvia hakemaan, syön jotain pientä, mitä milloinkin muistan ottaa kotoa mukaani.

Haluaisin muuten olla se ihminen, joka herää klo 6 lukemaan lehteä, juomaan kahvia ja syömään monipuolista aamupalaa. Yksin tähän tapaan on kuitenkin ollut jotenkin vaikea lähteä, ehkä vielä joskus. Työpäiväni sujuu varsin perinteisesti, on yksi palaveri ja paljon töitä, joita on kasaantunut lomani aikana. Työskentelen energia-alalla ja pidän paljon työstäni tässä kansainvälisessä yrityksessä, tekninen työ antaa mukavaa vastapainoa tälle luovalle puolelleni.

Onni on arjessa.

Töistä ajelen nopealla temmolla kotiini. Ulkona on suorastaan helle ja tehtiin lasten kanssa päätös, että läksyjen jälkeen syödään nopeasti jotain välipalaa ja kunnon illallinen vähän myöhemmin. Tyttäreni lähtee ystävänsä kanssa koulun kentälle, poju menee kylille. Välillä minulle tulee vähän huono omatunto, kun en ehdi olemaan lasten kanssa niin paljoa. Heitä kiinnostaa kaverit enemmän kuin äidin seura, jopas jotakin! Aika usein voivottelen sitä miten nopeasti aika menee!

Minä vaihdan nopeasti mukavan valkoisen mekon päälleni (näköjään väärinpäin jos kuvaa tarkkaan katsoo). Pihatyöt pitävät minut koko illan otteessaan. Haravoin, siistin ja asennan suihkulähteen. Kastelen viikko sitten istuttamani tuijat ja toivon, että kasvavat mokomat. Olen todella onnellinen pihakaivosta, josta riittää vettä naapurinkin käyttöön. Pitäisi muuten tilata multaa ja istuttaa nurmikonsiemeniä, syksyinen yritys meni mönkään, olikohan se jonkin Mauri -myrskyn vuoksi?! Huomaan nauttivani omakotitaloasumisesta taas ihan täysillä. Pihani on ihanan pieni, sen kanssa on paljon helpompi työskennellä mitä vanhassa talossani.

Illan suussa

Pihan pölyt on pyyhitty ja se illallinenkin syöty. Katsellaan vielä hetki Fortnite tanssiliikkeitä ja myös minä yritän tosissaan tanssia mukana.

Lasten mentyä nukkumaan koti on yhtäkkiä hiljainen ja rauhallinen, se hetki tuntuu aina yhtä maagiselta.

Työhommien jälkeen kierrän vielä lastenhuoneet läpi. Poju on potkinut tapansa mukaan peittonsa pois, peittelen hänet ja silitän hänen vaaleita hiuksiaan. Hän näyttää niin pieneltä, vaikka onkin olevinaan niin iso jätkä. Päivisin raidaa pitkin kyliä potkulautansa kanssa kyynärpäät naarmuilla. Hipsin tyttäreni huoneeseen, hän tuhisee peittoon tiiviisti kääriytyneenä vuodekatoksensa alla. Aamutossut on laitettu menosuuntaan sängyn viereen ja vaatteet viikattu aamua varten.

Räpyttelen vielä omaksi iloksi muutaman kerran uusia kattovalaisimiani eteisessä ja olohuoneessa, jotka isäni kävi muutama päivä sitten asentamassa.

Unet huolehtivat meistä

Muistan, kun ajattelin aamulla, että tänään menen ajoissa nukkumaan mutta niin se vaan on ilta vierähtänyt puolen yön tienoille. Nukun onneksi usein päiväunet töiden jälkeen, se on pelastukseni.

Kirjoitan muutaman ajatuksen runokirjaani ja tekstaan mielitietylleni kauniita unia. Toivon myös itselleni kauniita unia sillä niinhän se on, että unet huolehtivat ihmisestä. Yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta mitä minulla nyt on, kokemuksista ja miten hyvin asiat juuri nyt on. Kaikki on siis tosi hyvin ja on aika sulkea silmät.

Hyvää yötä!